Matelija Vuosnaisten luontopolulla

Kesäloman toisella viikolla oli aika poiketa kotikonnuilla Kustavissa. Helteisen päivän aikana ehdin muun muassa kiertää Vartsalan saaren eteläkärjessä olevan Vuosnaisten luontopolun.  

Vuosnaisten luontopolku on viime vuonna avattu reitti komeissa saaristomaisemissa. Etenkin rantakallio-osuudet hakevat vertaistaan. Pyhämaan Pamprinniemen luontopolulla on vähän vastaavaa, mutta heti ei tule muuta mieleen. 

Viime kesän kirjoitukseni on luettavissa linkissä http://kaislatuuli.blogspot.com/2020/07/vuosnaisten-uudella-luontopolulla.html

Kivenheiton päässä on Vuosnaisten satama, josta lähtee yhteysalus Brändöön Ahvenanmaalle. Polun lähtöpaikalla on kaksi ravintolaa, Spauna ja Vuosnaisten Meriasema, joissa voi käydä huurteisella toimittamassa retken aikana kertyneen nestehukan pois. 

Spaunan kallioilla, aivan luontopolun vieressä, oli nyt taiteilija Suvi Nurmen metallisia taideteoksia. Hyvin nekin maisemaan sopivat. 

Lähivuosina tavakseni on tullut katsella kivikkoja ja ojia sillä silmällä, jos vaikka näkyisi käärmeitä. Vuosnaisissa vastaan tuli todellinen vonkale, varmasti suurin matelija jonka olen Suomen luonnossa nähnyt. Kyseessä oli reilusti yli metrin mittainen rantakäärme. 

Wikipedian mukaan rantakäärme kasvaa yleensä 70-80 senttiseksi ja Suomen ennätys on 134 senttiä. Tämä kaveri ei varmaan kovin kauaksi siitä jäänyt. En meinannut aluksi uskoa silmiäni, käärme oli aivan järjettömän kokoinen! Mieleen juolahti Thaimaan Phuketissa näkemäni kobra, joka luikerteli tien yli illan hämärtyessä. 

Latasin nämä samat valokuvat ensin Facebookin Luonnonvaraiset matelijat ja sammakkoeläimet-ryhmään. Illemmalla sama operaatio I Love Kustavi-ryhmään. 

Kustavi-ryhmässä yllätti kun todella moni kirjoittaja rupesi väittämään, että kyseessä on kyy eikä rantakäärme. Matelija- ja sammakkoryhmässä kukaan ei asettanut asiaa kyseenalaiseksi.

Kommentoijat kinasivat pääasiassa keskenään että "ei ole täpliä päässä", "tuo on musta kyy" ja muuta vastaavaa. Vihreää mambaa ei sentään ehdotettu. Kannattaisi vähän paremmin tutustua rantakäärmeiden värieroihin ja kokoon, jolloin asia olisi varmasti selvinnyt, eikä olisi tarvinnut naputella aatoksiaan kaikkien nähtäville. Surkein kommentti kuului "Olis antanut pistää ni olis nähty onk myrkyllinen"...

Aavistuksen heikosti merkittyä luontopolkua ei missään nimessä kannata jättää väliin ainakaan käärmepelon takia, mutta klenkkakoipisena tai sateella en sinne kuitenkaan lähtisi.