Tropiikkikuvia talven keskelle

Hiljattain tuli kuluneeksi kaksitoista vuotta ensimmäisestä ja toistaiseksi myös viimeisestä Thaimaan reissusta. Asia putkahti esille Facebookin Muistot-osiosta, jonka perusteella innostuin selaamaan matkakuvia pitkästä aikaa. 

Moni tuttu hoki tuolloin talvella 2014, että "Thaimaan matkailuun jää koukkuun". Niin ei käynyt. Syitä moiseen on muutama. 

Ensinnäkään tropiikki-ilmasto ei sopinut ainakaan minulle lainkaan. Olen monesti todennut, että kotonakin on sauna. Kaksi viikkoa lähes tauotonta hikoilua oli jälkeenpäin ajateltuna jopa absurdia. 

Toiseksi nostaisin kaoottisen liikenteen. Pelkkä kadun ylitys oli kuin venäläistä rulettia  kohdesaarellamme Phuketissa, tarkemmin Karon Beachilla. 

Kolmas matkustelua rajoittava seikka on raha. Koronaa ja Ukrainan sotaa käytetään nykypäivänä joka asiassa syynä hintojen nousuun. Varsinkin matkustelu on kallistunut valtavasti.

Toki Sunttu Sundellin kanssa tehdyssä reissussa oli paljon hyvääkin, kuten kuvista varmasti välittyy. Ei ole kiveen hakattu, etteikö Kauko-Itä vielä joskus kutsuisi. 

Kirjoitin aikanaan moniosaisen matkakertomuksen reissustamme. Muutama linkki kyseisiin blogijuttuihin:

https://kaislatuuli.blogspot.com/2014/02/phuketin-matka-osa-2-saarireissu-phi.html?m=0

https://kaislatuuli.blogspot.com/2014/03/phuketin-matka-osa-5-promthep-cape.html?m=0

https://kaislatuuli.blogspot.com/2014/03/phuketin-matka-osa-7-viidakkosafari.html?m=0 

Phuketin matka osa 8 - Akvaario ja Dino Park

Phuketin koilliskulmassa sijaitseva Panwan niemi on kohteenamme heti loman alkuvaiheessa. Sieltä löytyi Phuket Aquarium, jossa uiskenteli paljon kummallisen näköisiä mereneläviä.

Jo tuossa vaiheessa lomaa vakiokuskiksemme muodostuneen herran paikallistietämys osoittautui yllättävän heikoksi. Miekkonen ei ollut koskaan kuullutkaan Cape Panwasta, vaikka näytin hänelle monistetta ja karttaa. Kaverin oli turvauduttava kännykkään ja kuka toisessa päässä sitten olikaan, osasi hän ainakin neuvoa.

Hinnan sovittuamme lähdimme huristelemaan kohti Panwaa. Matkalla poimimme Pajun kyytiin Kata Beachilta. Isossa maasturi-Hiluxissa kun oli tilaa reilusti ja ilmastointi pelasi.

Cape Panwaan oli aikamoinen matka. Ikkunoista tuijotellessani huomasin seudun olevan vahvasti satamapainotteista. Alue poikkesi täysin Karon Beachista. Hektistä, suorastaan pelottavan vaarallista liikennettä ja turistirysämeininkiä ei vaikuttanut olevan ollenkaan.

Kuski oli yhtä ymmällään kuin kyytiläisensä, mutta Phuket Aquariumin kylttejä näkyi tuon tuosta. Niitä seuraamalla löysimme perille päämäräämme, joka oli aivan meren rannalla. Maisema oli upea.

Akvaario osoittautui pienemmäksi kuin luulimme. Koollaan talo ei varsinaisesti pysty ylpeilemään, vaikka se on varmasti lajissaan upea ja monipuolinen. Odotimme kai jotain suurta ja mahtavaa.

Meren ihmeistä kiinnostuneita parveili sankoin joukoin tuijottamassa lasin takana uiskentelevia kummallisia kaloja. Oransseihin kaapuihin sonnustautuneita munkkeja näkyi siellä täällä. Heistä moni kuvasi innoissaan värikkäitä kaloja. Välillä hieman erilaista hengenravintoa.

Lasitunnelista läpi kävellessä isot rauskut uivat yläpuolella. Samanlainen systeemi löytyy ainakin Kanarian saarilta, Teneriffan Loro Parquesta.

Paluumatkalla poikkesimme Karonin ja Kata Beachin rajamailla olevassa Dino Parkissa. Alueella voi pelata minigolfia, juoda vaikka kaljaa ja ihmetellä viidakon siimeksistä kurkkivia dinosaurusten jäljitelmiä.

