Ahvenanmaalla osa 2 - Kastelholman linna

Elokuisella Maarianhaminan reissulla ei tarvinnut olla jalkamiehenä koko aikaa. Suunnittelimme reviirin laajentamisesta kaupungin ulkopuolelle jo ennen matkaa ja yksi vaihtoehdoista oli Kastelholman linna.

Kastelholmaan olisi päässyt bussillakin, mutta retkeen olisi kulunut suunnilleen puoli päivää. Tosin mikäpä kiire kauniina hellepäivänä olisi ollutkaan. Sattui kuitenkin niin mukavasti, että järjestyi kuski, jonka autossa pääsimme maakuntakierrokselle. 

Kastelholman linna, ruotsiksi Kastelholms slott, sijaitsee Ahvenanmaan Sundissa. Linnaa alettiin rakentamaan 1300-luvun loppupuolella ja seuraavan vuosisadan alussa siitä tuli Ahvenanmaan hallinnollinen keskus. 

Linna piti asemansa vuoteen 1634, jolloin Ahvenanmaa liitettiin lääniuudistuksessa Turun lääniin. Tämän jälkeen se rappeutui nopeasti ja vuoden 1745 tulipalon jälkeen linnaa käytettiin enää viljavarastona. Raunioiden ensimmäiset konservoinnit tehtiin 1890-luvulla ja museoksi varastona toiminut pohjoissiipi otettiin 1930-luvulla. 

Kastelholman linna muodostuu päälinnasta ja sen pohjoispuolella olevasta esilinnasta, joka on noin kaksi kertaa päälinnan levyinen. Päälinnan mitat ovat 30x20 metriä, esilinnan 45x25 metriä. 

Linna perustettiin alkujaan noin 1,7 hehtaarin saarelle, jonka rantalinjan ulkopuolella kiersi muutama paalurivi maihinnousun estämiseksi. Aikoinaan portin ulkopuolella on luultavasti ollut laskusilta. Päälinnassa sijaitsee kolmikerroksinen siipirakennus, niin sanottu palatsi. Linnassa on ollut myös kappeli, mutta sen sijaintia ei tiedetä. 

Olen takavuosina vieraillut Kastelholmassa useita kertoja. Edellinen visiitti oli vuonna 2012, josta paikat eivät olleet mihinkään muuttuneet. Mieleen on myös jäänyt, että kesällä 1995 linna oli suljettu remontin takia.

Kastelhoman linnan kupeessa sijaitsee vankilamuseo Vita Björn eli Valkoinen karhu. Se rakennettiin 1874 tutkintavankilaksi ja toimi vuoteen 1975 asti. Talo oli jaettu kahtia, toisella puolella olivat vangit ja toisella vanginvartija perheineen. 

1980 rakennus kunnostettu ja 1985 museoksi avattu rakennus on mennyt allekirjoittaneelta aikaisemmilla käynneillä vallan ohi. Nyt sekin tuli nähtyä, eikä voinut kuin hämmästellä järjestelyjä. Mahtanut olla auvoisaa eloa talossa, jossa vangit ovat lukittuna ahtaisiin selleihin ja seinän takana vartija perheineen mässäilee höyryävien lihapatojen ääressä. 

Kummastelin museohoitajan reaktiota ottaessani pihalla kuvan rakennuksesta. Hän sattui kutomaan villapaitaa portailla, josta syöksyi sukkapuikot ilmassa lentäen eteeni uhoamaan. "En halua olla mikään julkinen eläin, jota kuvataan! Mihinkään someen ei saa sitten pistää ainuttakaan kuvaa minusta! Pitää ehdottomasti kysyä lupa jos ottaa kuvan!". 

Herran jestas mikä häly täysin normaalista ja viattomasta toimenpiteestä. Rouva pikkusen ylireagoi. Yleensä museoihmiset ovat onnesta soikeina kuviin päästessään ja edustaessaan historiallista paikkaa vanhan ajan vaatteissaan. 

Linnan ja vankilamuseon vieressä sijaitsee ulkoilmamuseo Jan Karlsgården, jossa esitellään 1800-luvun talonpoikien elämää. 

Helsingin Seurasaaren ulkomuseon tavoin se on koottu muualta tuoduista rakennuksista. Museon kokonaisuus ei ole alkuperäinen maatila, mutta rakennuksista on yritetty koota tyypillinen ahvenanmaalainen talokokonaisuus. 

