Wrong Turn 3

Viime viikonloppuna Suomessa vietettiin Pyhäinpäivää. Sen amerikkalaisserkku Halloween on viime vuosina rantautunut  yhä vahvemmin näillekin leveysasteille kurpitsoineen ja pikkunoitineen. Markkinnahumuinen juhla alkaa viedä voiton kotoisesta vainajien muistelusta ainakin nuoremman väen keskuudessa. Se näkyy myös televisiotarjonnassa, kun kyseisenä viikonloppuna esitetään kauhuelokuvia. 

Pari kertaa aikaisemminkin joltain kanavilta tullut veri- ja suolikavalkaadi Wrong Turn 3: Left For Death esitettiin perjantaina 31.10.2014 Fox-kanavalla. Jossain etelävaltojen syrjämailla asusteleva epämuodostunut kannibaalipunaniska pistelee joukon nuoria kylmäksi ja pataan, jonka jälkeen hän suistaa vankeinkuljetusauton tieltä ja ryhtyy tappamaan matkustajia.

Kahdesta aikaisemmasta Wrong Turn -elokuvasta poiketen tämä sarjan kolmas, vuonna 2009 valmistunut tekele, on varsin huono. Jostain syystä jaksoin katsoa sen digiboksitallenteelta. Vanhana splatter- ja gore -leffojen ystävänä tällainen hurmeshow on tosin joskus jopa nautinnollista. Wrong Turn 3 ei edes yritä olla mitenkään vakavasti otettava elokuva, vaan lappuhaalarinen ihmissyöjäjuntti on todella koominen hahmo. Leffa luisuu vahvasti komedian puolelle verisistä kohtauksistaan huolimatta.

Rupesin miettimään tappajaäijän toilailuja katsellessani, voiko mitenkään olla mahdollista, että hahmoon olisi otettu vaikutteita esikoiselokuvastani Minikiller? Tuo Kustavissa kesällä 1992 kuvattu splatter-komedia on ollut Youtubessa vasta reilut kaksi vuotta ja tuskinpa vhs-kopiokaan on aikoinaan levinnyt Hollywood-tuottajille saakka. Hahmoissa vaan on kovasti yhtäläisyyksiä ulkoisesti ja naurunsakin kuulostaa aivan samalta. Sattumaako?

Linkki Minikilleriin https://www.youtube.com/watch?v=QKRX8bCzx24 (maalaa ja kopioi).

Yllä Wrong Turnin pahis ja alla Minikillerin kollega.

Dead Snow

Talven lumihankia odotellessa esitti Nelonen jokin aika sitten norjalaiselokuvan Dead Snow (Död snö, 2009).

Se on tullut televisiosta ainakin kerran aiemmin YLE Fem -kanavalta. Tuolloin Fem näytti paljon pohjoismaisia kauhuelokuviksi luokiteltavia teoksia. Yhtään suomalaista ei tietenkään ollut joukossa. Se tosin selittynee sillä, ettei moisia valitettavasti tehdä täällä.

Dead Snow on suomalaiselta kalskahtavan Tommy Wirkolan ohjaama. Yllättäen elokuvasta tuli jonkinlainen hitti, joka vie Wirkolan peräti Hollywoodiin asti. Mies pääsi ohjaamaan uusintaversiota Hannusta ja Kertusta. 

Saavutus on hatunnoston arvoinen, koska Dead Snow voisi yhtä hyvin olla jonkun harrastajaporukan tekele. "Vuokrataan mökki Lapista ja mennään kuvaamaan splatter-elokuvaa videokameroilla", tulee ensimmäisenä mieleen.

Leffan juoni noudattelee esikuviensa polkuja; nuorisoporukka menee syrjäiselle talolle, jossa alkaa tapahtua kummia. Ruumiita tulee peräkanaa kun toisen maailmansodan aikainen saksalaissotilaiden zombie-joukko kömpii ulos luolastaan. Genren klassikkoelokuvat kuten Sam Raimin Evil Dead ja Peter Jacksonin Bad Taste ovat selvästi olleet innoittajina.

Amatöörinäyttelijöiltä vaikuttava ryhmä esittää lääkäriopiskelijoita. Opinoahjon taidot ovatkin tarpeen lumen keskellä kun täytyy muun muassa amputoida käsi moottorisahalla ja tyrehdyttää verenvuoto.

Leffa menee harmittomana viihteenä plussan puolelle, jos ranttaliksi lyöminen jaksaa naurattaa. Kauhua tässä ei ole nimeksikään - huonosti maskeeratut natsizombiet tuskin pelottavat pikkulastakaan. Verta ja suolenpätkiä tosin roiskuu kiitettävästi.

Evil Deadin uusintaversio

Sam Raimin ohjaama Evil Dead (1981) on kauhuelokuvien kulttiklassikko. Viime keväänä teattereihin putkahti uusintaversio siitä. Hukkasin aikaani katsomalla moisen surkeuden dvd:ltä.

Viimeisen kymmenen vuoden ajan Hollywoodissa on ollut buumi tehdä etenkin kauhuleffoista uusintarainoja. Usein homma menee metsään jo alkumetreillä. Poikkeuksiakin on; Teksasin moottorisahamurhista vuonna 2003 uudelleen kuvitettu tarina on todella hyvä.

Fede Alvarezin ohjaama uusi Evil Dead oli jopa huonompi kuin pelkäsin. Mikäli elokuvan olisi nähnyt täysin uutena tietämättä mitään alkuperäisestä, olisi se saattanut mennä kohtalaisesti läpi. Nyt siinä tökki oikeastaan kaikki, vaikka tehosteet ja verellä läträys olivatkin onnistuneesti toteutetut.

Tarinassa nuorisojoukko menee metsämökille, jossa alkaa sattua ja tapahtua. Huushollista löytyy Necronomicon-kirja, joka yksi sankareista alkaa tavaamaan. Loitsun voimasta paha pääsee irti ja nuorisosta tulee riivattuja.

Raimin elokuva tehtiin pienellä budjetilla. Sitä kuvattiin muun muassa ohjaajan vanhempien kotitalon kellarissa. Kellari onkin keskeinen elementti Evil Deadissa. Ulkoapäin pieni mökki onkin muutenkin lopulta tilavampi kuin miltä näyttää.

Originaali Evil Dead kannattaa katsoa tämän uusintaroskan sijaan. Efektit eivät tietenkään olleet samanlaisia 30 vuotta sitten kuin nykyään. Elokuva on splatter- ja gore -genren kärkinimiä ja oikeasti hyvä. Ehkä jopa pelottava ja ällöttäväkin.

Wikipediasta huomasin, että Alvarezin mukaan Evil Deadin uusintaversiot saavat jatkoa. Sääli. Raimin ohjaamat Evil Dead 2 ja Pimeyden armeija (Evil Dead 3) ovat loistavia elokuvia.

Ystävät hämärän jälkeen

Yle Fem -kanava lähettää toisinaan pohjoismaalaisia elokuvia, joista Suomessa ei tiedetä juuri mitään. Yleensä ne eivät täällä päädy elokuvateatterilevitykseen saakka.

Varsinkin kanavan näyttämät norjalaiset kauhu- ja fantasialeffat ovat olleet viihdyttäviä ja osa jopa oikeasti hieman pelottavia. Samaa ei voi sanoa ruotsalaisesta vuonna 2008 valmistuneesta, Tomas Aldredsonin ohjaamasta Ystävät hämärän jälkeen (Låt den rätte komma in) -elokuvasta. Yle Fem esitti sen sunnuntaina 30.12.

Wikipediassa sitä kuvaillaan "romanttiseksi kauhuelokuvaksi". Sitä se tavallaan onkin, jos 11-vuotiaiden suhteesta niin voi sanoa. Esimerkiksi tappokohtaukset ovat niin kömpelöitä, että aikoinaan jopa Kustavissakin tehdyissä kotipolttoisissa action- ja kauhuelokuvissa heitettiin veivit paljon tyylikkäämmin.

