Viime sunnuntaina kevät pani parastaan, vaikka tuuli olikin suorastaan armoton. Se ei kumminkaan ollut este lähdölle Turun Ruissaloon.
Tarkoituksenani oli käydä legendaarisessa Honkapirtti-kahvilassa vetäisemässä pari kulhollista herkullista hernekeittoa kyytipoikanaan mansikkahillolla höystetty pannukakkulautanen. Luovuin ajatuksesta nähtyäni autopaljouden rakennuksen pihamaalla.
Ruissalossa oli sattumalta samaan aikaan liikkeellä Vepsän ulkoilusaaresta tuttu kaksikko. Tapasin heidät saaren kärjessä Saaronniemen parkkipaikalla, josta suuntasimme läheiselle Kolkannokalle.
Kuten epäilinkin, olivat Saaronniemen polut vielä jäässä. Piukkaan tallaantunut lumi ei hevillä sula satojen jalkaparien alla vaikka kevätaurinko kuinka paistaisi. Yllättävän reippaasti jäisillä poluilla kuitenkin pystyi etenemään.
Paikka paikoin Kolkannokassa oli jopa tuskallisen kylmä viima. Kauempana horisontissa siintänyt Rymättylä taisi olla vieläkin kovemman puhurin vallassa, ainakin lumituisku jäällä näytti siltä.
Kolkannokan epävirallisella nakurannalla ei juuri koskaan tuule. Siellä kannattaa kesäkauden ulkopuolella poiketa muidenkin kuin alan harrastajien. Kuumimpaan kesäaikaan koitan vältellä paikkaa, koska alastomat vanhat herrat pitkin rantakallioita ei ole kovin esteettinen näky.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti