Lähibaarissani Wanhassa Rahtilaivassa Turun Aurajoessa esiintyi perjantaina 28. lokakuuta duo Taage & Garfield. Laulaja Taage Laiho on parhaiten tunnettu Kilpi -yhtyeestä ja Kari "Late" Karvinen on pitkään Turun suunnalla vaikuttanut kitaristi.
Aurajoki
Samat äijät olivat Rahtilaivassa elokuun 12. päivänäkin. Tuolloin esiintymispaikka oli yläkannen terassilla. Nyt he joutuivat ahtautumaan pieneen tilaan laivan sisäbaarissa.
Puutteelliseksi jääneen mainonnan takia paikalle olisi varmasti tullut lisääkin potentiaalisia elävän musiikin ystäviä, mutta toisaalta Rahtilaivan asikaspaikkakapasiteetti asettaa omat rajoituksensa. Baari oli kolmannen setin aikana täynnä.
Taagen ja Garfieldin duolla on ollut mukavasti keikkoja kesän ja syksyn mittaan. Verrattuna elokuiseen Rahtilaivalla esiintymiseen, oli tämänkertainen mielestäni parempi. Settilista oli uudistunut jonkun verran. Mukana oli jopa muutama suomenkielinen kappale. Se enteilee entistä laajempaa yleisöpohjaa. Tavallinen baariurpo ei todellakaan tiedä kuka on Yngwie Malmsteen tai mikä on Queensryche - Kirkan ja Leevi And The Leavingsin he tietävät varmasti. Pääosa biiseistä oli kuitenkin tuttua kasariheviä simppeliksi sovitettuina versioina. Whitesnakea, Scorpionsia ja vastaavia.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Yngwie Mamlsteen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Yngwie Mamlsteen. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
Taage & Garfield @ Wanha Rahtilaiva
Tunnisteet:
Aurajoki,
duo,
Garfield,
kasarihevi,
Kilpi,
Kirka,
Leevi And The Leavings,
Scorpions,
Taage Laiho,
terassi,
Turku,
Wanha Rahtilaiva,
Whitesnake,
Yngwie Mamlsteen
keskiviikko 1. kesäkuuta 2011
Pete Ahonen - ei mikään Mauno Ahonen
Oululainen hevimetallibändi Stargazery vastaa yhdestä kuluvan vuoden hienoimmasta levystä. Orkesterin esikoinen Eye On The Sky on kymmenen kappaleen mitallaan jälleen kerran osoitus siitä, että kansainvälisen tason heviä tehdään Suomessakin.
Levyn kirkkaimpana helmenä loistaa How Many Miles, jonka soisi olevan kansainvälinen hitti. Melodista heviä ja hard rockia esittävä Stargazery kantaa jonkunlaista projektibändin leimaa, vaikka tämän levyn perusteella se pesee 6-0 suurimman osan vuosikausia samoilla musiikillisilla linjoilla jauhaneista yhtyeistä.
Stargazeryssä vaikuttavat oululaiset Pete Ahonen (kitara), Jukka Jokikokko (basso), Marco Sneck (koskettimet) ja Jussi Ontero (rummut) sekä Tampereen kupeessa Vesilahdella asuva laulaja Jari Tiura. Hän lienee kokoonpanon kansainvälisesti tunnetuin hahmo. Mies vaikutti legendaarisen Michael Schenker Groupin vokalistina kiertueilla ja yhdellä levyllä.
Ahonen tuli tutuksi 2001 Burning Point -orkesterin riveissä. Saksalaislevy-yhtiön kautta julkaistu debyyttilevy Salvation By Fire kolahti allekirjoittaneeseen kuin metrin halko. Yhtye ei ole kadonnut minnekään, tuorein Empyre -levy ilmestyi pari vuotta sitten. Burning Pointissa soittavat myös Stargazeryn Ontero ja Jokikokko.
Muistan hyvin, kun tapasin Jari Tiuran ensimmäisen kerran. Turun Kristiinankadun ja Linnankadun kulmassa sijaitsi yli kymmenen vuotta Down Town -niminen kapakka, jossa tarjottiin aluksi lähes päivittäin livemusiikkia, loppuakoina harvemmin. Mika Penttisen kanssa ideoimamme Never Surrender Club toimi baarin tiloissa pari vuotta noin kerran kuukaudessa lauantai-iltaisin. Toukouisena lauantaina 2004 Down Townin lavalla nähtiin tamperelainen Masterstroke. Orkesterin laulajana oli tuolloin Jari Tiura.
... ja loput tekstistä katosi bittiavaruuteen 18.1.2012...
Levyn kirkkaimpana helmenä loistaa How Many Miles, jonka soisi olevan kansainvälinen hitti. Melodista heviä ja hard rockia esittävä Stargazery kantaa jonkunlaista projektibändin leimaa, vaikka tämän levyn perusteella se pesee 6-0 suurimman osan vuosikausia samoilla musiikillisilla linjoilla jauhaneista yhtyeistä.
Stargazeryssä vaikuttavat oululaiset Pete Ahonen (kitara), Jukka Jokikokko (basso), Marco Sneck (koskettimet) ja Jussi Ontero (rummut) sekä Tampereen kupeessa Vesilahdella asuva laulaja Jari Tiura. Hän lienee kokoonpanon kansainvälisesti tunnetuin hahmo. Mies vaikutti legendaarisen Michael Schenker Groupin vokalistina kiertueilla ja yhdellä levyllä.
Ahonen tuli tutuksi 2001 Burning Point -orkesterin riveissä. Saksalaislevy-yhtiön kautta julkaistu debyyttilevy Salvation By Fire kolahti allekirjoittaneeseen kuin metrin halko. Yhtye ei ole kadonnut minnekään, tuorein Empyre -levy ilmestyi pari vuotta sitten. Burning Pointissa soittavat myös Stargazeryn Ontero ja Jokikokko.
Muistan hyvin, kun tapasin Jari Tiuran ensimmäisen kerran. Turun Kristiinankadun ja Linnankadun kulmassa sijaitsi yli kymmenen vuotta Down Town -niminen kapakka, jossa tarjottiin aluksi lähes päivittäin livemusiikkia, loppuakoina harvemmin. Mika Penttisen kanssa ideoimamme Never Surrender Club toimi baarin tiloissa pari vuotta noin kerran kuukaudessa lauantai-iltaisin. Toukouisena lauantaina 2004 Down Townin lavalla nähtiin tamperelainen Masterstroke. Orkesterin laulajana oli tuolloin Jari Tiura.
... ja loput tekstistä katosi bittiavaruuteen 18.1.2012...
Tunnisteet:
Burning Point,
Deep Purple,
Ghost Machinery,
Jari Tiura,
Michael Schenker Group,
Never Surrender Club,
Oulu,
Pete Ahonen,
Ritchie Blackmore,
Stargazery,
Yngwie Mamlsteen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
