Maanantaina 30. toukokuuta oli todella hieno ilma. Puhelimeni soi aamupäivällä. Toisessa päässä oli ystäväni Miika Hyttinen, joka tiedusteli kiinnostustani lähteä yhdistetylle lounas- ja lähikohdereissulle. No, mikä ettei.
Ehdotin, että vatsalaukut voisi täyttää esimerkiksi Raision Victoryn aina nin makoisassa puffetissa. Sitten suuntana voisi olla vaikkapa Turun Ruissalon Saaronniemi.
Kun olimme popsineet höyryävien lihapatojen äärellä ahnaisiin suihimme muun muassa runsaasti herkullista kebablihaa, oli aika mennä tarkastelemaan Ruissalon luontoa.
Joutsenia Saaronniemessä tuntuu nykyään olevan melkein joka kerta, oli sitten kesä tai talvi. Muutama merimetsokin lenteli yläpuolellamme ja läheisellä luodolla niitä näkyi kuivattelemassa siipiään.
Juuri kun ajattelin sanoa Hyttiselle, että tarkasteleppa sinäkin hiukan maastoa jos sattuisi vaikka käärmeitä näkymään, niin hän jo huudahti "Tuossa menee kyy". Tarkemmalla tutkailulla otus kumminkin osoittautui ehdaksi rantakäärmeeksi. Se ei ollut lainkaan pelokas, vaikka lähistöllä olleet pikkupojat heittelivät kauhealla ryskeellä rantakiviä mereen.
Nyt kun moinen luikertelija oli kerrankin kunnolla hollilla, rupesin välittömästi kuvaamaan sitä. Harvoin tällainen fotosessio näin kauan kestääkään. Yleensä käärmeet nimittäin lähtevät nopeasti litomaan minut nähdessään, mutta tämä yksilö viihtyi lähistöllä varmaan kymmenisen minuuttia.
Käärme oli ilmeisesti ruoanhakureissulla etsien pikkukaloja tai mitä se nyt mahtaa rantavedestä löytääkään. Se pujotteli sulavasti kivien välissä, sukelsi välillä levän sekaan ja palasi taas pinnalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti