Brändön Lappossa osa 4 - Björkö

Heinäkuun alkupuolella tehdyn Ahvenanmaan reissun majoitus oli Brändön Lappossa, mutta ryhmämme liikkui myös muilla saarilla. Syitä moiseen oli etenkin matkanjohtajamme Kaj Ahlrothin geokätköharrastus ja minun valokuvausintoni. 

Koska kesäkuun helteet olivat muisto vain, saimme osaksemme raikasta saaristolaistuulta, joka paikoin oli jopa kylmä. Sadetta onneksi ei tullut kuin paluupäivänä lauantaina, silloinkin tosin koko päivän ja oikein vaan rankasti. 

Lappo oli helposti nähty yhdessä päivässä. Edellisessä blogikirjoituksessani kerroin Maarianhaminan retkestä, joka tehtiin kolmantena reissupäivänä perjantaina. Torstaina poikkesimme naapurikunnassa Kumlingessa, jonne pääsi lossilla. 

Kumlingen pääsaarella emme kumminkaan olleet, vaan Lappoa lähinnä sijaitsevalla Björköllä. Se on pienehkö, maatalousvaltainen saari, jossa ei juuri liikettä näkynyt. 

Alhroth löysi melko helposti saaren kaikki geokätköt. Erässä paikassa teki vähän tiukkaa, mutta sattumalta maajussi hurautti traktorillaan vastaan ja neuvoi kätkön sijainnin. Kuulemma se oli aika hankalasti jemmattu katajapuskaan. 

Björkön erikoisuus oli eräällä pikkutiellä ollut kauriin jalka. Tai ainakin olettaisin sen olleen kauriilta peräisin. Mikä ihme on saanut sen katkeamaan juuri tuosta kohdasta vai olisiko juuri ammuttu eläin ollut jossain peräkärryn kyydissä, josta koipi tippunut tielle?

Pikkuteitä Björkössä riitti. Geokätköjä etsiessä niitä koluttiin aika monta, mutta kovin oli hiljaista kiihkeimmän kesälomakauden aikana. Maajussi ja lossikuski olivat ainoat ihmiset jotka näimme koko kolmentoista asukkaan saarella. Edes mökkiläisiä ei liikkunut missään. 

Brändön Lappossa osa 2 - Faktaa saaresta

Heinäkuun alussa tehdyn muutaman päivän Ahvenanmaan reissun tukikohta sijaitsi Brändön kunnan Lappon saarella. 

Lappon historiaa tutkittaessa on käynyt ilmi, että saari on asuttu jo 1200- tai viimeistään 1300-luvulla. 

Ruotsin ja Suomen välinen postireitti kulki Lappon kautta Kumlingeen etelässä ja Torsholmaan pohjoisessa. 

Lappossa perustettiin Ahvenanmaan vanhin kansankirjasto vuonna 1882, koulu 1887, nuorisoseura 1895, osuuspankki 1925 ja osuuskauppa 1941. Nuorisoseurantalo Klockulla vuodelta 1931 on kuuluisan arkkitehdin Lars Sonchin piirtämä.

Lappon satama Finnvik on kaiken keskus. Kuten mökkiemäntämme Tiina sanoi, "kaikki mitä täällä tapahtuu, tapahtuu satamassa". Sen paremmin asiaa ei olisi voinut ilmaista, se meinaan kävi kolmen päivän aikana harvinaisen selväksi.

Vierasvenesataman liepeiltä löytyi kyläkauppa, muutama vaatteisiin tai ruokaan erikoistunut puoti, ravintola Geleasen, minigolf- ja frisbeegolfradat sekä saaristolaismuseo ja sepän paja.  

Veneilijöille Lappo on sopivasti reitin varrella jos on menossa Maarianhaminaan tai pidemmälle länteen. Veneellä sinne pääsee päivämatkalle vaikka Uudestakaupungista, Naantalista, Turusta, Nauvosta tai Kustavista. 

Ilman venettä Lappoon on helppo tulla Ålandstrafikenin pohjoisen linjan yhteysaluksella, joka kulkee sinne Kustavin Vuosnaisten kautta Brändön Torsholmasta. 

Isompi alus MS Alfågeln pysähtyy Lappossa matkalla Torsholmasta Kumlingen ja Englingen kautta Värdön Hummelvikiin, josta on maanteitse noin 40 kilometriä Maarianhaminaan. 

Kyläkauppa oli ainakin heinäkuun alussa niin hyvin varustettu, ettei Manner-Suomesta olisi kannattanut raahata omia elintarvikkeita Lappoon. Onneksi näin ei juuri toimittukaan, vaan raha vaihtoi omistajaa saaressa.

Kaupan hintapolitiikka oli vähän kalliimpi kuin vaikka jossain Pöytyällä, mutta samapa tuo. Jollei ole varaa maksaa ns. saaristolisää, niin sitten voi jäädä vaikka kotiin peiton alle ihmettelemään miksi katto näyttää vuodesta toiseen samalta. 

Ravintola Geleasen oli tavalliselle duunarille sen verran kallis, ettei siellä ainakaan joka päivä ollut varaa syödä. Itse tyydyin pääosin ohrapirtelöön, joka nyt jollain lailla vastasi hinnaltaan sisältöä. Mukava henkilökunta oli bonusta ja toki ymmärrän, että lyhyen kesäsesongin aikana on eurot kerättävä. 

Pellaksen yöpymismökeissä ei ollut erillistä saunomismahdollisuutta. Sellainen oli kumminkin tarjolla sataman yhteydessä, jossa oli peräti neljä hikoilukoppia. 

Viisitoista euroa tunnilta maksanut lysti oli muuten mukavaa aivan meren rannalla, mutta en ole koskaan ennen ollut saunassa, jossa sai pelätä hengensä edestä. 

Löylyhuoneen lauteet ja rappuset olivat täysin erilaiset kuin mihin olin tottunut. Laudeväli oli useita kymmeniä senttejä, joten koipia oli nosteltava kuin aikoinaan ala-asteen liikuntatunnilla. 

Laudeleveydestä puuttui yksi lauta, jollaiseen malliin ainakaan kovin isoperseinen ei varmasti mahdu tukevasti istumaan. Seinillä ollut lainkaan kaiteita, mikä on suorastaan järjetön ratkaisu! Luulisi tuollaisessa ympäristössä tapahtuneen monta onnettomuutta. 

Kysyin satamakonttorin kaverilta asiasta. "Joo, ahvenanmaalaiset eivät osaa rakentaa saunoja", kuului vastaus. Ehkä eivät, mutta asian paremmin taitavia löytyisi heti vaikka naapurikunnasta Kustavista. Ehkä tarvitaan kuolemantapaus, että tällaiselle epäkohdalle tehdään jotain. 

Ahvenanmaalla osa 3 - Kumlinge

Ahvenanmaalla sijaitsevassa Kumlingessa on 316 asukasta tammikuussa 2016 tehdyn mittauksen mukaan. Kunta on yksikielisesti ruotsinkielinen ja 89,6 prosenttia asukkaista puhuu äidinkielenään ruotsia. Kumlingen naapurikunnat ovat Brändö, Saltvik, Sottunga ja Vårdö.

Kumlinge sijaitsee suunnilleen Ahvenanmaan mantereen ja Manner-Suomen puolivälissä. Länsipuolella on Teilin ja itäpuolella Lappveden merenselkä. Kunnan pääsaari on Ahvenanmaan saarista pinta-alaltaan seitsemänneksi suurin.

Pääsaarella sijaitsevat kunnantoimisto, kauppa, apteekki, Ålandsbankenin konttori ja kunnan ainoa koulu. Muut suurehkot saaret, joihin on säännölliset kulkuyhteydet, ovat Enklinge, Seglinge ja Björkö. Enklingessä ja Seglingessä toimineet koulut on suljettu. Pienempiä saaria, joista suurin osa on asumattomia, on useita satoja.

Kumlingen saaret ovat pinnanmuodoiltaan matalia ja yleisilmeeltään karuja. Korkein maastonkohta kunnan alueella on 22 metrin korkeuteen merenpinnasta ulottuva kallionhuippu Björkön saaren pohjoisosassa.

