Pikavisiitti Brändön Jurmoon

Kesälomani starttasi vierailulla Ahvenanmaan puolelle Brändön Jurmoon. Helpoiten sinne pääsee yhteysaluksella Kustavin Vuosnaisista. Brändön Åvan satamasta lähtee lautta Jurmoon. 

Jurmo sekoittuu helposti tunnetumman kaimansa kanssa. Korppoon Jurmo on kuuluisa saari Saaristomerellä. Pitkulainen Salpauselän jatke on luontoturistien suosiossa, jossa kävin itsekin viimeksi viime kesänä. 

Mieleen muistuu erään kaverin Facebook-päivitys jonkun vuoden takaa. Siinä hän ihmetteli miten "Jurmossa voidaan järjestää tansseja", kun saari on niin hankalasti saavutettavissakin. Kyseessä oli kuitenkin Brändön Jurmo, jossa ainakin 80-luvulla pantiin kesäisin jalalla koreasti. Kustavistakin lähti naapurikuntaan innokkaita tanssijoita. 

Vuosnaisissa yhteysalus M/S Ådaniin astelivat lisäkseni työkaverini Kake Ahlroth ja Sunttu Sundell. Kumpikaan ei ollut aiemmin Jurmossa käynyt. Minullakin oli edellisestä kerrasta 22 vuotta aikaa. 

Ålandstrafikenin laiva ei ajele Vuosnaisista Åvaan kuin reilun puoli tuntia. Juuri kun saimme mukavasti perseet penkkiin, jouduimme luovuttamaan paikkamme pariskunnalle, jolla oli mukanaan koira. Kuulemma istuimme koirapöydässä. 

Loppumatkan käytin kannella katselemalla taivaanrannan uhkaavan näköisiä pilviä. Taivas ei onneksi revennyt ja Jurmon reissusta selvittiin kuivin vaattein. 

M/S Doppingenin kyydissä matka Jurmosta Åvaan kesti kymmenen minuuttia. Alus teki muutaman jyrkähkön käännöksen, joiden aikana ihmettelin sen sulavia liikkeitä. Ihan mikä tahansa paatti ei noin äkkiä vaihdakaan suuntaa. 

Parinkymmenen vuoden takaisesta Jurmon käynnistäni ei ole juuri muita muistikuvia kuin se, että olin liikkeellä kaverini Anssin ja hänen silloisen vaimonsa kanssa. 

Joskus 70- ja 80-luvuilla olen ollut venekyydissä Kustavista Jurmoon muutaman kerran, mutta näistä retkistä on vielä vähemmän muistikuvia. Niinpä Jurmo näytti vähän erilaiselta kuin kuvittelin, jotenkin isommalta. 

Jurmossa talot on rakennettu etelärannalle ja suurin osa saaresta on rakentamatonta. Vuonna 2020 asukkaita oli 44. Saaren suurin pituus on 3,5 kilometriä. 

Kyläraitilla ei montaa ihmistä näkynyt. Satamassa oli pari venettä, joista toinen mallia öky. Todennäköisesti jo viiden minuutin ajelu kuluttaa kuukausipalkkani verran löpöä, mutta mikäpä siinä jos on varaa moiseen lystiin. 

Alhroth etsi ja löysi saaren kaksi geokätköä. Käsittääkseni ne eivät kovin hankalissa paikoissa olleet.  

Tällä kertaa Jurmoon tutustumiseen ei ollut liioin aikaa, mutta saarelle ehkä palataan uudemman kerran vielä kuluvana kesänä. Siinä tapauksessa kiirettä ei pitäisi olla. 

Brändön Lappossa osa 2 - Faktaa saaresta

Heinäkuun alussa tehdyn muutaman päivän Ahvenanmaan reissun tukikohta sijaitsi Brändön kunnan Lappon saarella. 

Lappon historiaa tutkittaessa on käynyt ilmi, että saari on asuttu jo 1200- tai viimeistään 1300-luvulla. 

Ruotsin ja Suomen välinen postireitti kulki Lappon kautta Kumlingeen etelässä ja Torsholmaan pohjoisessa. 

Lappossa perustettiin Ahvenanmaan vanhin kansankirjasto vuonna 1882, koulu 1887, nuorisoseura 1895, osuuspankki 1925 ja osuuskauppa 1941. Nuorisoseurantalo Klockulla vuodelta 1931 on kuuluisan arkkitehdin Lars Sonchin piirtämä.

Lappon satama Finnvik on kaiken keskus. Kuten mökkiemäntämme Tiina sanoi, "kaikki mitä täällä tapahtuu, tapahtuu satamassa". Sen paremmin asiaa ei olisi voinut ilmaista, se meinaan kävi kolmen päivän aikana harvinaisen selväksi.

Vierasvenesataman liepeiltä löytyi kyläkauppa, muutama vaatteisiin tai ruokaan erikoistunut puoti, ravintola Geleasen, minigolf- ja frisbeegolfradat sekä saaristolaismuseo ja sepän paja.  

Veneilijöille Lappo on sopivasti reitin varrella jos on menossa Maarianhaminaan tai pidemmälle länteen. Veneellä sinne pääsee päivämatkalle vaikka Uudestakaupungista, Naantalista, Turusta, Nauvosta tai Kustavista. 

Ilman venettä Lappoon on helppo tulla Ålandstrafikenin pohjoisen linjan yhteysaluksella, joka kulkee sinne Kustavin Vuosnaisten kautta Brändön Torsholmasta. 

Isompi alus MS Alfågeln pysähtyy Lappossa matkalla Torsholmasta Kumlingen ja Englingen kautta Värdön Hummelvikiin, josta on maanteitse noin 40 kilometriä Maarianhaminaan. 

Kyläkauppa oli ainakin heinäkuun alussa niin hyvin varustettu, ettei Manner-Suomesta olisi kannattanut raahata omia elintarvikkeita Lappoon. Onneksi näin ei juuri toimittukaan, vaan raha vaihtoi omistajaa saaressa.

Kaupan hintapolitiikka oli vähän kalliimpi kuin vaikka jossain Pöytyällä, mutta samapa tuo. Jollei ole varaa maksaa ns. saaristolisää, niin sitten voi jäädä vaikka kotiin peiton alle ihmettelemään miksi katto näyttää vuodesta toiseen samalta. 

Ravintola Geleasen oli tavalliselle duunarille sen verran kallis, ettei siellä ainakaan joka päivä ollut varaa syödä. Itse tyydyin pääosin ohrapirtelöön, joka nyt jollain lailla vastasi hinnaltaan sisältöä. Mukava henkilökunta oli bonusta ja toki ymmärrän, että lyhyen kesäsesongin aikana on eurot kerättävä. 

Pellaksen yöpymismökeissä ei ollut erillistä saunomismahdollisuutta. Sellainen oli kumminkin tarjolla sataman yhteydessä, jossa oli peräti neljä hikoilukoppia. 

Viisitoista euroa tunnilta maksanut lysti oli muuten mukavaa aivan meren rannalla, mutta en ole koskaan ennen ollut saunassa, jossa sai pelätä hengensä edestä. 

Löylyhuoneen lauteet ja rappuset olivat täysin erilaiset kuin mihin olin tottunut. Laudeväli oli useita kymmeniä senttejä, joten koipia oli nosteltava kuin aikoinaan ala-asteen liikuntatunnilla. 

Laudeleveydestä puuttui yksi lauta, jollaiseen malliin ainakaan kovin isoperseinen ei varmasti mahdu tukevasti istumaan. Seinillä ollut lainkaan kaiteita, mikä on suorastaan järjetön ratkaisu! Luulisi tuollaisessa ympäristössä tapahtuneen monta onnettomuutta. 

Kysyin satamakonttorin kaverilta asiasta. "Joo, ahvenanmaalaiset eivät osaa rakentaa saunoja", kuului vastaus. Ehkä eivät, mutta asian paremmin taitavia löytyisi heti vaikka naapurikunnasta Kustavista. Ehkä tarvitaan kuolemantapaus, että tällaiselle epäkohdalle tehdään jotain.