Ahvenanmaalla osa 1 - Museossa ja kaupungilla

Elokuussa viikolla 34 lomailin pari päivää Ahvenanmaalla. Ohjelmistossa oli pääosin museoissa käyntiä ja amerikkalaisen naisorkesterin The Dartsin konsertti. 

Keskiviikkoaamusta perjantai-iltaan kestäneeseen reissuun olisi näin jälkikäteen ajateltuna voinut yhdistää vielä yhden vuorokauden. Mutta kuten vanha sanonta kuuluu, myöhäistä rutistaa kun on löysät housuissa. 

Turun satamasta lähtenyt Viking Linen uusin laiva Glory on jäänyt allekirjoittaneelle vielä melko tuntemattomaksi. Tämä taisi olla vasta kolmas risteilyni sillä. Massiivinen yläkansi tarjosi komeana kesäaamuna maisemien lisäksi pehmeitä sohvia. 

Ruissalon Kansanpuisto ja pitsihuvilat näyttivät korkealta melkoisen erilaisilta kuin Vepsän vesibussin kannelta, jolla paikan kesäisin yleensä ohitan.  

Kahden vuoden takaisesta Maarianhaminan matkasta viisastuneena majoitusvalinta osui nyt Hotel Esplanadiin. Hotelli on keskeisellä paikalla kaupungin keskustassa. Siitä on lyhyt matka minne tahansa. 

Koska minulla ja matkakumppani Jone Aholaisella on molemmilla museokortit, oli kimpsujen ja kampsujen asettelun jälkeen suuntana Ahvenanmaan kulttuurihistoriallinen museo ja Ahvenanmaan taidemuseo, jotka sijaitsevat samassa rakennuksessa. 

Vaikka talo oli ulkoisesti tuttu, en ollut aiemmin sen ovista sisälle astellut. Taidemuseon puoli hoitui läpihuutojuttuna, mutta historiapuolella aikaa vierähti senkin edestä. 

Hiljattain uusittu perusnäyttely esittelee Ahvenanmaan historiaa hylkeenpyytäjistä nykypäivän globaaliin yhteiskuntaan. Vierailijat voivat vaiheittain käydä läpi 7500 vuotta maakunnan historiaa. 

Koska reissatessa saattaa nälkä yllättää, on sen poistoon Maarianhaminassakin useita vaihtoehtoja. Parin vuoden takaa muistin Torggatanilla sijaitsevan erinomaisen Royal-pizzerian, jonka antimiin turvauduimme.

Royalissa on mukava henkilökunta ja hinnat kohdillaan. Turhasta ei tarvitse maksaa. Kivenheiton päässä Dragen Kebabissa onnettoman pienestä ja kalliista annoksesta ei tule kuin kiukkuiseksi. 

Tutustuin viime talvena turkulaispubissa Maarianhaminassa asuvaan Mattiin. Manner-Suomesta kotoisin oleva kaveri viihtyy hyvin saarimaakunnassa. Törmäsimme sattumalta häneen ja loppuilta kuluikin Dino's Bar & Grillissä. Mainio rokkihenkinen ravintola.

Dino's Barissa on vuosien varrella esiintynyt vaikka mitä bändejä. Seinät pursuavat valokuvia, joista voi bongata sellaisia nimiä kuten Backyard Babies, Sabaton ja Michael Monroe. Ikävä kyllä keikat ovat loppuneet, mutta kesäisin elävä musiikki raikuu terassilla. Ei tosin enää elokuun lopulla. 

Rokkaamassa Maarianhaminassa

Rockoff on vuodesta 1997 järjestetty musiikkifestivaali Maarianhaminassa. Peräti yhdeksänpäiväiseksi venynyt tapahtuma oli viime vuonna katkolla koronan takia, mutta menneenä kesänä se järjestettiin jälleen. 

Rockoffista ei Manner-Suomessa juurikaan tiedetä mitään. Jostain syystä järjestäjät eivät vaivaudu mainostamaan sitä edes Turun seudulla, vaikka alueella luulisi potentiaalisia festarikävijöitä olevan ja varsin helppo astua ruotsinlaivaan.  

Tämän kesän täky oli tanskalainen rokkibändi D-A-D, alkuperäisnimeltään Disneyland After Dark. Orkesteri joutui aikoinaan muuttamaan tittelinsä Disney-yhtiöiden puututtua nimeen. Samoihin aikoihin 80-luvun lopulla tanskalaisten musiikkikin muuttui punkahtavasta kantrista hard rockiksi.  

En muista mistä aikoinaan Rockoffista kuulin tai luin, mutta kesällä 2000 olin festareilla ensimmäisen kerran. Tuosta kerrasta mieleen jäi ruotsalainen AC/DC:tä soittanut orkesteri AB/CD, joka oli sarallaan oikein pätevä.