Museo sai nimensä Jan Karlsin tilalta Finnströmin Bembölen kylästä, josta päärakennus tuotiin paikalle 1934. Sen jälkeen alueelle on siirretty parikymmentä rakennusta ympäri Ahvenanmaata. 

Paluumatkalla koukkasimme Stallhagenin olutpanimon kautta. Ahvenanmaan suurin ja vanhin olutpanimo sijaitsee Grelsbyssä, 18 kilometrin päässä Maarianhaminasta. Vuonna 2004 perustetun panimon nimi tulee kuninkaankartanosta, jonka mailla se sijaitsee.

Olen pari kertaa aiemmin vieraillut panimolla. Vuonna 2017 siellä järjestettiin Fishbait-niminen rokkifestivaali, johon minäkin osallistuin. Tarinaa aiheesta linkissä https://kaislatuuli.blogspot.com/2017/06/fishbait-festareilla-ahvenanmaalla.html

Fishbait -festareilla Ahvenanmaalla

Loppukeväästä huomasin, että brittiläinen The Quireboys on kesäkuussa tulossa keikalle Fishbait -festivaalille Ahvenanmaalle. Ei muuta kuin matkasuunnitelmaa kyhäämään.

Fishbaitista kuulin ensimmäisen kerran viime kesänä, jolloin lomailin saarimaakunnassa. Poikkesin Stallhagenin olutpanimolla Godbyssä ja ihmettelin mitä sinne rakennetaan. Vahvasti tatuoidut roudarit kokosivat kamoja lavalle, joka sijaitsi oudossa paikassa viereisen järven päällä.

Sisällä panimomyymälässä selvisi, että seuraavana viikonloppuna on Fishbait -festivaali. Moisesta tapahtumasta ei ole Manner-Suomessa hiiskuttukaan, ainakaan minä en ole siihen edes some-aikana törmännyt. Tuosta lähtien olenkin seurannut festivaalin kotisivuja.

Matkaseuraa löytyi helposti. Tuttuvapariskunta Marika ja Jari oli Ahvenanmaalla jo perjantaina, kun minä työvelvoitteiden takia vasta lauantaina. Se riittikin vallan hyvin, sillä suurin kiinnostuksen kohde The Quireboys esiintyi samana päivänä.

Marikalla ja Jarilla oli seuranaan useita omia tuttujaan, joista kaksi seilasi Maarianhaminaan samalla Silja Linen paatillakin kuin allekirjoittanut. En vaan tiennyt keitä he olivat, joten menomatka sujui baarituttu Jussi Helkkalan ja tämän siipan kanssa laivan kannella lonkeroa imuroiden.

Majoittuminen Maarianhaminassa oli pienessä ja viihtyisässä Neptum Guesthemissä lähellä länsisatamaa. Se, kuten kai muutkin lähiseudun majapaikat olivat täynnä. Syynä moiseen oli nuorison jalkapalloturnaus, johon osallistui erään uusimaalaisvalmentajan mukaan peräti sataneljäkymmentä joukkoetta. Fishbaitin osuus petipaikoista oli tuohon nähden minimaalinen.

Iltapäivällä olimme porukalla syömässä ja juomassa Maarianhaminan keskustassa Dino's Bar & Grillissä. Jo vuosia sitten mainioksi todettu kuppila on rokkibaarina Suomen huippua ja sen verran erikoinen, että sitä voi suositella pelkästään sisustuksesta kiinnostuneille.

Vaikka Dino's onkin rokkibaari, tuntuu se olevan lapsiperheiden suosiossa. Suurin osa asiakkaista oli haukkaamassa koko perheen voimin apetta. Seurueemme lisäksi muita eivät kiinnostaneet seinillä killuvat kuvasuurennokset talossa esiintyneistä bändeistä ja maalaukset kuolleista rokkitähdistä.

Sen verran täytyy kritisoida talon kokkia, että ainakin minun ranskalaiseni olivat kivikovia. Tuhti hampurilainen onneksi sentään sellainen kuin kai pitikin. Tuopissa kimmeltänyt Carlsberg myös erittäin makoisaa.

Stallhagen sijaitsee Finströmin kunnassa Ahvenanmaan mantereen keskiosassa. Festareille oli ilmainen bussikuljetus Maarianhaminan linja-autoasemalta.

Portilla järjestysmies penkoi laukkuani. En saanut kuulemma tuoda kameraani sisälle. Ohjeissa kyllä kerrottiin, ettei järjestelmäkameraa saa tuoda. Ukko ei taipunut tuumaakaan, vaikka selitin kameran ominaisuuksista ja ettei se ole "systemkamera". Pienen kinastelun jälkeen sain pitää laitteeni, mutta kuvia en uskaltanut sillä ottaa ulosheiton pelossa. Nämä fotot ovat Huawei Honor Lite 7 -puhelimesta.

Vitutti ankarasti. Varsinkin The Quireboysista olisi varmasti saanut hyviä lähikuvia Canon PowerShot SX50:lläni, joka ei siis ole Fishbaitin järjestyssääntöjen vastainen vehje. Nyt etenkin bändikuvat ovat mitä ovat.

Fishbait oli yleisöltään pienempi kuin kuvittelin. Paikalla oli ehkä kolmisen sataa ihmistä. Enempää en olisi kaivannutkaan, koska nyt kaikki oli sopivan rauhallista ja väljää. Tulipa vaan mieleen miten tapahtuma mahtoi taloudellisesti kannattaa. Osa ruotsalaisbändeistä saattoi ilmaantua soittelemaan ruoka-, majoitus- ja kaljapalkalla, mutta The Quireboysille tuskin riitti pelkät lentoliput Lontoosta.

Koska en ole erikoisoluiden ystävä ja suorastaan kammoksun tummia oluita, jostain vehnäoluesta nyt puhumattakaan, oli lagerin saanti Stallhagenista kiven alla. Ilmeisesti lähimmäksi sitä pääsi sitruunaolut, jota tulikin ryystettyä illan mittaan tuoppikaupalla. Aluksi maku oli omituinen, mutta upposi lopulta hyvin.

Lauantain esiintyjät toimivat kaikki ainakin minulle. Hauskasti nimetty Exploding Leather Jackets on Ruotsin Gotlannista kotoisin oleva bändi. Nuorten miesten lavameininki ja musiikki muistutti kovasti maanmiehiään Hellacoptersia. Mielenkiintoinen tuttavuus.

Länsinaapurin ehkä paras rockyhtye Backyard Babies on ilmeisesti sen verran kiireetön, että laulajakitaristi Nicke Borg ehtii touhuamaan muuallakin. Miehellä on monta projektia eri muusikoiden kanssa. Tällä kertaa Stallhagenin pihamaalla kuultiin kokoonpanoa nimeltä Nicke Borg & Märvel's League Of Extraordinary Gentlemen. 

Kahden miehen akustisena alkanut keikka huipentui sähköiseen bändiin, joka esitti lopuksi lainabiisejäkin tyyliin W.A.S.P.:n Love Machine.

Vaikka omistan muutamia The Quireboysin levyjä, en ollut nähnyt orkesteria aiemmin livenä. Johtuen varmasti osaltaan myös sitruunaoluen makuhermoille antamasta tuesta, oli yhtye Fishbaitin lavalla todella hyvässä vedossa.

The Quireboys oli 1990 ilmestyneen debyyttilevynsä aikoihin Suomessakin jonkinlainen nimi. Nyt mukana ei ollut enää samaa miehistöä kuin kaksi jäsentä, laulaja ja kosketinsoittaja.

Bändi veteli tunnetuimpia hittejään kuten Hey You, Sex Party ja 7 O'Clock reilun tunnin verran. Joukkoon mahtui muutamia minulle aivan vieraitakin ralleja. Aluksi ihmettelin aikatauluun merkittyä vaivaista tunnin soittoaikaa, mutta onneksi se ylittyi ainakin vartilla. Vähän turhaan sitä muuten tullaan Lontoosta tänne asti keikalle.

Illan päätti ruotsalainen pitkänlinjan rokkiorkesteri Sator. Jo 80-luvun lopulta nimenä tuttu yhtye heitti niin kovan keikan, etten muista aikoihin vastaavaa kokeneenikaan. Bändi oli yksinkertaisesti sanottuna loistava.

Oikein hävettää, että Sator on ollut tähän asti ollut pelkkä nimi muiden joukossa. Asiaan olisi tehtävä pian korjaus eli hankittava bändin levyjä. Mahtava päätös muutenkin hienolle pikku festivaalille.

Sunnuntaina ei enää ollutkaan yhtä hieno fiilis. Onneksi paluulaivaan sisältyi hytti. Sieltä en poistunutkaan kuin vasta Turun satamassa.

Mahtava reissu kaiken kaikkiaan. Täytyy katsoa mikä tilanne on ensi vuonna, kyllähän Fishbaitiin mielellään uudelleenkin lähtisi.