Pohjois-Kyproksen kiertomatka osa 8 - Acapulco Resort Convention SPA Hotel

Pohjois-Kyproksen kiertomatkan neljä viimeistä yötä nukuimme Kyrenian satamakaupungin lähistöllä sijaitsevassa Acapulco Resort Convention SPA Hotelissa. Alue oli aikalailla erilainen kuin alkureissumme majapaikka Salamis Bay Conti Hotel Famagustan liepeillä.

Acapulcossa majoituksemme oli matalissa, talomaisissa mökeissä hotellin päärakennuksen ja ruokaravintolan välisessä rinteessä. Meri aaltoili sadan metrin metrin päässä.

Majoitusratkaisu herätti alkuun vähän ihmetystä muutamissa ryhmämme jäsenissä. Minulle puolestaan kelpasi tällainen säätö paremmin kuin kerrostalo.

Joukossa oli paljon ikäihmisiä, joille mäkinen maasto ei ollut paras vaihtoehto. Vinkkasin erästä seuruetta avaamaan suunsa vastaanottotiskillä ja pyytävän kämpän vaihtoa. Näin he myös tekivät ja saivat huoneistot lähempää palveluja.

Kissoista ei ollut pulaa Acapulcon kujillakaan. Mitä mielikuvituksellisemman värisiä katteja näki kun vaan aukaisi talon oven. Kovin suurta jyrsijäongelmaa ei luulisi Pohjois-Kyproksella olevan.

Acapulco-aikanamme oli pari luppopäivää muuten melko tiiviin viikon sisällä. Kiertoajelupäivät eivät kumminkaan kertaakaan venyneet liian pitkiksi, vaan mielestäni ohjelma oli sopivan väljä lukuisista nähtävyyksistä ja pysähdyksistä huolimatta.

Matkanjärjestäjän TSS Travel Service Scandinavian puolelta olisi ollut mahdollisuus osallistua lisämaksulliselle retkelle hintaan 69 euroa. Emme kumminkaan valinneet tätä vaihtoehtoa, koska siinä vaiheessa tuntui hyvältä idealta viettää ohjelmaton päivä hotellin tiluksilla.

Jälkeenpäin vähän harmitti, koska retken anti oli kuulemma ollut aivan mahtava. Kun en ota aurinkoa, eikä mökissäkään kyyhöttäminen liioin innostanut, tuli jopa yhdessä päivässä aika vähän pitkäksi. Acapulcon alue oli melko äkkiä katseltu.

Vaikka muslimialueella olimmekin, oli yllätys, ettei hotellin kaupassa myyty alkoholia. Kaikkea muuta kyllä löytyi aurinkorasvasta perunalastuihin. Luppopäivänä olisi meinaan voinut tempaista pari vodkahuikkaa.

Oluen lipittäminen hotellin baarissa oli sekin tavattoman vaivalloista. Uutta tuoppia sai odotella ainakin puoli tuntia, joten humalaan ei ehtinyt tulla. Taisimme ylipäätään olla ainoat koko terassilla, joiden juomana oli alkoholia ja ainoat ei-kyproslaiset- tai turkkilaiset.

Seuraavana päivänä kuulin eräältä bussiporkkamme seniorijäseneltä, että baarista olisi voinut ostaa viinapullon mukaan. Eipä se siinä vaiheessa enää paljon lohduttanut.

Alkoholin suhteen Acapulco Resort Convention SPA Hotel oli tyystin erilainen kuin kiertomatkamme ensimmäinen hotelli Salamis Bay Conti. Siellä baarimikot oikein odottivat saavansa palvella ja tehdä drinkkejä. Kummalista, että hotellit poikkesivat näin paljon toisistaan.

Acapulcon ruokapuoli sen sijaan oli ensiluokkainen. Valtava ravintolasali oli vuorattu erilaisilla herkuilla. Oli niin suolaista kuin makeaakin mahan täydeltä varmasti jokaiseen makuun. Lautaselle päätyi härkää, kalaa, kanaa, nautaa ja ties mitä niin paljon kuin napa veti. Salamis Bay Conti Hotellista poiketen täällä ei ollut liharuuista pulaa.

Ruokasalin vilinässä tuli väkisinkin seurattua muita hotellivieraita. Huomattavan paljon näytti olevan perheitä, joissa oli turkkilainen isukki ja blondi, ilmeisesti brittiläistä alkuperää oleva vaimo, sekä liuta pieniä lapsia.

Nuoret ja miksei vähän varttuneemmatkin naiset eivät pukeutumisellaan poikenneet länsimaisista juuri mitenkään. Oli korkokenkää, piukkaa farkkupeppua ja kireää toppia. Huivipäisiä tai kaapuihin pukeutuneita musliminaisia en nähnyt ollenkaan.

Acapulco-hotelliin saavuttiin vuoristoista tietä pitkin. Sitä reunustivat sotilasalueen piikkilanka-aidat ja varoituskyltit. Sen verran karun näköistä seutua matkalla oli, ettei hotellialueelta tehnyt mieli lähteä lompsimaan minnekään. Siellä oli toki oikein viihtyisää.

Pohjois-Kyproksen kiertomatka osa 2 - Salamis Bay Conti Hotel

Pääsiäisen jälkeen startanneen Pohjois-Kyproksen kiertomatkan ensimmäinen etappi oli Famagustan kaupungin lähellä sijaitseva viiden tähden hotelli Salamis Bay Conti.

Matkalaiset jaettiin busseihin Ercanin lentokentän pihalla. Luojan lykky, että oppaaksemme sattui kuvankaunis, Pohjois-Kyprokselta kotoisin oleva Sewim. Häntä kelpasikin kuunnella ja varsinkin katsella koko viikon - huomattavasti mielummin kuin kahta muuta opasta, jotka olivat kaljupäisiä äijiä.

Salamis Bay Conti Hotel oli valtavan kokoinen kompleksi aivan meren tuntumassa. Päätalon lisäksi siinä oli useita matalampia rakennuksia, uima-altaita, lasten leikkipuisto ja vaikka mitä. Varmasti täyden palvelun lomakeskus jos niin halusi. Ryhmämme majoitettiin näihin puitteisiin kolmeksi yöksi.

Matkatoimiston kautta järjestetty ruokapaketti sisälsi aamiaisen lisäksi illallisen, joka oli herkkuja notkuva noutopöytä. Tai tarkemmin kymmeniä pöytiä.

Koska olen lihaa syövä heteromies, enkä suinkaan kukkakaalin ystävä, olin ihmeissäni hotellin ruokavalion suhteen. Liharuokia ei nimittäin talossa ollut kuin ensimmäisenä ehtoona, jolloin onnistuin kuin ihmeen kautta löytämään lihapullia. Kaikenlaista muuta vatsantäytettä toki senkin edestä. Moni muukin matkalainen kummasteli tilannetta, mutta oli tyydyttävä siihen mitä löytyi.

Lihan puutteen lisäksi huomioni kiinnittyi jälkiruokapöytiin, joissa sokeriliemi oikein valui pitkin leipurien luomuksia. Näky oli suorastaan etova. Turkkilaisille, joiksi suurimman osan tummemmista turisteista oletin, makeat herkut maistuivat erinomaisesti. Etenkin naisista näki jo kaukaa, että kakkuja on ennenkin syöty kassikaupalla.

Vaikka olimme muslimialueella, hotellissa ei ollut viinasta minkäänlaista pulaa. Tarjoilu pelasi erinomaisesti. Iltaisin istuimme allasbaarissa kumoamassa maukkaita drinkkejä Välimeren aaltojen pauhatessa taustalla.

All inclusive-viinapaketti maksoi Salamis Bay Conti Hotelissa vaivaiset 12 euroa päivältä. Sen arvosta drinkkejä imuroi varmasti jopa absolutisti.

"Viina-allua" ei bussilaisistamme luullakseni ottaneet muut kuin minä ja Sunttu Sundell sekä Oulun seudulta kotoisin ollut mukava pariskunta. Heidän kanssaan tulikin iltaa istuskeltua lasi kourassa, kun päivät puolestaan kuluivat bussilla suhatessa ympäri Pohjois-Kyprosta.

Oma kämppämme oli hieman kauempana päätalosta. Se olisi voinut hyvin olla oma itsenäinen hotellikin. Muuten ei ollut valittamista, mutta vessasta lähti armoton viemärinhaju, joka ei poistunut vettä valuttamallakaan. Etenkin aamuisin lemu oli kammottava. Emme kumminkaan jaksaneet valittaa asiasta, kun huoneessa ei käyty muuta kuin nukkumassa.

Salamis Bay Conti Hotelin liepeillä oli kai aikoinaan ollut rantabaareja ja muuta aktiviteettia. Suuren luksushotellin valmistuttua ne ovat joutuneet lopettamaan ja kyyhöttivät nyt jykevän aidan takana hylättyinä turistien ihmeteltävänä.

Pohjois-Kyproksen kiertomatka osa 1 - Yleistä

Viime joulukuussa postin mukana luukusta putkahti blanko kirjekuori. Meinasin ensin heittää sen suoraan paperinkeräykseen, mutta jostain syystä kumminkin aukaisin sen. Sisältö paljastui matkatoimiston esitteeksi.

Kysymyksessä oli norjalaisen TSS Travel Service Scandinavian tyrkyttämä "Kahdeksan päivän ja viiden tähden tutustumismatka Kyprokselle erityisesti teille Apu-lehden uskollinen lukija".

Matkatoimisto oli siten tuttu, että muutama kaverini on ollut saman firman Turkin Kappadokian kiertomatkalla ja jokainen jututtamani kehunut sitä vuolaasti. Sama matka on houkuttanut minuakin jo pari vuotta, mutta ainakaan vielä kukaan potentiaalinen matkakumppani ei ole näyttänyt asialle vihreää valoa. Ei myöskään työkaverini Sunttu Sundell, jolta asiaa tiedustelin viime syksynä.

