Selkeällä englannilla mikrofoniin höpötellyt Sewim-opas kertoi perusteellisesti kaikenlaista maansa ja kohteiden historiasta. Ainoa hankaluus minulle oli hänen esittämiensä kellonaikojen ymmärtäminen. Hän ilmaisi ne niin virallisella brittienglannilla, ettei sellainen ollut amerikkalaisiin televisiosarjoihin- ja elokuviin tottuneelle tuttua. Piti joka kerta varmistaa naapuripenkillä istuneelta kuusikymppiseltä diplomi-insinöörin oloiselta mieheltä, että mites se nyt taas olikaan.
Porukassa oli monia vanhempia ihmisiä, jotka kiltisti nyökyttelivät Sewimin jutuille, vaikka heillä ei ollut pienintäkään hajua mitä tämä kyproslaiskaunotar puhui. Oli kyse sitten kellonajoista tai vaikka luostarin historiasta. Tein meinaan pientä galluppia ja jokainen tunnusti oitis, ettei englanti oikein ollut heidän vahvinta alaansa.
Lomaviikon alkupuolella käyntimme suuntautui Golden Beachille, jota kutsutaan Kyproksen kauneimmaksi rannaksi. Aivan saaren uloimmassa pohjoiskärjessä sijaitseva paikka on merikilpikonnien lisääntymisen kannalta olennaista seutua, eikä siellä siksi ole turismitoimintaa. Mahtaa paikallisia yrittäjiä kismittää, kun moinen ranta on rauhoitettu.
Vaikka turisteja viedään Golden Beachille maisemia ihmettelemään, olivat alueen vaatimattomat rakenteet aivan rempallaan. Rantaan johtanut lankkupolku suorastaan vaarallisen risa. Vessoista ei ollut tietokaan. Muutama penkkikin oli retkahtanut siihen malliin, ettei sellainen ainakaan kovin isoa äijää olisi kannatellut.
Kissoista ei ollut pulaa täälläkään. Näköjään joku ruokkii niitä näinkin syrjässä olevassa kolkassa. Harmi, ettei yhtään kilpikonnaa ryöminyt vastaan.
😊🤗
VastaaPoista