Vuonna 2006 lähdimme muutaman kaverin kanssa Rockoffiin Ruotsin kovimman rokkibändin Backyard Babiesin takia. Festivaalielue sijaitsi tuolloin aivan länsisataman kupeessa. 

Noin muuten olen vieraillut saarimaakunnan pääkaupungissa silloin tällöin. Maarianhamina on hieno kaupunki, josta kannattaa mennä katselemaan paikkoja pidemmällekin naapurikuntiin. 

Tällä kertaa Ahvenanmaa kutsui sunnuntaina 25. heinäkuuta. Viisihenkinen seurueemme kokoontui aamulla Turussa Viking Linen terminaalissa. 

Lievää kankkusenpoikasta oli ilmassa ainakin allekirjoittaneella, sillä edellinen ehtoo kului Majland-ravintolalaivassa Aurajoessa. Estradilla oli erinomainen Peter James Goodman duo, jonka repertuaariin kuului vanhoja heviklassikoita.  

Päivästä oli tulossa vallan komea. Satamaan suunnatessani nappasin pari kuvaa jokilautta Föriltä. 

Ruotsinlaivalla näkyi paljon tuttuja. Osa oli menossa Rockoffiin ja osa kannustamaan turkulaista Inter-jalkapallojoukkoetta, joka pelasi Maarianhaminan joukkoetta vastaan. 

Pari futisfania olisi kuulemma mielellään jäänyt kaupunkiin seuraavaksikin päiväksi D-A-D.:n esiintymisen takia, mutta kuulivat moisesta vasta meiltä. Siinä vaiheessa oli vähän myöhäistä ruveta siirtelemään työpäiviä ja buukkailla hotelleja. 

Hotellivaraus tuli tehtyä jo joulukuussa, jolloin huomasin että D-A-D on kiinnitetty tulevan kesän Rockoffiin. Booking.comin kautta löytyi huoneistohotelli Stava Mosters. Nimestä voisi luulla sen olevan vaikkapa serbialainen kapakka, mutta majapaikka osoittautui vallan mainioksi sekä sisustukseltaan että sijainniltaan länsisataman lähellä. 

Päivän suurin yllätys oli Dino's Bar & Grillin terassilla puolenyön paikkeilla esiintynyt Made In Thailand. Kolmimiehinen orkesteri oli todella pätevä. 

Lainakappaleita esittävä thaikkutrio on ollut Dinossa kesäisin jo kuulemma 17 vuotta. Olen joskus aikoinaan sen nähnytkin, mutta mielestäni kapakan sisätiloissa ja sähköisellä setillä. 

Peruscoverbändeistä Made In Thailand poikkesi edukseen. Puhkikuluneita CCR- tai The Eagles-lainoja en muista kuulleeni, mutta loistavia versioita muun muassa U2:lta, The Doorsilta, Pink Floydilta ja  AC/DC:ltä.

Ammattitaitoinen yhtye sai aikaiseksi valtaisan meiningin. Koko Dino's Bar villiintyi. Koronavälit eivät tuolloin paljon painaneet, eikä kukaan ollut köyhä ja kipeä. 

Bändin jäsenten nimet unohdin jo samantien, vaikka heidän kanssaan pariin otteeseen juttelinkin. Vokalisti muistutti ääneltään vähän entistä Journey-laulaja Steve Perryä ja Akira Takasakin näköinen kitaristi oli kovin lurittaja aikoihin.

Ennen reissua ehdotin, että jos joku olisi kuskina, niin voisi käydä vuokra-autolla ajelemassa vähän ympäri Ahvenanmaata. Kuskia ei löytynyt, mutta sentään jotain kulttuuria ja nähtävyyksiä tuli koluttua Maarianhaminassakin. 

Piti jo kesällä 2012 käydä tuolloin uudistetussa Ahvenanmaan merenkulkumuseossa, mutta homma jäi tuolloin viereisen museolaiva Pommernin katseluun. 

Museossa on muun muassa parkkilaiva Herzogin Cecilien kapteenin salonki sellaisenaan kuin se kyseisessä laivassakin aikoinaan oli ja paljon suurten purjelaivojen esineistöä. 

Ei merenkulkumuseo mikään läpihuutojuttu ollut, mutta noin puolessa tunnissa sen luulisi koluavan läpi. En vieläkään ymmärrä mihin matkakumppanini saivat yhdeksän vuotta sitten kulumaan siellä peräti kaksi tuntia.

Merimuseon vieressä oleva ja nykyään kävelysillalla yhdistetty Pommern on nelimastoinen teräsrunkoinen parkki, joka on rakennettu vuonna 1903 Glasgowssa. 