Koska Kyproksen matkalla oli esitteen mukaan hintaa vaivaiset 199 euroa, kiinnostuin reissusta välittömästi. Matkan normaalihinta olisi kuulemma 999 euroa, joten säästöä tulisi peräti 800 euroa.

Epäileväisenä miehenä haistoin oitis jonkinlaista kusetuksen makua ja tarkastelin nelisivuista esitettä vähän tarkemmin. Pienellä painetusta osiosta paljastui, että kohteena olisi Pohjois-Kypros, eikä suinkaan etelän puoli, jonne suurin osa suomalaisturisteista yleensä menee. Tämä reissu suuntautuisi pohjoiseen turkkilaisten valloittamalle osalle saarta ja olisi kiertomatka.

Minulle oli aivan sama minnepäin Kyprosta menisin, jos hinta tosiaan olisi noin edullinen ja vieläpä kiertomatka. Enpä meinaan ollut ennen koko saarella käynyt ja nyt näkisin varmasti paljon kaikenlaista.

Pikkuriikkisestä tekstistä kumminkin selvisi, että mikäli matkalle olisi lähtenyt viikon kuluttua kirjeen saapumisesta, olisi hinta ollut tuo mainittu 199 euroa. Esimerkiksi maaliskuussa, jota ensin kaavailin sopivaksi ajankohdaksi, olisi "sesonkilisä" tuonut hintaan lisää 150 euroa. Lisäksi käytännössä pakollinen ruokailupaketti toisi lisälaskua.

Kyproksesta kiinnostui myös Sundell, jolle kerroin asiasta esitteeseen tutustuttuani. Huhtikuu kuulosti paremmalta matkustusvaihtoehdolta kuin maaliskuu, joten ehdotin lähtöpäiväksi 3. huhtikuuta.

Soitin matkatoimiston suomalaiseen palvelunumeroon ja asia oli sillä selvä. Kuulemma vielä olisi pari paikkaa jäljellä. Epäilin tuota aluksi myyntipuheeksi, mutta ilmeisesti se olikin juuri näin - päätellen vaan täpötäydestä lentokoneesta.

Innostuksen vallassa unohtui täysin katsella kalenteria. Lähtöpäivä nimittäin oli pääsiäisen jälkeinen tiistai. Samapa tuo, mutta olisi muuten pystynyt viettämäään kaksi erillistä lomaa. Nyt ne menivät yhteen putkeen pääsiäispyhien kanssa.

Lentokentällä huomioni kiinnittyi horjuvaan juoppoon, jonka voisi kuvitella asustelevan vaikkapa Taivassalossa. Hankkijan lippalakki päässä, reinot jalassa ja iloinen virne suunpielessä hän mutisi jotain, josta en saanut selvää.

Tietysti tämä kaveri tuli samaan lentokoneeseen. Varmaan muuten ihan mukava mies, mutta onneksi en istunut hänen lähellään. En välttämättä olisi jaksanut selvinpäin kuunnella kaikenmaailman jaarituksia koko matkaa.

Mennessä oli epäselvää minne kaikki 230 koneessa istunutta ihmistä ovat menossa. Veikkasin, että valtaosa jää pois Turkissa Gazipasan lentokentällä Alanyan lähellä. Siellä kun oli välilasku.

Kentällä ei kumminkaan tapahtunut yhtikäs mitään. Matkustajat kyyhöttivät paikoillaan noin tunnin verran. Henkilökunta molotti aikansa jotain, sitten lentoemännät vaihtuivat. Varmaan lentäjätkin.

Vihdoin jatkoimme kohti Kyprosta, jonne oli noin tunnin lentomatka. Laskeutuminen tapahtui Ercanin kentällä Pohjois-Kyproksella.

Paluumatkalla eräs suurisuinen nainen kailotti takanani, että "pitää olla kansainvälinen lentokenttä, että voi lennellä Suomeen asti". Ilmeisesti siksi välilasku tehtiin mennen tullen Turkissa. Tähän tuhraantui noin tunti per suunta, jolloin koko lennon pituudeksi muodostui suunnilleen kuusi tuntia.

Keskivertoa isompana miehenä olen yleensä lentokoneessa kuin silli purkissa. Tällä kertaa kävi hyvä mäihä mennen tullen. Menomatkalla virkailija kysyi haluammeko paikat varauloskäyntien kohdalta. Hänen ei tarvinnut odotella myönteistä vastaustani kovin kauan. Paluumatkalla tajusin itse avata suun ja kysyä tilavampaa matkustusmuotoa.

Kuten ennakkoon arvelinkin, olimme Sundellin kanssa koko porukan nuorimmasta päästä. Matkalaisten keski-ikä oli jossain 70 vuoden korvilla. Mukavia eläkeläisiä kaikki.

Saapumispäivänä 3. huhtikuuta majoituimme Famagustan kaupungin lähelle viiden tähden Salamis Bay Conti Hoteliin, josta tämän jutun kuvituskin pääosin on.