Suikkilan metsikön pallosilmät

Olen perinteisesti keväisin harrastanut sammakkokuvausta. Yleensä ajoitus on ollut vapun tienoilla tai vähän ennen. Tänä vuonna kevät on hieman edellä ja sammakkoaika on juuri nyt. 

Aikoinaan ihmettelin kun sosiaalisessa mediassa näkyi fotoja pallosilmistä, vaikka en itse törmännyt niihin kuin sattumalta, jos ollenkaan. Sittemmin tuttujen vinkit ovat tuottaneet paljonkin sammakkokuvia.

Viitisen vuotta sitten kuulin, että Turun Suikkilan lähiön metsikkö suorastaan kuhisee sammakoita. Ilmiantaja oli lenkillään ollut kuin puulla päähän lyöty, kun koko lammen pinta täyttyi pallosilmistä. Kurnutus oli kuulemma vastannut moottoripyörän käyntiääntä. 

Sukkilan kuntoradan varrella on useita lammikoita, joista keskellä reittiä oleva lätäkkö on ollut takuuvarma sammakkopaikka. Niin tämän viikon keskiviikkonakin. 

Sammakoita, joiden lajiksi sanoisin kuonon muodon perusteella ruskosammakko, oli lammessa ainakin parikymmentä. Kutuaika oli vasta aluillaan. 

Sammakot olivat kovin arkoja. Vaihtaessani rauhallisesti paikkaa metrin pari, sukelsivat ne välittömästi lätäkön pohjaan. Äänekästä kurnutusta ei sen koommin kuulunut samalla soundilla kuin alussa.

Tässä aamulla puhelin on kilahdellut pari kertaa. Valppaat Turun Sanomien tilaajaystäväni ilmoittivat, että sammakkokuvani on julkaistu päivän lehdessä Lukijan kuva-palstalla. Tarttuivat näemmä nopeasti ajankohtaiseen aiheeseen. 

Suikkilan sammakkometsässä

Muutama vuosi sitten sain vinkin, että Turun Suikkilan kaupunginosassa on metsikkö, jossa keväisin kutee sammakoita. Koska olen innokas kuvaamaan moisia otuksia, suuntasin asiasta kuultuani oitis Suikkilaan. Ja siitä lähtien joka kevät. Metsäpolun varrella on useita lammikoita, joissa kurnuttavia mulkosilmiä saattaa nähdä. 

Turun seudulla jylläsi huhtikuussa takatalvi. Poikkeuksellisen kylmää on ollut muutenkin viime marraskuun alusta saakka. En ole ollut järin toiveikas sammakkokuvauksen suhteen, mutta vappuaattona 30.4. tärppäsi. 

Koska työläiset ovat vappuna töissä iltavuorossa, varasin ennen ahertamaan menoa tunnin verran Suikkilaa varten. Ajasta ei kuitenkaan kulunut kuin murto-osa, koska jo polun alussa lähimmistä lätäköistä kuului ruskosammakkojen äänekäs kurnutus. 

Lenkillä ollut eläkeläisrouva ihmetteli mitä oikein vahtaan kamera kourassa keskellä metsikköä. Hän ei ollut vielä huomannut ainuttakaan sammakkoa, vaikka alueella päivittäin liikkuikin. Taisivat  kuulotaajuudet olla jo hiukan iän myötä himmenneet, mutta sammakkojen molskahdukset hän kumminkin erotti. 

Sammakkobongausta Suikkilassa

Turussa sijaitsee monien mielestä hieman kaksimielisestikin nimetty asuinalue, nimittäin Suikkila Pitkämäen kaupunginosassa. Suurin osa alueen rakennuksista on vuosina 1964-81 rakennettuja kerrostaloja.

Keskellä Suikkilaa on puolentoista kilometrin pituinen mutkitteleva ja mäkinen kuntorata mäntymetsän siimeksissä. En ollut moisesta tietoinen ennen eilistä, jolloin huomasin sosiaalisessa mediassa erään tuttuni kuvia ja videoita sammakoista. Lätäkkö suorastaan kuhisi kurnuttajia. 

Näkemästäni innostuneena suuntasin töiden jälkeen kohti Suikkilaa sammakkolampea etsimään. Mukana matkassa oli pieni työmies Matti Viki Vikström. 

Sekä kuntorata että sammakkolampi löytyivät helposti. Lätäköitä oli useampiakin, mutta vain kahdessa havaitsimme liikettä. Ilmeisesti kovin kevätkiima oli jo mennyt, mutta sammakoita oli kumminkin kymmenittäin. 

Hieman entisen ulkoministerimme kaukaisia pikkuserkkuja muistuttavia pallosilmiä ei läsnäolomme tuntunut ollenkaan haittaavan. Ei muuta kuin kamera laulamaan.

Luullakseni kuvien kurnuttajat ovat kaikki ruskosammakkoja, joka tunnettiin ennen pelkkänä sammakkona. Viitasammakko on paljolti samannäköinen mutta pienempi.