Katamaraanityyppiseen moottorialukseen ei niin vaan asteltukaan sisälle. Finnmatkojen opas muistutti edellispäivänä, että passi on syytä ottaa mukaan. Ja sitä tosiaan tarvittiin mennen tullen. Vaikka olimmekin Atlantilla emmekä Välimerellä, syynä menettelyyn lienevät turvapaikkaturistit, joita Suomeenkin on saapunut 33 000 sitten viime syksyn.
Fred Olsen Express -laivan kannella oli pirun kuuma. Lomaviikon kalleimmat ja sisältököyhimmät drinkit löytyivät sisäaulan baaritiskiltä. Kun alus porhalsi liikkeelle, en ollut uskoa miten kovaa niinkin iso vehje voi kulkea. Matkaa tehtiin parisenkymmentä minuuttia.
Lanzaroten saaren eteläisin lomakohde Playa Blanca tunnetaan rauhallisena kalastajakylänä, josta on vuosien saatossa tullut yksi saaren suosituimmista lomakohteista. Vain reilun 2 200 asukkaan kylässä eivät häiritse liikenneruuhkat tai massiiviset huvittelukompleksit.
Vietimme muutaman tunnin Playa Blancan mutkittelevalla rantabulevardilla. Kuppiloita oli joka lähtöön, eikä jano päässyt yllättämään. Edullisia ostoksia pystyi tekemään yllättävillä hinnoilla; kauan haaveilemani lakkimalli löytyi 5,90 eurolla. Kuvittelin vastaavasta saavan pulittaa moninkertaisesti. Kartonki tupakkaa irtosi 9,90 eurolla, eivätkä Suomessakin tunnetut savukemerkit paljon kalliimpia olleet.
Katselin myöhemmin kartasta, että Playa Blanca sijaitsee muutama kymmenen kilometriä etelämpänä kuin Puerto del Carmen, jossa lomailin talvella 2013. Se onkin yksi matkustelu-urani kohokohdista tähän saakka. Ylipäätään Lanzarote teki tuolloin suuren vaikutuksen karulla kauneudellaan ja luonnonihmeillään.
