Phuketin matka osa 6 - Auringonlaskuja

Phuketissa aurinko meni mailleen puoli seitsemän tienoilla. Tapahtuma oli huomattavasti nopeampi kuin täkäläisillä leveysasteilla. Homma oli purkissa noin varttitunnissa, jonka jälkeen oli melkein täysin pimeää.

Eräänä ehtoona menimme Karonin rannalle kytikselle. Ajoitus osui täysin nappiin. Rantatuolivuokraajat keräsivät pois viimeisiä romppeitaan ja pian alueella ei ollut enää kuuri ketään. Jäljelle jäi vain valtava määrä roskia. Niitä oli joka puolella. Tyhjiä muovipulloja, kookospalmun lehväsiä ja muuta roinaa.

Saarella, jossa käy miljoonia turisteja, ei jätehuolto toimi lähelläkään niin kuin länsimaalainen toivoisi. Pelkästään venäläisiä lomailee Phuketissa vuosittain 1,6 miljoonaa. Tiedä sitten heistä, mutta ainakin suomalainen on tottunut siihen ettei kompastu kaikenmaailman jätöksiin vaikkapa hiekkarannalla.

Loman lähennellessä loppua, tutkin Phuket-esitteiden lisäksi lompakkoani. Vielä olisi juuri ja juuri rahaa tehdä taksireissu vaikkapa jollekin näköalapaikalle. Tuumasta toimeen.

Kuskin komeassa maasturissa oli peräti kaksi takapenkkiä. Hän asui hotellimme lähellä vaatimattomassa murjussa, joka näkyi suoraan parvekkeeltamme.

Päivällä sama kaveri huuteli kadulla tuntikausia "täksi, täksi" ja nauratti hieromalaitoksen tyttöjä. Samalla "taksitolpalla" päivysti yleensä kolme muutakin miestä, mutta hän nappasi meidät asiakkaakseen kuin hyeena.

Kohteenamme ollut Rang Hill on Phuketin korkeimpia paikkoja. Sinne päästäkseen oli ensin maantieajoa varmaan 25 kilometriä, jonka jälkeen tie kiemurteli serpentiniinmäisesti ylös vuorta kunnes vastaan tuli iso parkkipaikka. Lähellä oli komea näköalaravintola.

Olimme lähteneet matkaan ehkä tunnin liian myöhään. Aurinko alkoi laskea jo matkalla. Liikenneruuhkat olivat menomatkalla kovat, mutta takaisinpäin pääsi täysin vaivatta. Ei aivan hukkareissu, mutta siinä hilkulla.

Rang Hillin hämärällä parkkipaikalla astuin johonkin pehmeään. Se taisi olla apinanpaskakasa. Apinalauma nimittäin temmelsi hetkeä aiemmin samassa paikassa. Ne tonkivat roskiksia ja ruinasivat turisteilta naposteltavaa.

Hinkkasin tossua asvalttiin. Kuskille en viitsinyt asiasta mainita. Saattoipa joutua pyyhkimishommiin asian joskus huomatessaan. Ainakin hän sai hyvän korvauksen ollessaan kuskinamme. Sillä hinnalla voi hiukan pyyhkiäkin.

Melkein heti lähdettyämme paluumatkalle, kuski jarrutti äkillisesti. "Snake!". Valoissa näkyi parimetrinen musta käärme luikertelemassa yli tien. "Python?", tiedustelin. "Cobra", tiesi kuski.

Jonkun ajan kuluttua huomioni kiinnittyi valkoiseen kasaan, joka liikkui toisella ajokaistalla. Ensivaikutelma oli tuulessa heiluva muovikassi. Tarkemmalla tutkimisella se osoittautuikin valtavan kokoiseksi, paksuksi valkoiseksi käärmeeksi, joka eteni S-muodossa. Ehkä se oli python.