Nauvon Kaasivuorella

Kuntaliitosten myötä nykyään Paraisiin kuuluvan Nauvon Kaasivuori kohoaa huimat 64 metriä merenpinnan yläpuolelle ja on täten seudun korkein kohta.

En osaa tarkalleen sanoa missä Airiston merialue päättyy, mutta Kaasivuori on jo jotain muuta kuin Airistoa. Nimittäin kun Turun kaupungin ulkoilusaaressa Vepsässä on Törsborginvuori ja siellä olevan infotaulun mukaan sitä pidetään Airiston korkeimpana kohtana. Se on 27 metrillään perin vaatimaton Kaasivuoreen (Kasberget) varrattuna, mutta toki erittäin vaikuttava sekin.

Olen käynyt Kaasivuorella kerran aikaisemmin. Tämä tapahtui heinäkuussa 2013, ja tuolloin luulin vuoren nimen olevan Kaasavuori. Suurempaa haittaa asiasta ei ole koitunut, vaikka kirjoitin siitä tuolloin blogijutunkin. Se on luettavissa linkistä http://kaislatuuli.blogspot.fi/2013/07/kaasavuori-nauvon-prostvikissa.html

Lauantaina 21. huhtikuuta tehty Kaasivuoren keikka sai alkunsa, kun mietin potentiaalista kohdetta viikonloppuajelulle. Mukaan kysyin entistä työkaveriani Timo Sepänmaata, joka Postin pakettilajittelun sijaan tekee arkeologin hommia ympäri maata.

Sepänmaan seurassa on mukava kulkea maakunta-ajeluilla, sillä miehen tietokanta on erittäin laaja. Mielelläni kuuntelen hänen juttujaan luonnosta ja historiasta.

Kesän 2013 reissusta poiketen tiesin nyt mistä Kaasivuorelle pääsee suoremmin. Viimeksi oli tuskastuttavaa samoilla metsässä tuntitolkulla, kun tavoiteena oli vain vuorelle pääsy. Myöhemmin selvisi, että lenkkimme olikin 4,4 kilometrin luontopolku, eikä sen ollut tarkoituskaan mennä suoraan Kaasivuorelle.

Tavoitteena oli tällä kertaa lähteä kohti Kaasivuorta Prostvikin linkkimaston liepeiltä, eikä jostain hevon tuutista pitkin sokkeloista luontopolkua. Metsä oli vetinen näin keväällä ja vanhat kunnon nokialaiset olisi periaatteessa tarvittu, mutta joten kuten tossuillakin pärjäsi.

Kuten arvelinkin, oli vuorella aivan tajuton tuuli. Metsässä puolestaan tuli kuuma tallatessa pitkin kivikoita ja väistellessä vesilammikoita. Perillä oli syytä pukea fleecetakki ylle, jottei aivan jäätyisi.

Vuoren päällä on ollut kolmiomittauksen tukipiste, jota kovasti tutkimme ja ihmettelimme. Oheisesta infotalusta selvisi sekin ja paljon muuta.

Näkymät Kaasivuorelta olivat huikeat. Turun Pernon telakan nosturitkin erottuivat hyvin.

Vepsässä elokuun 11. päivä

Torstaina, elokuun 11. päivä tuli jälleen käytyä Turun kaupungin ulkoilusaari Vepsässä. Tämän kuun loppuun asti kulkeva yhteysalus mahdollistaa matkustelun tunnin merimatkan päähän Turun keskustasta varsin huokeaan hintaan, etenkin kun heti alkukesästä hankittu kausikortti laivaan ei maksanut kuin 60 euroa.

Vepsässä on jo vahvasti nähtävissä loppukesän merkkejä. Kasvit ovat pitkälti alkaneet kuihtua, eikä oikein minkäänlaista väriloistoa ei enää ole. Valkoposkihanhetkin ovat mystisesti kadonneet jonnekin, vaikka kesän mittaan niitä on parveillut saarella sadoittain. Vielä viikko sitten sai varoa ettei päälle kävele.

Viime viikolla saarella pari yötä mökkeillessäni en ottanut ainuttakaan valokuvakamerakuvaa, joten tällä kertaa asia piti korjata oikein korkojen kanssa.

Vaikka olen kesän mittaan hyppinyt saarella alvariinsa, on näköalapaikkana tunnettu 27 metriä korkea Törsborginvuori jäänyt joka kerta väliin. Eilen asiaan tuli korjaus. Reittivalintakin oli erilainen kuin kertaakaan ennen, sillä kapusin ylös kapeaa railoa pitkin, jollainen löytyy vuoren toiselta laidalta. Toinen vaihtoehto on edetä louhikkoa pitkin, jossa kiipeilijän apuna on liaanimainen paksu köysi.

Kaksi vuotta sitten köyttä pitkin alastullessani pelästyin reinikaismaisesti niin maan perusteellisesti. Aivan jalkojeni juuresta lähti käärme kuin ohjus. Musta, ilmeisesti rantakäärme, luikerteli vauhdilla kivenkoloon. Hännän heilutus pöllytti maassa olleita havunneulasia. Paljon huonommassa paikassa ei noin vastenmielistä otusta voi enää kohdata.

Vepsä-päivän kruunaa yleensä kunnon grillimeiningit. Niin tälläkin kertaa. Viime päivien sateet eivät olleet hyväksi polttopuille, mutta lopulta homma hoitui kunnialla.