Pohjois-Kyproksen kiertomatka osa 9 - Belapaisin luostari

Kyproksen saaren pohjoisosassa Pentadaktylos-vuoriston pohjoisrinteessä sijaitsee entinen luostari Belapais.

Sen perusti keskiajalla 1200-luvulla premonstratenssien veljeskunta, joka oli hengellinen ritarikunta. Belapais on ranskaa ja tarkoittaa rauhan luostaria. Samalla se tuli koko kylän nimeksi.

Belapaisin luostarin rakennustyyli edustaa goottilaista arkkitehtuuria. Paikka on nykyään lähes kokonaan raunioitunut, vain luostarin kirkko on säilynyt. Siellä järjestetään konsertteja.

Jo pelkkä kävelymatka bussista ylös luostarivuorelle oli kokemisen arvoinen. Kauniin vuoristokylän pääkadun varrella oli jos jonkinlaista putiikkia.

Sewim-oppaamme kertoi perusteellisesti luostarin historiasta. Minua kumminkin kiinnosti enemmän kiertely ja valokuvaaminen kuin luostarin hämärässä kirkossa seisoskelu.

Tämä oli yksi niistä kerroista kiertomatkaviikon aikana, kun mietin mahtaako hän ottaa nokkiinsa jos erkanen muusta porukasta omille teilleni kesken selostuksen. En kumminkaan huomannut sellaista, aina tuli ystävällinen hymy kun kohtasimme.

Belapaisin luostarivuorelta aukesi komeat näkymät alhaalla olevaan Kyrenian satamakaupunkiin. Näköala kuulemma innoitti kirjailija Lawrence Durellia siihen malliin, että äijä väänsi teoksensa Katkerat sitruunat (Bitter lemons) näitä maisemia muistellessaan.

Pohjois-Kyproksen kiertomatka osa 8 - Acapulco Resort Convention SPA Hotel

Pohjois-Kyproksen kiertomatkan neljä viimeistä yötä nukuimme Kyrenian satamakaupungin lähistöllä sijaitsevassa Acapulco Resort Convention SPA Hotelissa. Alue oli aikalailla erilainen kuin alkureissumme majapaikka Salamis Bay Conti Hotel Famagustan liepeillä.

Acapulcossa majoituksemme oli matalissa, talomaisissa mökeissä hotellin päärakennuksen ja ruokaravintolan välisessä rinteessä. Meri aaltoili sadan metrin metrin päässä.

Majoitusratkaisu herätti alkuun vähän ihmetystä muutamissa ryhmämme jäsenissä. Minulle puolestaan kelpasi tällainen säätö paremmin kuin kerrostalo.

Joukossa oli paljon ikäihmisiä, joille mäkinen maasto ei ollut paras vaihtoehto. Vinkkasin erästä seuruetta avaamaan suunsa vastaanottotiskillä ja pyytävän kämpän vaihtoa. Näin he myös tekivät ja saivat huoneistot lähempää palveluja.

Kissoista ei ollut pulaa Acapulcon kujillakaan. Mitä mielikuvituksellisemman värisiä katteja näki kun vaan aukaisi talon oven. Kovin suurta jyrsijäongelmaa ei luulisi Pohjois-Kyproksella olevan.

Acapulco-aikanamme oli pari luppopäivää muuten melko tiiviin viikon sisällä. Kiertoajelupäivät eivät kumminkaan kertaakaan venyneet liian pitkiksi, vaan mielestäni ohjelma oli sopivan väljä lukuisista nähtävyyksistä ja pysähdyksistä huolimatta.

Matkanjärjestäjän TSS Travel Service Scandinavian puolelta olisi ollut mahdollisuus osallistua lisämaksulliselle retkelle hintaan 69 euroa. Emme kumminkaan valinneet tätä vaihtoehtoa, koska siinä vaiheessa tuntui hyvältä idealta viettää ohjelmaton päivä hotellin tiluksilla.

Jälkeenpäin vähän harmitti, koska retken anti oli kuulemma ollut aivan mahtava. Kun en ota aurinkoa, eikä mökissäkään kyyhöttäminen liioin innostanut, tuli jopa yhdessä päivässä aika vähän pitkäksi. Acapulcon alue oli melko äkkiä katseltu.

Vaikka muslimialueella olimmekin, oli yllätys, ettei hotellin kaupassa myyty alkoholia. Kaikkea muuta kyllä löytyi aurinkorasvasta perunalastuihin. Luppopäivänä olisi meinaan voinut tempaista pari vodkahuikkaa.

