Jo tuossa vaiheessa lomaa vakiokuskiksemme muodostuneen herran paikallistietämys osoittautui yllättävän heikoksi. Miekkonen ei ollut koskaan kuullutkaan Cape Panwasta, vaikka näytin hänelle monistetta ja karttaa. Kaverin oli turvauduttava kännykkään ja kuka toisessa päässä sitten olikaan, osasi hän ainakin neuvoa.
Hinnan sovittuamme lähdimme huristelemaan kohti Panwaa. Matkalla poimimme Pajun kyytiin Kata Beachilta. Isossa maasturi-Hiluxissa kun oli tilaa reilusti ja ilmastointi pelasi.
Cape Panwaan oli aikamoinen matka. Ikkunoista tuijotellessani huomasin seudun olevan vahvasti satamapainotteista. Alue poikkesi täysin Karon Beachista. Hektistä, suorastaan pelottavan vaarallista liikennettä ja turistirysämeininkiä ei vaikuttanut olevan ollenkaan.
Kuski oli yhtä ymmällään kuin kyytiläisensä, mutta Phuket Aquariumin kylttejä näkyi tuon tuosta. Niitä seuraamalla löysimme perille päämäräämme, joka oli aivan meren rannalla. Maisema oli upea.
Akvaario osoittautui pienemmäksi kuin luulimme. Koollaan talo ei varsinaisesti pysty ylpeilemään, vaikka se on varmasti lajissaan upea ja monipuolinen. Odotimme kai jotain suurta ja mahtavaa.
Meren ihmeistä kiinnostuneita parveili sankoin joukoin tuijottamassa lasin takana uiskentelevia kummallisia kaloja. Oransseihin kaapuihin sonnustautuneita munkkeja näkyi siellä täällä. Heistä moni kuvasi innoissaan värikkäitä kaloja. Välillä hieman erilaista hengenravintoa.
Lasitunnelista läpi kävellessä isot rauskut uivat yläpuolella. Samanlainen systeemi löytyy ainakin Kanarian saarilta, Teneriffan Loro Parquesta.
Paluumatkalla poikkesimme Karonin ja Kata Beachin rajamailla olevassa Dino Parkissa. Alueella voi pelata minigolfia, juoda vaikka kaljaa ja ihmetellä viidakon siimeksistä kurkkivia dinosaurusten jäljitelmiä.
Patsaat oli tehty hieman hölmön näköisiksi. Niiden ei luulisi pelottavan perheen pienimpiäkään. Olut kumminkin oli kylmää ja hyvää. Sitä oli myös riittävästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti