Levoton Tuhkimo on joulupäivänä 2024 ensi-iltansa saanut Mari Rantasilan ohjaama elokuva Dingo-yhtyeestä kerrottuna laulaja Pertti Neumannin vinkkelistä.
80-luvun puolivälissä Suomea järisyttänyt Dingo-huuma oli jotain ennen kokematonta, eikä vastaavaa ruljanssia ole vieläkään nähty. Ei, vaikka uusia teini-idoleita vähän väliä putkahteleekin musiikkimarkkinoille.
80-luvun lapsena ja syksyllä 1984 Dingon keikalla nähneenä olin luonnollisesti kiinnostunut leffasta. Vähän vastaavat näytelmäelokuvat tuppaavat vaan olemaan aika vaisuja, joten odotukseni tätäkään kohtaan eivät olleet järin suuret. Mutta mitä vielä; elokuvahan on pirun hyvä!
Hanna Leivonniemen käsikirjoittama leffa on lähinnä Neumannin kasvutarina, eikä pelkkä Dingon menestysvuosien historiikki. Ratkaisu toimiikin hyvin näin.
Saku Taittosen esittämä Neumann on kuin ilmetty esikuvansa. Välillä jopa niin paljon, että hetkittäin oli vaikeuksia erottaa häntä elokuvaan liitettyjen arkistopätkien Neumannista. Etenkin lopun hautajaiskohtauksessa näyttelijä meni aluksi täysillä läpi aidosta henkilöstä.
Muista hahmoista mainittakoon Elias Salosen näyttelemä Dingo-manageri Lasse Norres, joka lipevyydessään on jo koominen hahmo. Oikea Norres ennättikin viikolla kertomaan, ettei ole kovin tyytyväinen leffaminäänsä, vaikka elokuva kuulemma muuten hyvä onkin.
Reino Nordinin kontolla on näytellä on tuottaja Pave Maijasta. Kun ulkonäkökään ei täsmännyt, kesti hetken hahmottaa mikä mies siinä oikein onkaan. Roolityö jää auttamattoman pieneksi, vaikka Maijasella oli iso rooli Dingon menestyksessä.
Ilta-Sanomien elokuvakriitikko teilasi Levottoman Tuhkimon kahden tähden arvoiseksi, koska kuulemma draaman kaari ei ole täydellinen ja elokuva loppuu hänen mielestään kesken. En huomannut vastaavaa, vaan minusta se loppui ihan ajallaan. Ei tämän yhtään pitempi olisi tarvinnut ollakaan.