Muistelen, että ilmestyessään muutama vuosi sitten Ystävät hämärän jälkeen keräsi kovasti kehuja eri arvioissa. 80-luvun alkuun sijoittuva tarina on hyvin lavastettu ja miljööt toivat elävästi mieleen saman aikakauden Suomen. Mutta itse tarinaan olisi tarvittu hiukan lisää puhtia.

Tulipahan tämäkin katsottua, vaikka ei kovin häävi pätkä ollutkaan. Joko jännitystä ja kauhua enemmän tai sitten komediallisia aineksia lisää. Nyt se jäi tylsästi puolitiehen.

Viimeinen talo vasemmalla

"Vankikarkuri kumppaneineen kidnappaa syrjäiselle Collingwoodin järvimökille yöllä saapuneen Marin (Sara Paxton) ja hänen ystävänsä. Kauhuissaan ja kuolemaan jätetyn Marin ainoa toivo on selviytyä takaisin vanhempiensa Johnin ja Emman (Tony Goldwyn ja Monica Potter) luo.

Valitettavasti hyökkääjät etsivät tietämättään piilopaikkaa ainoasta paikasta jossa Mari voisi olla turvassa. Kuultuaan kammottavista tapahtumista, Marin perhe päättää panna kolme tuntematonta kiroamaan päivän jolloin he tulivat Viimeiseen taloon vasemmalla." (dvdplaza.fi)

TV5 näytti heinäkuun toinen päivä uusintaversion Wes Cravenin 1972 ohjaamasta kulttielokuvasta Viimeinen talo vasemmalla (Last House On the Left). Craven tuli viimeistään tunnetuksi vuonna 1984 Painajainen Elm Streetillä -elokuvan myötä.

Cravenin esikoiselokuva nautti suurta mainetta 90-luvun alun kauhuelokuvabuumin aikoihin. Suomen tiukan videolain aikana laittomat vhs-kopiot kiersivät huonolaatuisina kaverilta toiselle. Into piukassa moni niitä tuijotti, vaikka kasettien kuvanlaatu oli usein todella surkea. Juonesta ymmärtänyt hölkäsen pöläystä, ellei osannut englantia hyvin.

Pahikset koolla.

Ostin muutama vuosi sitten Last House On The Leftin dvd:nä. Jollei se nyt ole täysin paska elokuva, ei sillä ainakaan ole mitään elokuvallista arvoa. Ainoastaan shokkiarvo, joka leffalle kehittyi vuosien kuluessa lähinnä huhupuheiden perusteella. Väkivaltaa ei näytetä lainkaan niin paljon kuin voisi luulla.

Dennis Iliadiksen 2009 ohjaama uusintaversio on periaatteessa hyvin tehty. Se ei ole ollenkaan kömpelö kuten Cravenin viritelmä. Siihen mahdollinen elokuvanautinto sitten jääkin.

Leffa nimittäin on aivan sairaan väkivaltainen. Harvemmin moiseen törmää ainakaan tässä taloudessa. Yleensä pystyn katsomaan elokuvia tuosta vaan, ellei kyseessä ole sitten niin junnaava teos, jota pitää pikakelata eteenpäin. Tällä kertaa pikakelaus johtui sadistisesta väkivallasta, jota en pystynyt katsomaan. Raiskaus, potkut kehoon jne. eivät tehneet kauppaansa.

Katsoin tämän lähinnä Cravenin alkuperäisen elokuvan takia. Loppuhuipennus oli tosin erinomaisesti tehty. Konnien pomo pääsee mikroaaltouuniin.

Perheenäitiä esittävä Monica Potter toi ulkonäöltään mieleen suomalaisnäyttelijä Pamela Tolan. Tytärtä näyttelevä Sara Paxton puolestaan Reese Witherspoonin.

En tiedä ketä tällainen elokuva palvelee. Kai heitäkin on.

Reese Witherspoonen näköinen Sara Paxton ryömii pakon pahiksia.