Kumlingen saaret olivat esihistoriallisella ajalla vielä veden peitossa. Pysyvä asutus saapui alueelle vasta keskiajalla Ahvenanmantereelta. Sitkeästi eläneen muistitiedon mukaan Kumlingessa olisi sijainnut keskiajalla luostari, mutta mitkään asiakirjatiedot tai arkeologiset tutkimukset eivät tue tätä väitettä. Vuoden 1537 maakirjan, jossa mainittiin jo kaikki Kumlingen jossa mainittiin jo kaikki Kumlingen nykyiset kylät, mukaan pitäjässä oli 107 veroa maksanutta taloa, mistä on päätelty väkiluvun olleen tuolloin 600–800 henkeä.

Kumlinge mainittiin alkujaan Sundiin kuuluvana kappeliseurakuntana. Kumlingen seurakunta itsenäistyi 1400-luvun alkupuolella ja siitä erosi Brändö vuonna 1864. Nykyisin Kumlinge ja Brändö muodostavat yhdessä Ahvenanmaan pohjoisen saaristoseurakunnan. Kumlingesta on 1900-luvun alkupuolella joissakin yhteyksissä käytetty suomenkielistä nimeä Kumlinki.

Kumlingessa odotti Henrikssonin mökkikylään kuuluva rakennus. Sen etsiminen ei tuottanut vaikeuksia, mutta kun omistajaa ei näkynyt missään, oli kaivettava luuri esille. Nimikyltissä ollut naula teki tepposet, sillä luulimme sitä nollaksi. Eipä ihme, ettei Henriksson vastannut heti puhelimeen.

Kun mies viimein saapui ja antoi kämpän avaimet, osoittautui talo suorastaan luksukseksi siihen mitä olin kuvitellut. Makuuhuoneita oli peräti kolme, tilava olohuone, mikro, televisio, radio ja iso terassi. Merikin vain kivenheiton päässä mökistä. Kyllä tällaisessä ympäristössä kelpasi pari yötä olla.

En ollut aikaisemmin käynyt Kumlingessa kuten ei kukaan muukaan seurueestamme. Alhrothin etsiessä geokätköjä ympäri kuntaa, päädyimme muun muassa Seglingen saarelle. Siellä olikin vaikka mitä nähtävää. Pieni, idyllinen satama jo yksinäänkin varsin viehättävä paikka.

Kauempana satamasta oli vanha sepänpaja, jonka nurkalta lähti luontopolku. Sen varrella oli lukuisia geokätköjä, jotka Alhroth löysikin.

Polun alkupäässä kalliolla seisoi vanha komea tuulimylly. Matkalla myllylle löytyi katajikosta epämiellyttävä yllätys. Juuri sellainen, joita tuollaisessa maastossa saattaakin kohdata. Nimittäin kyy, joka ihmetteli aikansa kuvaajia kunnes luikerteli katajan suojaan.

Jossain vaiheessa päivää Ahlroth ehdotti, että seuraava kohde olisi Kumlingen lentokenttä. Ajatus kuulosti ensiksi todella absurdilta. Kuinka ollakaan, sellainen todella oli olemassa.

Ympäri vuoden auki olevalla lentokentällä on yksi 600 metriä pitkä punaisella asfaltilla päällystetty, valaistu kiitotie. Vuonna 1975 avauttua kenttää ylläpitää Ahvenanmaan maakuntahallitus.

Kumlingen keskustasta noin kilometrin päässä sijaitsee 1937 rakennettu lentomajakka, jonka toiminta lakkasi virallisesti jo 1939 Talvisodan sytyttyä. Sen jälkeen sitä käytettiin vain tähystyspaikkana.

Majakkatorni on betonirakenteinen ja 15 metriä korkea. Sen huipulla oli aikanaan päävalaisin, jonka korkeus oli 42 metriä merenpinnasta. Valaisimessa oli kaksi valokeilaa 180 asteen kulmassa. Linssisysteemi pyöri kierroksen kahdeksassa sekunnissa tuottaen 0,1 sekunnin välähdyksen joka neljäs sekunti. Majakan huipulla sijaitsi myös morsemerkkejä antava tunnusvalo. Kumlingen majakan tunnus oli "K". Majakan vieressä sijaitsevassa rakennuksessa olivat muun muassa generaattorit.