Kuvia Fuerteventuralta vuodelta 2016

Tässä loppusyksyllä en ole pahemmin kameraa ulkoiluttanut. Syynä pääosin se, että on joko satanut tai tuullut, yleensä molempia yhtä aikaa. Lisäksi valo loppuu jo aikaisin iltapäivällä. Luontoretkiltä löytyy kyllä aina kuvattavaa.

Katselin hiljattain talvella 2016 tehdyn Fuerteventuran reissun kuvia. Tammikuussa siitä tulee kuluneeksi kymmenen vuotta. Lomaviikko on yksi matkusteluhistoriani onnistuneimmista; hotelli all inclusive-palveluineen täysi kymppi, samoin matkaseura ja saariretket. 

Kanarian saariin kuuluva Fuerteventura on saariryhmän toiseksi isoin. Kuulemma siellä tuulee aina kovasti. Itse en moista muista tai sitten sitä ei ollut häiritsevästi. Karu luonto oli vallan upea ja kameralle tuli käyttöä.  

Moniosainen matkakertomus löytyy linkeistä kuvien alta. 

Fuerteventura tammikuussa 2016 kuvin ja sanoin:

https://kaislatuuli.blogspot.com/2016/02/fuerteventura-osa-1-yleista-matkasta.html?m=0 

https://kaislatuuli.blogspot.com/2016/02/fuerteventura-osa-2-portugalinsotalaiva.html?m=0

https://kaislatuuli.blogspot.com/2016/02/fuerteventura-osa-3-saarikierros.html?m=0

https://kaislatuuli.blogspot.com/2016/02/fuerteventura-osa-4-paivaretki.html?m=0

https://kaislatuuli.blogspot.com/2016/02/fuerteventura-osa-5-lobosin-saarella.html?m=0

https://kaislatuuli.blogspot.com/2016/02/fuerteventura-osa-6-corralejo.html?m=0

Fuerteventuralla vuonna 2016

Tällä viikolla tuli kuluneeksi kuusi vuotta Fuerteventuran matkasta. Viikon mittainen loma kotimaan paukkupakkasten keskelle ajoittui aivan nappiin ja lomakohdekin oli täysin kymppi. 

Fuerteventura on Kanariansaariin kuuluva saari Atlantin valtamerellä 115 kilometriä länteen Afrikan rannikosta. Se sai alkunsa tulivuorenpurkauksesta noin 12 miljoonaa vuotta sitten ja on Kanarian saarista vanhin. 

Saaren pinta-ala on noin 1660 neliökilometriä ja se on Kanariansaarista Teneriffan jälkeen suurin, noin sata kilometriä pitkä ja 30 kilometriä leveä. Korkein kohta on 807 metriä korkea Pico de Jandia.

Fuerteventura on maaperältää karu ja aavikkoinen. Rantaviivaa on noin 340 kilometriä, josta hiekkarantaa noin 50 kilometriä.  

Corralejon kaupungin eteläpuolella on suuri valkohiekkainen dyynialue ja siellä hotellimmekin sattui sijaitsemaan. Läheinen Isla de Lobosin saari tuli tutuksi päiväretkellä. 

Viikko Fuerteventuralla lukeutuu parhaimpiin etelänlomakokemuksiini. Hotellin all inclusive-palvelut olivat vertaansa vailla. En ole saanut missään yhtä hyvää palvelua. Kävi myös tajuton mäihä, että 880 huoneen kompleksista löytyi kymmenen hengen seurueellemme rivitalokämpät viihtyisältä palmu- ja nurmikkoalueelta, emmekä päätyneet valtavaan päärakennukseen.

Viikon aikana oli vaikka millaista nähtävää ja koettavaa, mutta erikoisin juttu saattoi olla hiekkarannalta bongaamani portugalinsotalaiva. Kyseessä ole mikään taistelualus, vaan vähän seksilelua muistuttava polttiaiseläinlaji, useista erikoistuneista polyypeista koostuva yhdyskunta. Ihmiselle vaarallinen olio ei ole meduusa, vaikka usein yhdistetäänkin niihin. 

Corralejon kaupunkiin hotellistamme oli matkaa kuutisen kilometriä. Kalahieronnan ja parturin lisäksi käyttämäni palvelut rajoittuivat muutamaan mukavaan kuppilaan. Koska matkapakettiin kuului ruoka- ja juomatarjoilu viihtyisässä hotellissa, ei paljon tarvinnut muualla istuskella. 