Patsaat oli tehty hieman hölmön näköisiksi. Niiden ei luulisi pelottavan perheen pienimpiäkään. Olut kumminkin oli kylmää ja hyvää. Sitä oli myös riittävästi.

Phuketin matka osa 7 - Viidakkosafari

Toisen lomaviikon puolivälissä hyppäsimme lavataksin kyytiin. Tilausajon päämääränä oli Siam Safarin leiri Phuketin keskiosassa. Matka Karon Beachilta taittui pitkälti samaan suuntaan kuin viikkoa aiemmin, jolloin kohteenamme oli Jätti-Buddha.

Kyseisessä lavataksissa oli jopa turvavyöt, joten sen kyydissä uskalsi olla selvinpäinkin. Koska lähtö oli heti aamutuimaan, ei edellisenä iltana passannut maistella vettä väkevämpää. Edessä kun oli yksi reissun kohokohdista eli norsuratsastus.

Siam Safarin parkkipaikalla oli melkoinen kuhina. Porukkaa tuotiin lavatakseilla, busseilla ja pakettiautoilla valtava määrä. Suomalaisryhmään kuului muutama kymmenen ihmistä. Muualtapäin maailmaa tulleita olikin sitten moninkertaisesti.

Tjäreborgin kautta tilattu retki sisälsi norsujen lisäksi muun muassa demonstraatioita kookospähkinän hyödyntämisestä, kumipuuviljelmästä, riisinviljelystä, curryn tekemisestä ja vesipuhvelin käytöstä maatöissä.

Noin yhdeksänsataa kiloinen vesipuhveli on Thaimaassa perinteinen kotieläin, jota käytetään maatöissä. Nuoren vesipuhvelin hinta on vain 150 euroa. Elukan lihaa ei maassa syödä, mutta vientituotteena sitä viedään esimerkiksi italialaisiin keittiöihin. Kilohintakin lienee jo siinä vaiheessa noussut huimasti.

Phuketissa näkyi paljon kumipuuplantaaseja. Viidakkosafariin kuului osuus, jossa merkillistä lamppua päässään pitänyt nainen näytti kuinka puusta saadaan litkua ulos ja miten sitä tiloilla käsitellään. Viljelijät tekevät siitä eräänlaisia mattoja, jotka sitten myydään eteenpäin. Jatkojalostuksessa kumipuun nesteestä valmistetaan esimerkiksi kondomeja ja autonrenkaita.

Otsalamppu kuulemma pitää itikat loitolla ja valaisee työmaan pimeään aikaan.

Korkeanpaikankammoisena norsuratsastus aluksi hieman mietitytti. Eläimen selkään kiivettiin korokkeelta, joka ei juuri taitoja ja lopulta suurtakaan rohkeutta vaatinut.

Istuin oli leveä puupenkki. Ei suinkaan nojatuolityyppinen ratkaisu jollaisen olen elokuvissa nähnyt. Eteen lyötiin salpa kiinni, ettei matkustaja putoa.

Kulku oli vähän poukkoilevaa, mutta verkkaisaa. Alkujännityksen jälkeen touhu alkoi tuntua mukavalta. Karavaani kiersi pitkin metsää parinkymmenen minuutin ajan. Matkalla oli kaksi stoppia, joista toinen komealla näköalapaikalla.

Norsujen ohjaajat ovat kuulemma henkilökohtaisia, eikä heitä voi tuosta vaan vaihtaa. Eläin kiintyy samaan henkilöön, mutta saattaa hyväksyä myös jonkun toisen lähipiiristä. Norsuja ja kuskeja oli paikalla ehkä tusinan verran.

Siam Safarin elefantit olivat aiemmin olleet metsähommissa ja tottuneet työntekoon. Voisi kuvitella, että tällainen puuha on kevyempää kuin tukkien vetäminen kehnoissa oloissa.

Norsu on työikäinen vasta 20-vuotiaana. Elinkaari on oppaan mukaan muutenkin aikalailla samanlainen kuin ihmisellä.

Pohjois-Thaimaassa on norsujen vanhainkoti, jonne nämä eläimet aikanaan päätyvät. Safarin suojissa ne saavat elää hyvissä olosuhteissa. Tokkopa monesta muusta paikasta niitä viedään toiselle puolelle maata vanhuutta viettämään.

Elefanttien lisäksi muita viidakon eläimiä ei näkynyt. Ei edes käärmeitä, vaikka niitä luulisi lähistöllä olleen valtava määrä. Komean kokoinen hämähäkki tosin päivysti erään vessan luona. Oli kuulemma majaillut siinä viimeiset pari viikkoa.