Luolalanjärvellä toukokuussa

Torstaina 21. toukokuuta suuntana oli Naantalin Luolalanjärvi. Kyseessä on Kantatie 40:n eteläpuolella sijaitseva 24 hehtaarin kokoinen järvi, jonka keskisyvyys on 1,6 metriä ja syvin kohta 5,3 metriä. 

Järvi on rehevöitynyt ja sen ravinnepitoisuudet näkyvät alueen vesikasvillisuudessa. Vedenkorkeuden säännöstelyn takia suovehkan ja tervalepän kasvustot tuovat mieleen mangrovekasvillisuuden. Länsipuolella rantaa katsellessani mielessä kävikin, että ei tuolta puutu enää kuin krokotiili. Itäpuolella puolestaan on jyrkkää kalliota sekä mänty- ja kuusivaltaista metsää. 

Järven ympäri kiertää kolmen kilometrin pituinen luontopolku, joka on osittain peitetty hakkeella, soralla ja pitkospuilla. 

Kiinnostuin paikasta reilu kymmenen vuotta sitten Turun Sanomien tuottaman mainion Luonto Plus-ohjelman kautta, jossa asiantuntija Ari Karhilahti ja toimittaja Ann-Mari Rannikko kävivät läpi Turun seudun luontokohteita. 

Luolalanjärveä kiertävä luontopolku oli tuohon aikaan melko vaatimaton nykytilaan verrattuna. Olen viimeksi talsinut reitin läpi kesällä 2021, joten olikin jo aikakin uusinnalle. 

Viidessä vuodessa on tapahtunut ihmeitä. Polun alussa ollutta lammasaitausta ei vielä tuolloin ollut, eikä aidan vierustaa myötäilevää sorapolkua. Uutta olivat myös sinne tänne sijoitetut penkit, joissa tulikin tovi istahdettua. Itärannan korkealta taukopaikalla järvelle tuijotellessa tuli vähän maisemametsuria ikävä. 

Luolalanjärven eteläpäähän rakennettiin toukokuussa 2019 ponttonisilta, joka ylittää järven sen kapeimmassa kohdassa. Sillan pituus on 120 metriä ja leveys 2,4 metriä. Sillalla päivysti pari itäeurooppalaista kalastajaa, jotka päivisin lienevät töissä Pernon telakalla Turussa. 

Ponttonisillalle tullessa viitoitus oli siinä määrin puutteellinen, että epähuomiossa kuljin sillan ohi. Kasvillisuuden takaa rakennelmaa ei näkynyt lainkaan. Ihmettelin kaatunutta puuta, joka tukki polun kokonaan. Jonkin matkaa ryteikössä käveltyäni välähti, että ei saakeli, nyt ei kaikki täsmää. Ei muuta kuin pakkia ja siinähän se silta olikin. 

Luolalanjärven luontopolku nykykunnossaan oli positiivinen yllätys. Ainoastaan maantietä myötäilevä ja välillä rantapusikoissa menevä pohjoispään alue kaipaa vielä kunnostamista, mutta ehkä sinnekin saadaan lisää pitkospuita jossain vaiheessa.  

Luolalanjärvellä

Naantalin keskustan tuntumassa sijaitseva Luolalanjärvi on kooltaan 25 hehtaaria. Järveä kiertää kolmen kilometrin pituinen luontopolku, jonka rannoilla on kaksi lintutornia.   

Korona-aikana luontopolku on saanut paljon uusia kävijöitä. Keskustan puoleisen rannan lintutornissa on vieraskirja, jossa käyntipäivänäni 20. elokuuta oli runsaasti nimiä. En tosin nähnyt kierroksellani kuin yhden henkilön, hänkin itäeurooppalainen onkija, eikä mikään reippailija. 

Kävin Luolalanjärvellä viimeksi tammikuussa. Tuolloin polku oli todella vetinen ja eräs työkaveri ehdottikin kumisaappaiden ostamista ellei sellaisia vanhastaan ollut. 

Nyt polku oli muuten vallan mukava kulkea, mutta paikoin kasvillisuus oli todella tiheää. Punkkikammoisille tuollainen ryteikkö on varmasti ylitsepääsemätön. Siimaleikkurille olisi käyttöä. 

Järven itäpuolen metsäosuudelle oli levitetty haketta jonkun matkaa. Sitä saisi olla enemmänkin ja vaikka kaikkein vetisimmissä kohdissa. 

Nappailin matkalla jonkun verran valokuvia. Pikku kuvaustaukojen kanssa lenkki kesti aika tarkkaan tunnin verran.

Luolalanjärven luontopolulla

Sunnuntaina 3. tammikuuta ulkoilukohteena oli Naantalissa sijaitseva Luolalanjärven luontopolku. 

Olen kiertänyt Luolalanjärven kerran aikaisemmin. Tuolloin, syksyllä 2015, polku oli aika heikossa hapessa. En odottanut nytkään mitään luksusta, varsinkin kun eräs työkaverini vinkkasi kumisaappaiden olevan kova sana jos sinne lähtee tarpomaan. 

Luolalanjärvi on kooltaan noin 25 hehtaaria. Keskisyvyys on 1,6 metriä ja syvin kohta 5,3 metriä. Järvi on päässyt rehevöitymään teiden, peltojen ja teollisuuden keskellä. Vedenpintaa on säännöstelty vuodesta 1953. 

Lintuharrastajien keskuudessa Luolalanjärvi on suosittu. Rannoilla on kaksi lintutornia- tai pikemminkin lavaa. Esteetön, kulkuramppilava löytyy osoitteesta Järveläntie 10. Toinen Laidunpolku 33:sta läheltä entistä emäntäkoulua. 

Järven kierrosta kertyy kolmisen kilometriä. Maasto oli paikoin erilaista kuin muistin. Viisi vuotta sitten ei vielä ollut puista kävelysiltaa, jollainen löytyy järven eteläpäästä läheltä teollisuusaluetta. 

Matkalla on jonkun verran pitkospuita, mutta pääosin taivalletaan polkuja pitkin. Osin polut olivat todella surkeassa ja vetisessä kuosissa. Pitkospuita tarvittaisiin paljon lisää länsi- ja pohjoisrannoille. 

Vesi oli todennäköisesti normaalia korkeammalla tammikuun alkupuolella. Itäpuolella puut olivat veden vallassa, josta tuli mieleen pikemminkin Syvä etelä kuin Lounais-Suomi. Vain alligaattorit puuttuivat.

Täytyy tiivistää tahtia Luolalanjärven suhteen ja käydä useamminkin kuin joka viides vuosi. Ehkä  loppukeväästä uudelleen. 

Luolalanjärven luontopolku Naantalissa

Luolalanjärvi on Naantalissa sijaitseva 24 hehtaarin kokoinen järvi. Sen keskisyvyys on 1,6 metriä ja syvin kohta 5,3 metriä.

Rehevän järven rannoilla on kaksi lintutornia ja se on suosittu lintuvesi. Järven ympäri mutkittelee parhaat päivänsä nähnyt kolme kilometriä pitkä luontopolku.

Lähdin viime lauantaina Harri Nato Leinon kanssa kiertämään järveä. Vaikka kohde on aivan tien vieressä matkalla Turusta Naantaliin, ei sinne ole ollut aiemmin asiaa, enkä ole koskaan nähnyt siinä ketään kulkijoita. Nytkään reitillä ei ollut lisäksemme muita.

Kuulin luontopolusta pari vuotta sitten Turun Sanomien Luonto Plus -ohjelman kautta. Siinä luontoekspertti Ari Karhilahti veti ylleen kumipuvun ja kahlasi järveen tarkoituksenaan oli repiä ylös vieraskasvilajia, joka ilmeisesti oli jonkun neropatin akvaariosta peräisin. Kellertävä, rehevä ja nopeasti leviävä kasvi oli jo ehtinyt vallata komean lohkon järven rannasta.

Wikipedian mukaan Luolalanjärvi on liian matala, kauttaaltaan ja tasaisesti rehevöitynyt järvi, jonka tilaa voitaisiin parantaa ainoastaan vesikasvillisuuden ja kalojen poistolla. Sitten joku urpo menee ja kaataa akvaarionsa sisällön sinne. Saunan taakse joutaisi.

Lähdimme kierrokselle entisen emäntäkoulun lähellä sijaitsevalta parkkipaikalta, jossa on toinen lintutorneista. Tarkka osoite on Laidunpolku 33. Opastuskylttejä ei näkynyt missään, mutta maalaisjärkeä käyttämällä lähdimme kävelemään lähimmälle polkua muistuttavalle uralle.

Liekö reitti sitten otettu pois käytöstä huonon kuntonsa takia? Ruohot, nokkoset ja muut kasvit rehottivat kuin viidakossa konsanaan ja pirkospuut olivat katkeilleet, lahonneet tai loistivat loissaolollaan. Se voisi selittää opasteiden puuttumisen.

Myöskään lenkin varrella ei ollut opaskylttejä, mutta punaista eristysnauhaa ja puihin läiskittyjä maaliläikkiä oli helppo seurata. Vain järven toisessa päässä piti kävellä jonkun matkaa maatien reunassa ja arpoa minne mennä seuraavaksi. Pelastuksena oli rannassa vanha pumppuhuone, josta polku lähti jyrkkää rinnettä ylös.

Kesällä luontopolku on varmasti ollut niin rehevä, ettei sinne ole ollut asiaa paljain säärin. Nokkosta oli melkein kuin viljeltynä. Vielä nytkin, lokakuisena pakkasaamuna, heinät haittaisivat jonkun verran etenemistä.

Luolalanjärven luontopolulla on vain pari jyrkempää nousua, muuten meno on melko tasaista. Itse järvelle ei tiheän rantakasvillisuuden takia näy suoraan monestakaan paikasta. Rauhalliseen kiertämiseen meni noin tunti, joka pikku pakkasella oli juuri sopivan mittainen.