Savojärvellä patikoimassa

Kurjenrahkan kansallispuiston suosituin reitti on noin kuuden kilometrin pituinen Savojärven kierros. Olen vuosien varrella kiertänyt sen pari-kolmekymmentä kertaa, mutta korona-aikana tahti on vähentynyt. 

Syynä se, että koronan myötä reitistä tuli superhaluttu. Kaikki änkesivät sinne tajuttuaan Suomen luonnon hienouden ja sen, että Turusta on Savojärvelle vain noin neljänkymmenen minuutin matka. Kun ennen maattiin sohvalla perse homeessa ja katseltiin televisiota, rampataan nykyään luontopoluilla. Toki se on huomattavasti hyödyllisempää. 

Vaikka Kurjenpesän parkkipaikka oli tälläkin kertaa täynnä autoja, ei Savojärvellä ollut ruuhkaa. Jonkun matkaa köpöttelin pitkospuilla kymmenpäisen äijäporukan perässä, mutta pääsin onneksi ohittamaan heidät käpykaartilaisen hautamuistomerkin kohdalla. Sen jälkeen pystyi pistelemään ripeämmin jalkaa toisen eteen. 

Vuonna 2012 avatun Savojärven kierroksen hienoin osuus on järven pohjoispäässä, jossa polku kulkee aivan rantaviivan tuntumassa. Veteen kurkottavia mäntyjä on ollut pitkään, mutta nyt niitä oli mielestäni ilmestynyt muutama lisää. 

Alueen kasvillisuudesta silmiin pistivät kukkivat suopursuesiintymät. En muista aiemmin nähneeni niitä näin valkoisina. Kumma kyllä sieraimiin ei leijaillut lainkaan lajille ominaista tuoksua. 

Parin pikku kuvaustauon kanssa kierros kesti vähän vaille kaksi tuntia. Täytyy käydä kesän mittaan vielä toistekin.