Maailmalla kiertänyt alus teki viimeisen matkansa 1939. 1950-luvun alussa laivanvarustaja Gustaf Eriksonin lapset lahjoittivat laivan Maarianhaminan kaupungille, josta lähtien se on ollut museolaivana länsisatamassa. 

En muista aiemmilla Ahvenanmaan reissuillani käyneeni Pommernin ruumassa. Natisevan lankkulattian reunamilta löytyi isoja valokuvasuurennoksia aluksen vaiheista maailman merillä. 

Festivaalipäivän koittaessa maanantaina, saapui kaupunkiin lisää tuttuja. Kävimme katsomassa juhla-aluetta Maarinhaminan torilla. D-A-D:n soundcheck oli vähän myöhemmin. 

Päivän toisenä esiintyjänä oli suomalainen hevibändi Battle Beast, jonka reippaan laulajan Noora Louhimon bongasimme festarialueen portilta. 

Noora on ollut yksi suosikkilaulajistani jo monta vuotta. Hän on energinen esiintyjä ja oikein mukavan oloinen nainen, jota ilman Battle Beast oli varmasti mielenkiinnottomampi. 

Festarialueen portit aukesivat kuudelta. D-A-D aloitti aikataulussa kaksi tuntia myöhemmin ja muutama tuhatpäinen yleisö sai varmasti sitä mitä olivat odottaneetkin.

Alueella oli paljon penkkejä ja mukavan väljää, eikä anniskelupisteisin tai vessoihin tarvinnut jonotella juuri lainkaan. 

Tiedä sitten tarkemmin mistä yleisö oli peräisin, mutta uskoisin heidän pääosin olleen ruotsalaisia. Ahvenanmaalla ei luulisi rokkikansaa tuhansittain riittävän.

Olen nähnyt D-A-D:n livenä viitisen kertaa aiemmin. Ensimmäisen kerran kesällä 1989 Hämeenlinnan Ahveniston moottoriradalla jäjestetyssä Giants Of Rockissa, jossa yhtye soitteli samalla lavalla muun muassa Stonen, Anthraxin ja Suicidal Tendenciesin kanssa. 

D-A-D:n piti esiintyä Ruisrockissa vuonna 2016, mutta keikka peruttiin aivan viime hetkellä. Syynä kuulemma basistin sairauskohtaus. Tapahtuma jäi kovasti harmittamaan hiphop- ja rap-voittoisen festivaalin ollessa muulta ohjelmistoltaan lähinnä surkea. Nyt paikalla oli monta sellaista, joita viiden vuoden takainen peruutus jäi kismittämään. 

Tanskalaiset soittivat niin kovan keikan, että tuskin paljon enempää voisi vaatia. Ainut miinuspuoli mielestäni oli pari turhan pitkäksi venytettyä yleisönlaulatus- ja jamittelukohtaa, jotka olisi voinut jättää pois tai ainakin lyhentää. Ketään tuskin palvelee bändin suurimman hitin Sleeping My Day Awayn vetkuttaminen yli kymmenminuuttiseksi. 

Battle Beastin metalli poikkesi Rockoffin muusta ohjelmistosta. Lähinnä ruotsalaisartisteista koostunut ja Manner-Suomessa perin tuntematon kattaus ei festarin aloituspäivää lukuunottamatta pahemmin kiinnostanut. 

Vaikea sanoa kuinka tuttu Battle Beast oli Rockoffin yleisölle, mutta ainakin tämän jälkeen nimi oli takuulla muistissa ja varmasti uusia fanejakin tuli. 

Yhtye heitti pimenevässä kesäyössä sellaisen shown, että heikompaa hirvitti. Kun Noora kiekaisi ensimmäisen biisin menemään, ei mikään enää pidätellyt. 

Jos hakemalla hakee, niin olisin kaivannut hieman enemmän nyasseja BB:n settiin. Välillä tuntui, että tuli turhan kauan nopeaa tykitystä, kun sopiviin väleihin olisi voinut sijoitella vähän rauhallisempiakin kappaleita. Mutta kokonaisuutena erinomainen keikka valoineen ja muine efekteineen. 

Kesäloman ja ylipäätään kesän menoja miettiessä Maarianhaminen reissu nousee kirkkaasti kärkeen. Mahdollisesti ensi vuonna uudestaan!

D-A-D- ja Battle Beast-kuvat: Tony Lundberg 

Brändön Lappossa osa 3 - Maarianhamina

Heinäkuun alun Ahvenanmaan reissun tukikohta oli Brändön kunnan Lappon saarella. 

