Kainuun reissu osa 10 - Mikkeli

Viikolla 35 vuonna 2021 tehdyn Kainuun automatkan toiseksi viimeinen yö nukuttiin Petkeljärven kansallispuiston päärakennuksessa Ilomantsissa. 

Mikäli joku ihmettelee otsikossa mitä tekemistä Kainuulla ja Mikkelillä on toistensa kanssa, perustuu se siihen, että täytyyhän Kainuusta joskus tulla poiskin. Satuimme ajelemaan Mikkelinkin kautta Turkuun. 

Viikon aikana yövyimme peräti kuudessa eri majoituksessa. Niiden taso vaihteli erinomaisesta välttävään. Nettitietojen perusteella kaikki ei aina ollut niin ruusuista kuin annettiin ymmärtää, mutta vaatimattomina miehinä tyydyimme siihen mitä tarjolla oli, emmekä ruvenneet tehtailemaan valituksia.  

Eräässä mökissä tuli suihkusta pelkästään tulikuumaa vettä, joten sitä ei voinut käyttää. Samassa rakennuksessa vessanpönttö oli juntattu niin pieneen rakoon seinän ja suihkukopin väliin, ettei sinne mahtunut. Kusella piti käydä ulkona, koska osumisprosentti kaukaa oli huomattavasti kehnompi kuin tavallisesti. Onneksi ei sentään tarvinnut vääntää torttua mökin nurkalle, vaan sen sai säästettyä lähimmälle huoltoasemalle.  

Suomussalmella mökki oli niin lähellä valtatietä, että autojen pörinä kuului sinne, mutta silti niin katvealueella, ettei kännykän netti ei pelannut. Kulahtanut miljöö haki ankeudessaan vertaistaan. Mutta kai sielläkin joku viihtyy. Hinnaltaan paikka oli jopa kalliimpi kuin moni muu majoitus viikon aikana.

Parhaat mökit osuivat matkakertomuksen toisessa osassa kehumalleni Ristijärvelle sekä Rukalle, jossa olimme kaksi yötä. 

Reissun viimeinen yö nukuttiin dinosauruspuistostaan tunnetussa Mikkelin Visulahdessa. Alunperin alue on minulle tuttu 80-luvun lopulla järjestetyistä Dinosaurock-festivaaleista. Itse en niihin osallistunut, mutta katselin television välityksellä muun muassa Sleepy Sleepersin ja Smackin keikat. 

Syyskuun alkupäivinä Visulahti oli hiljainen. Lisäksemme vain muutama auto- ja prätkäkunta oli alueella. 

Tässä vaiheessa viikkoa keli oli muuttunut jo sellaiseksi, ettei shortsikeleistä kannattanut enää unelmoida. Piti verhoutua talvisempiin kamppeisiin. Tuuli oli armoton, sadetta tuli vartin välein ja lämpötila oli jossain kymmenen alapuolella. Tee siinä sitten vodkapaukkuja terassilla ja nauti lomasta.

Visulahden vahakabinetti on ollut monella tutulla kesäreissujen kohteena. Vastaanottorakennuksen alakerrasta löytyvä tila oli huomattavasti isompi kuin luulin.

Visulahden vahanukkien ulkonäköä on parjattu kautta aikojen. Kieltämättä jotkut hahmoista eivät heti sytytä lamppua päässä ja ovat vähän hassunnäköisiä, mutta hyvän yleissivistyksen omaavan henkilön luulisin kykenevän tunnistamaan kyllä kuka siinä seisoo. Nimikylttikin löytyy vierestä jos asia tuottaa ongelmia. 

Ensi kesänä olisi jälleen tarkoitus lähteä Suomea kiertämään. Viikko olisi samainen 35 ja kokoonpano tuttu turvallinen eli allekirjoittaneen lisäksi MP Vanne ja Sunttu Sundell. Suuntana ei tällä kertaa olisi Kainuu, Pohjois-Karjala tai Savo, vaan reitin pohjoisin kohde sijaitsisi Keski-Suomessa. 

Berliinin reissu osa 8 - Madame Tussaudsin vahakabinetti

Berliinin matkan ehkäpä epätodennäköisin käyntikohde oli Madame Tussaudsin vahakabinetti. Ei siksi, etteikö moinen taide olisi arvostettavaa, mutta enpä uskonut sinne päätyväni. Näin kumminkin tapahtui ja hyvä niin.

Madame Tussauds on alunperin Lontoossa sijaitseva vahakabinetti. Nykyään niitä on muuallakin päin maailmaa kuten Hongkongissa, Las Vegasissa ja Amsterdamissa. Madame Tussauds on lajissaan maailman kuuluisin.

Kabinetin perustaja Madame Tussauds oli syntymänimeltää Marie Grosholtz (1761-1850). Hän tutustui vahamallien tekoon työskennellessään Strasbourgissa lääkärin taloudenhoitajana.

Berliinin Tussaudsissa oli jos jonkin sortin julkimoa Einsteinista Hitlerin kautta Angela Merkeliin ja Jennifer Lopeziin. Osa patsaista oli niin aidon näköisiä, että humalassa saattaisi oikeaksi luullakin, ellei tietäisi missä on.

Monet nukeista olivat saksalaisia kuuluisuuksia. Kaikkia en tunnistanutkaan, mutta tuskinpa joku satunnainen baijerilainenkaan tietää keitä ovat Tauski Peltonen ja Teuvo Hakkarainen. Omia sakemannisankareitani kuten Udo Dirksneideria, Klaus Meinea tai Rudolf Schenkeriä en vahakabinetissa tavannut.

Hämmästelin vähän vahanukkien asettelua. Niitä oli pitkin käytäviä ja huoneita kaikkien kosketeltavina. Selfie-kuvia räpsittiinkin ahkerasti varmasti jokaisen kävijän toimesta.

Natsi-Saksan valtakunnanjohtaja Adolf Hitler puolestaan istuskeli tuimana lasikopissa. Ikkunassa luki kuvauskielto ja perustelu sille. Mikäli Aatu olisi niin sanotusti vapaana kuten muut, saisi nukkea varmasti korjailla vähän väliä.

Tiedä sitten miten nuket oli lattiaan pultattu, mutta ihmispaljoudessa luulisi niiden kaatuvan ja hajoavan. Osa hahmoista oli todennäköisesti pitempiä kuin oikeasti. En nimittäin usko olevani lyhyempi kuin monet kabinetissa kohtaamaani julkkikset.