Oluen lipittäminen hotellin baarissa oli sekin tavattoman vaivalloista. Uutta tuoppia sai odotella ainakin puoli tuntia, joten humalaan ei ehtinyt tulla. Taisimme ylipäätään olla ainoat koko terassilla, joiden juomana oli alkoholia ja ainoat ei-kyproslaiset- tai turkkilaiset.

Seuraavana päivänä kuulin eräältä bussiporkkamme seniorijäseneltä, että baarista olisi voinut ostaa viinapullon mukaan. Eipä se siinä vaiheessa enää paljon lohduttanut.

Alkoholin suhteen Acapulco Resort Convention SPA Hotel oli tyystin erilainen kuin kiertomatkamme ensimmäinen hotelli Salamis Bay Conti. Siellä baarimikot oikein odottivat saavansa palvella ja tehdä drinkkejä. Kummalista, että hotellit poikkesivat näin paljon toisistaan.

Acapulcon ruokapuoli sen sijaan oli ensiluokkainen. Valtava ravintolasali oli vuorattu erilaisilla herkuilla. Oli niin suolaista kuin makeaakin mahan täydeltä varmasti jokaiseen makuun. Lautaselle päätyi härkää, kalaa, kanaa, nautaa ja ties mitä niin paljon kuin napa veti. Salamis Bay Conti Hotellista poiketen täällä ei ollut liharuuista pulaa.

Ruokasalin vilinässä tuli väkisinkin seurattua muita hotellivieraita. Huomattavan paljon näytti olevan perheitä, joissa oli turkkilainen isukki ja blondi, ilmeisesti brittiläistä alkuperää oleva vaimo, sekä liuta pieniä lapsia.

Nuoret ja miksei vähän varttuneemmatkin naiset eivät pukeutumisellaan poikenneet länsimaisista juuri mitenkään. Oli korkokenkää, piukkaa farkkupeppua ja kireää toppia. Huivipäisiä tai kaapuihin pukeutuneita musliminaisia en nähnyt ollenkaan.

Acapulco-hotelliin saavuttiin vuoristoista tietä pitkin. Sitä reunustivat sotilasalueen piikkilanka-aidat ja varoituskyltit. Sen verran karun näköistä seutua matkalla oli, ettei hotellialueelta tehnyt mieli lähteä lompsimaan minnekään. Siellä oli toki oikein viihtyisää.

Pohjois-Kyproksen kiertomatka osa 7 - Famagusta

Pohjois-Kyproksen kiertomatkan neljäntenä päivänä vierailimme Famagustan kaupungissa. Samalla sanoimme kiitos ja näkemiin Salamis Bay Conti Hotelille, jossa reissun ensimmäiset kolme yötä mukavasti vierähtivät.

Famagustan väkiluku on noin 40 000. Sijainti on Kyproksen itärannikolla pääkaupunki Nikosiasta itään. Se kuuluu saaren tärkeimpiin satamakaupunkeihin Limassolin ja Larnakan ohella.

Antiikin aikana Famagustan paikalla sijaitsi Arsinoen kaupunki ja sen lähellä Salamis, joka oli saaren merkittävimpiä kaupunkeja.

Kaupunkikierroksella oli alkuun jonkun verran oppaan perässä kävelyä, mutta pääosin sai tallustella omatoimisesti ja katsella paikkoja.

Kissoja oli Famagustassakin valtavat määrät. Ravintolapöydän alle kun vilkaisi, oli siellä jo kaveri odottamassa osuuttaan. Hampurilaispihvin palat tuntuivat maistuvan hyvin.

Yksi kaupungin päänähtävyyksistä on entinen Pyhän Nikolaoksen katedraali. Massiivinen rakennus on nykyään muslimien käytössä ja tottelee nimeä Lala Mustafa Pasha-moskeija.

Sisällä olisi varmasti ollut paljon nähtävää. Kun huomasin miten sinne mennään, jäi asia sitten sikseen. Ovella nimittäin piti riisua kengät ja asetella pyyhkeen tai hameen kaltainen rätti säärien peitoksi, ainakin mikäli sattui olemaan sortsit jalassa. Minä kun en mustafoja kumartele.

Ennen vuonna 1974 tapahtunutta Turkin sotajoukkojen miehitystä kaupungissa oli jo noin 40 000 asukasta, mutta kreikkalaiset joutuivat muuttamaan muualle. Modernilla hotellien täyttämällä alueella asui etupäässä kyproksenkreikkalaisia kun taas historiallisella muurien ympäröimällä alueella turkkilaistaustaisia.

Famagusta oli miehityksen jälkeen vuosia suljettu kaupunki. Vuodesta 2003 lähtien siellä on voinut jälleen vierailla.

Osa kaupungista on edelleen suljettua aluetta. Bussimmekin ajoi läheltä Varosian kaupunginosaa, joka oli ennen täynnä kukoistavia hotelleja ja Välimeren suosituimpia lomakohteita 13 000 vuodepaikkoineen. Nyt sen rappiota saattoi katsella piikkilanka-aitojen takaa. Valitettavasti kuvia siitä ei ole.

TSS Travel Service Scandinavian kiertomatkoihin kuuluu Turkin valtion sponsoroima kyyditys suljettuihin myyntihalleihin. Bussilasteittain turisteja pääsee ihmettelemään valtavia tavaramääriä ja innokkaita kauppamiehiä.

Entinen työkaverini, arkeologi Timo Sepänmaa, kritisoi kovasti tällaista toimintaa kun pari vuotta sitten kyselin häneltä Turkin Kappadokian kiertomatkasta. Hän ei pitänyt lainkaan moisesta pakkosyötöstä. Silloin vähän naurahdin asialle, mutta hymyni hyytyi Pohjois-Kyproksella.

Famagustassa meidät vietiin monen hehtaarin kokoiseen mattokauppaan, joka sijaitsi suljetulla alueella satamassa. Porukka ohjattiin sisälle ja oppaan perässä mentiin massiiviseen mattojen täyttämään huoneeseen.

Paikalle porhalsi selkeää suomea puhunut paikallinen mies, joka kertoi olleensa viisitoista vuotta Raahessa pizzeriayrittäjänä. Hänellä oli sana ja vitsit hallussa. Pian jo tarjoiltiinkin teetä, kahvia ja paikallista pontikkaa, rakia. Seuravaaksi ruvettiin esittelemään mattoja monen miehen voimalla. Niitä heiluteltiin kuin frisbeetä, rullattiin auki, kiinni ja käsiteltiin vaikka miten päin.

Kun esitys loppui, kipittivät pitkin seinustoja nojailleen miehet juttusille. He olivat siinä aikansa profiloineet potentiaalisia ostajia. Minulle eräs myyjä yltyi selittämään Motörheadista, kun ilmeisesti bändipaitani avulla luuli voivansa kaupata maton.

Ennen kuin ehdin sanoa yhtään mitään, olinkin jo jossain toisella puolella hallia mattojen kyllästämässä huoneessa. Kaupanteko ei kuitenkaan kiinnostanut minua pätkääkään, joten mies taisi jäädä sillä kertaa ilman prosenttejaan.

Oma savottansa oli löytää sokkeloisesta hallista ulos. Paikka oli kuin labyrintti. Onneksi seinissä oli siellä täällä opasnuolia. Ulospääsyä etsiessäni näin suomalaisia kohtalotovereita ahnaat kauppiaat kimpussaan.

Ikävä kyllä muuten mainion lomaviikon aikana pakko-ostoksille menoa tapahtui vielä peräti kaksi kertaa.

Valtava nahkatakkihalli toimi samalla periaatteella kuin mattokauppakin. Ennen kuin ehdin edes nielaista, olin jo sovittamassa sinänsä komeaa nahkatakkia. Meni kumminkin pitkään ennen kuin yli-innokas myyjä ymmärsi, etten ole kiinnostunut hänen 2 500 euron hintaisesta takistaan.

Jalokivimyymälässä oli onneksi vähän rauhallisempi meininki. Ainakaan minulle ei kukaan tullut tyrkyttämään kaulakoruja tai sormuksia. Hallistakin löysi ulos ihmeen helposti ihan omatoimisesti.

Bussissamme nousi pikku poru tällaisesta toiminnasta. Oppaalle oli kai useampikin matkalainen valittanut. Hän puolestaan näytti ottavan oikein kunnolla nokkiinsa moisesta ininästä. Kuulimme nimittäin pitkän palopuheen. "Kun maa on näin köyhä, pitää turisteja ohjata ostoksille. Teidän täytyy vaan hyväksyä tämä, koska se kuuluu matkaohjelmaan" ja niin edelleen.

Tehdashalleissa naiset väsäävät mattoja pienellä palkalla. Ilmankos Pohjois-Kyproksen kaupunkien katukuvassa näkyi valtavasti joutilaita nuoria miehiä. Heistä tuli väistämättä mieleen nämä "sotaa paenneet" vetreät nuorukaiset, joita Suomeenkin saapui paperittomina turvapaikkaturisteina syksyllä 2015 yli 30 000, pääosin Irakista. Nyttemmin itse pääministeri Juha Sipiläkin on huomannut, että kyseessä oli suuren luokan kusetus, jonka jälkipyykkiä pestään vielä pitkään.

Matto- tai muita kauppoja ei saanut valokuvata.