Viisikymppiset Mäntyniemessä

Kesäkuun alkupuolella tuli 50 vuotta mittariin. Puolivuosisataisen taipaleen kunniaksi järjestin juhlat ammattiyhdistykseni kesäpaikassa Mäntyniemessä Turun Hirvensalossa.

Mitään magapippaloita en edes ruvennut miettimään. Tämäkin tilaisuus oli kiikun kaakun koronarajoitusten takia. Vielä toukokuun lopulla ei ollut tietoa saako yli kymmenen ihmisen kokoontumisia järjestää. Kun valtiovalta lisäsi lukua viiteenkymmeneen, mahdollistui syntymäpäivienkin vietto.

Alunperin kaavailin juhlia Vepsän ulkoilusaareen. Koronahommien takia oli pitkään epäselvää pääseekö sinne lainkaan vielä kesäkuussa. Logistisesti Hirvensalo oli varmasti helpompi ratkaisu.

Kutsuvieraslistaa joutui väkisinkin supistamaan kun yli viittäkymmentä ei samaan paikkaan saanut tulla. Kutsuin ihmisiä, joiden kanssa olen lähivuosina ollut enemmän tekemisissä. Ei siinä sen kummempaa.

Varotoimenpiteenä kättelyt jätettiin väliin ja hankin muutaman käsidesipullon yleiseen käyttöön. Grillimestareilla oli kumihanskat. Sää suosi ja olimme koko ehtoon ulkona järkeviä turvavälejä noudattaen.

Illan ohjelmistoon kuului trubaduuri Vaakku, paremmin tunnettu turkulaisorkesteri Vilperin Perikunnan riveistä. Illan toinen esiintyjä oli Pyhätunturin reissuilla näyttäytynyt Sodankylän taikuri, joka kovasti muistutti turkulaista pientä työmiestä Matka-Mattia.

Ilmeisesti oli onnistunut tilaisuus, ainakin kaikki ovat kovasti kiitelleet. Minun ja parin muun osalta juhliminen venähti reilusti seuraavan päivän puolelle. Onneksi maanantaina oli vapaapäivä.

Kutsukortti on Toni Kajalan käsialaa ja Mikko Vanne otti nämä erinomaiset fotot.

Alppiruusuja Raisiossa

Raision lukion viereisessä metsikössä, Kirkkoväärtinkujan päässä, sijaitsee 4,5 hehtaarin suuruinen Raision Alppiruusupuisto.

Sieltä löytyy suomalaisia ja ulkolaisia lajikkeita 123 kappaletta ja yhteensä alppiruusuja on huimat 1400 kappaletta.

Alppiruusut kukkivat alkukesällä, jolloin Raisioon on suoranainen kansanvaellus. Kesäkuun kolmantena päivänä puistossa oli varmasti pari sataa ihmistä ihmettelemässä näkemäänsä. Jopa pop up-kahvila oli pystytetty parkkipaikan kulmaan.

Aivan nappiin käyntini ei ajoittunut, sillä ainoastaan valkoiset ruusut olivat uhkeimmillaan. Punaisten puhkeaminen kukkaan tapahtui varmaankin muutamia päiviä myöhemmin.

Sitten viime vierailuni, joka oli vuonna 2018, oli alueelle tullut pikku muutoksia. Kävelyreittejä oli selkoistettu, eikä ruusupuskien läpi enää saanut kävellä mistä sattui.

Alppiruusupuisto on perustettu 2008, mutta sitä on laajennettu sen jälkeen monta kertaa.

Huomasin vasta jälkeenpäin, etten tainnut ottaa juuri lainkaan yleiskuvia. Mutta kyllä tästäkin osviittaa saa millainen paikka on kyseessä.

Vepsän juhannus 2020

Juhannuksen vietto sujui Turun kaupungin ulkoilusaaressa Vepsässä kuten lähes kaikki juhannukseni reilun kymmenen vuoden ajalta. Joukkoon toki mahtuu keskikesän viettoa myös Turun Hirvensalossa, Kustavissa ja jopa Tanskan Helsingörissä.

Vepsässä oli nyt ennätysmäärä porukkaa. Jo kello 11 lähtenyt laiva oli melko täynnä, seuraava klo 14 paatti kanssamatkustajan mukaan todella kansoitettu. Kello 17 matkaan lähtenyt kaveri puolestaan kertoi, ettei sakkia ollut nimeksikään.

Vepsässä ja varmasti muuallakin lähiseudulla oli erittäin helteistä. Paikkaa, jossa olisi ollut varjoa ja edes hieman tuulenvirettä oli vaikea löytää.

Pientä vilvoittavaa tuulta löytyi sentään saaren eteläpäästä Hippiniemestä, josta nämä kuvatkin ovat.

Hippiniemen nimi juontaa juurensa 70-luvulle. Tuolloin nuorilla miehillä oli pitkät tukat ja he telttailivat saaren tässä osassa. Olen pariltakin vanhalta veteraanilta kysynyt missä paikka tarkemmin sijaitsee. Pari vuotta sitten tuli varmasti oikea vastaus herralta, joka viettää nyt 48. kesäänsä Vepsässä.

Yöllä paluulähtöä seuratessani kummastelin, ettei mitään jonoa ollut. Kaikki halukkaat mahtuivat MS Lilyyn täysin vaivatta. Ilmeisesti saareen sitten jäi niin paljon ihmisiä.

Juhannus ei oikeastaan poikennut normaalista Vepsä-viikonlopusta kuin siinä, että porukkaa oli valtavasti. Henkilökunnalla varmasti piti kiirettä kantaessaan pizzoja pöytään ja huolehtiessaan kaikesta.

Tuttuja oli useammassa ei kokoonpanossa ympäri saarta. Kaikkia en tainnut tavatakaan.

Nopeasti se juhannusaatto taas meni; ensin Hippiniemessä maisemia ihailemassa, lopuksi grillikotakalliolla notkumassa. Tuttu kalalokkikin päivysti siellä taas makkaran toivossa.

Puolipäiväretki Vepsään 15. kesäkuuta

Syntymäpäiväjuhlista toipumisen takia olin jo ajat sitten pyytänyt vapaapäivän maanantaille 15. kesäkuuta. Sen sijaan, että olisin maannut krapulassa sohvalla ja ihmetellyt miten helteinen päivä oikein sujuu, päätin lähteä käymään puolipäiväretkellä Vepsässä.

Vepsään liikennöivä alus MS Lily oli huollossa, joten matka taitettiin paljon pienemmällä paatilla Marinalla. Tällaisella kelillä se ei lainkaan haitannut, mutta mökkiläisiä kävi hiukan sääliksi. Marinan kyytiin on vaikeampi saada kasseja ja pusseja kuin isoon Lilyyn.

Marina ajoi poikkeuksellisesti huoltolaiturille. Ihmettelin kuka moikkaili pitkään laiturilla käsi ojossa paluukyytiläisten joukossa, enkä heti tunnistanut häntä. Entinen työkaverini, viitisen vuotta sitten eläkeputkeen siirtynyt Tapio Tuomihan se siinä! Kun oli tottunut näkemään hänet lajittelukoneen äärellä, ei meriympäristö tullut ensimmäisenä mieleen.

Ehdimme vaihtaa kuulumiset, jonka jälkeen kiirehdin mökki nro 4:n takana oleville kallioille. Syynä moiseen operaatioon oli se, että huomasin Marinan kannelta lokinpoikia tepastelemassa rannassa.

Ei muuta kuin zoomia kehiin ja näin kalalokin jälkeläiset tallentuivat muistikortille. Yhden kuvan lähetin Turun Sanomiin, jossa se julkaistiinkin Lukijan kuva-palstalla torstaina 18. kesäkuuta.

Muutenkin kolmetuntinen saaressa kului pääasiassa luontokuvia ottaen. Vepsässä eivät kuvauskohteet hevillä lopu.