Lobosin saaren, joka on yksi kolmestatoista Kanariansaaresta, päiväretken lisäksi kävimme laajalla saarikierroksella. Kattava bussiretki vei meidät muun muassa vuoristokyliin, aloe vera-maatilalle ja saaren alkuperäisasukkaiden guanchien muistomerkille. 

Laivamatka naapurisaarelle Lanzarotelle kesti 45 minuuttia. Tuliperäisen laavasaaren rannikkokaupunki Playa Blanca olikin uusi tuttavuus. Pohjoisempana Puerto del Carmenissa lomailin talvella 2013. Hienoja paikkoja molemmat. 

Fuerteventuralla sanotaan tuulevan lähes aina. En huomannut sillä saralla mitään erityisempää, ainakaan bofoori ei millään lailla haitannut menoa. Esimerkiksi Liedossa puhaltaa vuodenajasta riippumatta huomattavasti enemmän. En ymmärrä miksei kunta perusta tuulivoimalapuistoa Avantiin, jossa olisi siihen tarkoitukseen sopiva maalänttikin valmiina Ahtonkaaren vieressä. 

Sekä Fuerteventura että Lanzarote ovat matkakohteita, joissa olisi mahtavaa käydä joskus uudelleenkin.  

Matkakuvahaaste Facebookissa

Facebookissa pyöri hiljattain matkakuvahaaste. Koska tykkään osallistua kaikkiin tällaisiin oikein mielelläni, ei tehnyt tiukkaakaan kaivella kymmenen kuvaa ja kertoa hieman niistä. Tai oikeastaan vain sen verran mitä kukin foto esittää.

Joku jauholakki oli pannut ketjuhaasteen alulle siten, että ohjeistuksessa luki "Kymmenen kuvaa, kymmenen päivää, ei selityksiä, vain kuva". No totta helvetissä kuvissa pitää jokin selitys olla! Ei kai sitä muuten jostain vinosta ja epätarkasta lomakuvasta tiedä mitä se mahtaa esittää tai missä se on kuvattu. 

Rannalle jäi ainakin kesäinen kuvani Utöstä, mutta valitettavasti kymmenen kuvan joukkoon ei mahdu kuin se kymmenen. Samalla haastoin kymmenen Facebook-kaveriani, joista neljä taisi osallistua ja ladata omia kuviaan esille. 

Pitkälle merelle ulottuva niemi Sääretirp Kassarissa Viron Hiidenmaalla elokuussa 2015. 

Berliinin muurin museonäyttely Saksan pääkaupungissa Berliinissä keväällä 2015. 

Sudenpesä (Wolfsschanze). Saksan valtakunnanjohtajan Adolf Hitlerin bunkkerin rauniot toisen maailmansodan aikaisessa päämajassa Koillis-Puolassa entisen Itä-Preussin alueella 2013.

Ruotsin suurin rockfestivaali Sweden Rock Festival kesäkuussa 2007. Päälavalla Quiet Riot. 

Pohjoismaiden korkein majakka Bengtskär Hiittisten saaristossa. Kesä 2015. 

Fuerteventura. Kanariansaarten alkuasukkaiden guanchien patsaat. Tammikuu 2016. 

Koh Panyee-kylässä Thaimaan Phang Nganin lahdella helmikuussa 2014. 

 

Lom-nimisessä kylässä Norjassa heinäkuussa 2013. Oikealla sauvakirkko. 

Teiden tulivuori ja kansallispuisto Teneriffalla 2017. 

Sedlecin luukirkko Kutna Horassa Tsekissä 2017. 

Fuerteventura osa 6 - Corralejo

Hotellimme sijaitsi kuuden kilometrin päässä Corralejon kaupungista, joka on vanha kalastakylä Fuerteventuran pohjoisosassa. Mikään massaturismipaikka se ei ole, eikä tammikuussa ei ollut minkäänlaista ruuhkaa.

Koska hotellissamme oli all inclusive eli ruuat ja juomat sisältyivät hintaan, ei tullut pahemmin Correlejon kujilla pyörittyä. Muutaman kerran kumminkin. Pääasiassa vain kaupungin pitkä pääkatu tuli tutuksi. Siinä oli kaikki olennainen turistirihkamakauppoineen ja terasseineen.

Kaupunkikierros juna-autolla kesti puolisen tuntia. Siinä ehti nähdä yhtä sun toista ja sai jonkunlaisen kuvan missä ollaan. Rundi ei kuitenkaan kattanut ollenkaan kaupungin rannanpuoleista osaa, joka oli tulvillaan pikku kuppiloita ja baareja. Ahtaille kujille ei olisi mahtunutkaan kruisailemaan pitkällä ajoneuvolla.

