Kökarissa osa 4 - Pitkin poikin kuntaa

En ennen matkaa tutkinut Kökarin karttaa ja muotoa sen kummemmin. Pääsikin vähän yllättämään, että kunnan kolme pääsaarta olivat noinkin isoja ja yhtenäisiä. Autolla huristellessa pitkin poikin teitä ei oikein edes huomannut milloin saari vaihtui. Verrattuna vaikka rikkonaiseen ja pitkulaiseen Brändöön toisaalla Ahvenanmaalla, olivat Kökarin maisemat erilaisia.

Turisteja oli paljon liikkeellä heinäkuun viimeisellä viikolla. Jonkinmoinen yllätys ehkä sekin, vaikka lomakausi oli tietysti meneillään. Määrä oli kumminkin hämmästyttävän suuri. Hieno homma kunnan yrittäjille, jotka tekevät vuoden tilinsä juuri parin kesäkuukauden aikana.

Luullakseni suurin osa turisteista oli tullut omilla veneillään Kökariin. Perillä useat vuokrasivat polkupyörät. Fillareita oli saatavilla monista eri paikoista, eivätkä välimatkat mitään valtavia olleet.

Muutaman vuorokauden reissun aikana käytimme muidenkin yritysten kuin majapaikkamme Havspaviljongenin palveluja. Ehkä joku jäi väliinkin, mutta monessa paikassa poikkesimme joko syömässä tai juomassa. Usein molempia.

Paras vaihtoehto majoittumiseen Havspaviljongenin ohella olisi varmaankin ollut Kökarin kirkon lähellä sijaitseva Sandvik Gästhamn & Camping. Alueelta löytyi mökkejä, ravintola, vierasvenesatama, leirintäalue ja pikkukauppa.

Sandvik Gästhamn & Campingin ruokalistalla oli muutama eri vaihtoehto, joista allekirjoittanut tilasi sen takuuvarmimman eli makkaraperunat. Roteva kokki oli ilmeisesti vähän pahalla päällä, kun kippasi satsiin suolaa ja grillimaustetta oikein urakalla. Kymmenessosakin määrästä olisi riittänyt.

Tiskin takana hääräsi supersöpö ja reipas punapäinen nuori nainen. Pelkästään hänen takiaan kuppilassa olisi viihtynyt pitempäänkin.

Sandvikin rannassa lojui entinen kalastusalus nimeltään Sjöbjörn (Merikarhu). Infotaulusta muistelen lukeneeni, että sillä on aikoinaan nostettu silliä kullekin.

Taas tuli todettua, että maailma on pirun pieni. Sillipaattia tutkaillessani huomasin venelaiturilla tutun hahmon. Turussa naapuritalossa asuva Karri Wikman oli lähtenyt siippansa kanssa purjehtimaan. Kökar on kuulemma ollut pienestä pitäen tuttu paikka hänelle.

Brudhäll Restaurang & Hotell sijaitsee keskeisellä paikalla Karlbyssa. Ajelimme siitä usein ohi Kaj Ahrothin etsiessä Kökarin kymmentä geokätköä, joista hän yhdeksän löysikin. Toisinaan pitikin pysähtyä välikaljoille Brudhällin terassille.

Peders Aplagårdin kyltti osui matkamme varrelle täysin sattumalta, oikeastaan samoin kuin muutkin Kökarin ravintolat. Kyseessä on Suomen eteläisin omenatila, jossa on kahvila- ja lounaspalvelujen lisäksi saatavilla omenoista tehtyjä juomia kuten siideriä.

Peders Aplagårdista jäi mieleen ystävällinen ja hyvä palvelu sekä erittäin makoisa lammasmakkara-annos. Päärakennuksen kattavasta matkamuistomyymälästä ostin mustan Kökar -lakin, joka on toistaiseksi ollut turhan vähällä käytöllä.

Kökarissa osa 3 - Havspaviljongen

Kökarin reissun majapaikkana toimi Havspaviljongen, joka on idyllinen mökkikylä meren äärellä. Alueeseen kuuluvat myös vierasvenesatama ja ravintola.

Mökit olivat melko lähekkäin toisiaan kuten usein tuppaavat olemaan. Olimme viikon ensimmäisten vieraiden joukossa, joten esitimme toiveena minkä mökin haluaisimme. Homma menikin vaivatta läpi. Rakennus sijaitsi hyvällä paikalla merinäköalan kera, sopivasti hiukan syrjässä.

Ravintolassa korkean kallion laella tuli käytyä pariin otteeseen. Vastaanottotiski sijaitsi siellä, eikä suinkaan vastoin olettamustani läheisessä elintarvikekioskissa, joka palveli lähinnä sataman porukkaa.

Ravintolan ala carte-listaakin tutkailin, mutten tehnyt ostopäätöstä muuten kuin kuohuvan tuopin suhteen. Ravintola-annoksista ei yleensä jää kuin nälkä, eikä ainakaan minulle vaivainen lihanpala ja muutama lohkoperuna eivät riitä mihinkään. Kioskista sai edullisesti purtavaa ja nestettä tarpeen vaatiessa.

Mökkien lähellä oli neljä vesivessaa ja pari tilavaa suihkuhuonetta, joihin ei tarvinnut kertaakaan jonottaa. Yhtenä päivänä unohdin kännykän vessaan ja huomasin erheeni vasta parin tunnin kuluttua. Joku avulias oli toimittanut puhelimen kioskiin, josta kiitollisena kävin sen noutamassa.

Rantavajassa venelaiturien tuntumassa oli kesäkirpputori. Katselin pikaisesti tarjonnan läpi, kauppoja ei kumminkaan syntynyt. Myynnissä oli vaatteiden lisäksi ainakin lukemista, musiikkia ja dvd-elokuvia. Hyvä idea, ehkä veneilijät löytävät jotain mukaansa.

Kolmelle isolle äijälle neljän hengen mökki oli aika passelin kokoinen, vaikka se kuvissa saattaakin näyttää vähän pikkuruiselta. Huomasin, että läheiseen mökkiin ahtautui niinkin erikoinen kokoonpano kuin neljä miestä ja yksi nainen. Sopu tilaa tekee ja varmasti naiselle löytyi läheltä lämmin kainalo.

Toisena matkaehtoona naapurimökkiimme asettui saksalaisperhe. Siinä jutustellessamme kävi ilmi, että perheenpää osasi sukujuuriensa ansiosta jonkun verran suomeakin. Myös muut mökit täyttyivät vauhdilla heti alkuviikosta.

Havspaviljongenista jäi ihan hyvä vaikutelma. Luksusta etsiville se on varmaan väärä paikka, mutta luulisi kelpaavan mikäli tyytyy vähempään.