Koska pienehkö Lappo oli periaatteessa päivässä nähty ja työkaverini Ahlrothin himoitsemat geokätkötkin löydetty, oli aika matkata saarimaakunnan pääkaupunkiin Maarianhaminaan. 

Moinen operaatio onnistui varsin helposti. Yhteysalus tuli aamulla Lappoon ja nousimme kyytiin. Pois jäimme Vårdön kunnan Hummelvikin satamassa, josta pääsi bussikyydillä Maarianhaminaan. 

Lapposta tuli yllättävän paljon porukkaa yhteysalus MS Alfågelnin kyytiin. Päiväretkeily vaikutti olevan varsin suosittua.

Koko lysti maksoi vain bussikyydin verran eli 4,50 euroa. Matkaa Hummelvikista Maarianhaminaan on 42 kilometriä, joten eipä joukkoliikenne Ahvenanmaalla kovin kallista ole. 

Laivalla ehti katsella kauniita maisemia ja nauttia hyvin varustetun ravintolan antimista. 

Bussi koukkasi matkalla muun muassa historiallisen Kastelholman linnan edestä ja ohitti Bomarsundin linnanrauniot. Myös Taffel Shipsin tehdas tuli bongattua. 

Yllättävin huomioni ikkunasta töllistellessä oli, että kesällä 2012 Ahvenanmaan matkan majoituksena toimineen Prästö Campingin toiminta oli ajettu alas. Sundissa, lähellä Bomarsundia sijaitseva leirintäalue oli nopeasti katsottuna kuin varjo entisestään - mökit purettu ja maisemaa muutenkin muokattu. 

Matka Hummelvikista Maarianhaminaan tuli ensimmäisen kerran tutuksi kesällä 1982, jolloin osallistuin Kustavin kesänuoriso-ohjaajan vetämälle pyöräretkelle. 

Tuolloin majoituksena oli teltta Gröna Uddenin leirintäalueella noin kilometri kaupungin keskustasta etelään. Koska satuin nyt olemaan kovin nostalgisella tuulella, ehdotin kävelyä leirintäalueelle. 

Perillä odotti varsin surkea näky. Ainakin siltä kantilta, että asiakkaista oli huutava pula. Ruotsalainen vastaanottovirkailija selitti, että koronan takia Ruotsista ei pääse Ahvenanmaalle. Senhän jo tiesimmekin. 

Oikein sääliksi kävi tyhjää leirintäaluetta. Sieltä on lukuisia hienoja muistoja yli kymmeneltä reissulta lähes neljän vuosikymmenen ajalta. 

Maarianhaminassa oli rutkasti aikaa ihmetellä paikallista maailmanmenoa. Kovin oli rauhallista, joka kai suurimmaksi osaksi johtui ruotsalaisten turistien puuttumisesta. 

Ravitsemuspuoli hoitui jo vuosia sitten päteväksi todetussa Dino's Bar & Grill-ravintolassa. Siellä on esiintynyt maailmankuuluja rokkareita aina ex-Scorpions-kitaristi Uli Jon Rothista Michael Monroen kautta ex-Iron Maiden-laulaja Blaze Bayleyhin. 

Poikkesimme välikaljoilla Pub Ettanissa, joka sijaitsee lähellä kaupungin linja-autoasemaa. Pikkuruinen rokkipubi oli minulle uusi tuttavuus, nimi oli tosin tuttu musiikkijutuista. 

Myös Pub Ettanin muutaman neliön lavalla on vieraillut yllättävän kovia nimiä. Kuvasuurennoksista seinillä huomasin, että peräti kaksi entistä Iron Maiden-laulajaa on mylvinyt baarissa. Nimittäin Paul Dianno ja jo mainittu Bayley. 

Uutta minulle oli, että Kustavin Savipajan 70-luvun puolivälissä silloisen vaimonsa Aijan kanssa perustaneen Jussi Mäkelän kuuluisa Jussi's Keramik ei enää sijainnutkaan Dino's Barin vieressä. En tiennyt oliko se lopetettu vai muuttanut, mutta vuosikymmeniä liike näkyi keskeisellä paikalla Maarianhaminan katukuvassa. 

Kun asiaa tätä kirjoittaessani tutkin, oli Jussi's Keramikin lasinpuhallustuotanto saanut vuonna 2018 uudet jatkajat. Ja missäpä muualla kuin Kustavissa, Jussin tyttären Pian Paratiisipajalla, joka sijaitsee samalla tontilla kuin Kustavin Savipaja. 

Bussi takaisin Hummelvikiin lähti puoli kuuden maissa. Kokopäiväreissuksi tämä oli erinomainen, eikä rahaakaan palanut juuri nimeksikään. Vajaan kahden tunnin merimatkan jälkeen olimme jälleen Lappossa.