Rantabulevardi olisi saattanut jäädä kokonaan väliin, ellemme olisi kävelleet sitä kautta satamasta tullessa Lobosin reissun päätteeksi.

Eräänä aamupäivänä kävimme afrikkalaisilla markkinoilla. Ostin puisen naamion, joka odottaa yhä pääsyä seinälle killumaan. Huomiota herättävää oli, että turistit saivat kävellä rauhassa myyntipöytien seassa, eivätkä myyjät tulleet puoliaggressiivisesti tyrkyttämään tuotteitaan. Asiallista meininkiä moneen muuhun paikkaan verrattuna.

Corralejosta löytyi myös edullinen parturi. Leikkaus maksoi vain viisi euroa, joten minun oli suorastaan pakko käydä saksittavana siihen hintaan. Turussa vastaava operaatio maksaa 29 euroa.

Tammikuinen reissu Fuerteventuralle oli niin onnistunut, että tuskin maltan odottaa seuraavaa etelänmatkaa. Ehkä ensi talvena suunta on taas jonnekin päin Kanariansaaria.

Fuerteventura osa 5 - Lobosin saarella

Isla de Lobos on yksi Kanarian kolmestatoista saaresta. Yleisesti vain seitsemän isompaa asuttua saarta tunnetaan ja mainitaan joka paikassa, mutta Lobosin kaltaiset pienemmät ovat saaneet olla matkaesitteiden ulkopuolella.

Lobos on tuliperäisesti syntynyt saari, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä Fuerteventuran pohjoisosan keskuksesta Corralejosta. Pinta-alaltaan Isla de Lobos on pieni, noin 4,6 neliökilometriä. Hallinnollisesti saari kuuluu La Olivan kuntaan.

Lobos on ollut asumaton luonnonsuojelualue vuodesta 1982 lähtien. Saarella on muun muassa laguuni ja 127 metriä korkea tulivuoren kaldera eli tulivuoren romahtamisesta syntynyt kulhon muotoinen tuliperäinen muodostuma.

Kasvilajeja saarella on yli 130. Sitä ei hevillä uskoisi, sillä saaren kuumaisema näyttää päällisin puolin niin karulta, ettei siellä mitään viherpeukalon paratiisia luulisi kohtaavan.

Lobosilla ei ole palveluja tarjolla. Vaikka saarta mainostetaan asumattomana, on sen eteläpäässä pieni kylä. Jonkinlainen vaatimaton ravintola siellä näytti olevan. Tiedä sitten kenelle se on tarkoitettu, ellei sitä mitenkään mainostetakaan.

Isla de Lobosille, joka tarkoittaa susien saarta, pääsee Corralejon satamasta yhteysaluksella. Edestakainen biljetti maksoi viisitoista euroa.

Saarella kiertää yhdeksän kilometrin mittainen patikointireitti. Sekavan viitoituksen takia kävelimme summamutikassa muutaman kilometrin siellä täällä. Paahtavassa helteessä se riittikin  minulle varsin hyvin - etenkin kun alkuviikon all inclusive -tarjonta painoi päälle. Vettäkin oli mukana aivan liian pieni pullollinen, vaikka normaalisti laukussa kulki mukana kahden litran tykki. 

Yhteysaluksella oli yllättävän paljon porukkaa ottaen huomioon, ettei karulla erämaasaarella ole mitään viihdykettä kuten vastapäätä Corralelon kaupungissa. Matkustajatkaan eivät olleet  Koijärveltä karanneen näköisiä lintu- ja luontobongareita, joihin Suomessa on tottunut.

Ihmettelin myös minne kaikki laivalla olleet nuoret naiset katosivat sen siliän tien kun alus saapui satamalaituriin. He tuskin menivät lintuja bongaamaan. Ehkä Lobosilla on auringonottoon houkuttelevia suojaisia poukamia, joita Fuerteventuran hiekoilla ei ole.

Paluulaivaa odotellessa ventovieraat ihmiset tervehtivät reippaasti minuakin. Suomessa kun ei ole pienintäkään vaaraa, että aurinkoa ottamassa olleet äiti ja tytär edes hymyilisivät. Nyt kuului vaan Hola! ja reipas kaksikko istui viereeni penkille. Aikamoisia kulttuurieroja.