Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pyhät Nuket. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pyhät Nuket. Näytä kaikki tekstit

perjantai 18. huhtikuuta 2025

Smack-tribuuttia Nirvanassa

Turun seudulla kovasti kiinnostusta herättänyt Smack-tribuuttibändi Blackbirds esiintyi lauantaina 5. huhtikuuta Turussa Nirvanassa. 

Keikka oli ilmoitettu alkavaksi kello 21, joten kerrankin piti ehtiä ajoissa baariin. Ja hyvä niin, Nirvana ei ole ollenkaan hassumpi kuppila. Oli myös ilo huomata, että moni muukin asianharrastaja oli löytänyt tiensä sinne. 


Legendaarinen helsinkiläisbändi Smack vaikutti 80-luvulla, jolloin pari Blackbirdsin soittajaa oli vielä turvallisesti Osuuskaupan juustohyllyllä. 

Yleisössä oli jonkun verran Smackin aikalaisia, kuten Mika Penttinen, jonka kanssa olin syksyllä 1987 katsomassa Jytinää Eestissä-kiertuetta Turun VPK-talolla. Smackin lisäksi siellä esiintyivät Sleepy Sleepers, Clifters ja Melrose

Blackbirds on melko tuore kokoonpano, jossa turkulaismuusikoiden kanssa vaikuttaa tamperelaislaulaja Arde Laine. Kotikonnuillaan hän soittaa kitaraa Pyhissä Nukeissa ja saattaapa joku muistaa kaverin muinaisesta Jann Wilde & Rose Avenuesta. 

Tiettävästi törmäsin Ardeen ensimmäisen kerran Nummirockissa 2000-luvun alussa, jossa monessa mukana oleva musa-aktiivi Nikki Jääsalmi esitteli hänet veljenään. Tässä uskossa olin pitkään, mutta kuulemma biologisia siteitä ei olekaan.

Blackbirdsin muut jäsenet ovat lukuisissa turkulaiskokoonpanoissa soitellut kitaristi Tipnu Siivonen, basisti Simo Willberg, rumpali JJ Kopponen ja kitaristi Nici Dolan. Kaksi viimeksi mainittua vaikuttavat myös ahkerasti keikkailevassa Daze Dollsissa. 



Nirvana-esiintyminen oli Blackbirdsille lajissaan vasta toinen. Debyyttikeikka soitettiin talvella turkulaisessa lähiöpubissa. Sinne en ikävä kyllä en sinne päässyt, mutta nyt tuli tilanne korjattua. 

Smackin debyyttiälpeeltä On Youlta (-84) löytyvät Good Morning Headache ja Criminal saivat kunnian aloittaa keikan. Jälkimmäinen on varmasti Smackin tunnetuin kappale Look Aroundin ja Run Rabbit Runin kanssa. Nekin luonnollisesti kuultiin. 

Hieman yllättäen Blackbirds oli napannut settiinsä useamman biisin Smackin viimeiseltä levyltä Radical (-88). Albumi on selvästi heikoin yhtyeen tuotannosta, mutta pätevää materiaalia siltäkin oli haalittu mukaan. I Want Somebody on Smack-biisien kärkipäätä. 

Blackbirdsin Smack-tribuutille luulisi olevan kysyntää Turun ulkopuolellakin. Sen verran tiukkaa soittoa ja meininkiä oli tarjolla, että varmasti kiinnostusta löytyy. 



Kuvat otti Make Pentikäinen

tiistai 1. lokakuuta 2024

Turun punkfestareilla

Turun Taiteen talon sisäpihalla järjestettiin elokuun 9.- ja 10. päivä punk-musiikille omistettu festivaali Punk ja Yäk. Viime vuonna alkunsa saanut tapahtuma on jo nyt saavuttanut vankan suosion keräten yhteen alan harrastajia ympäri maata. 

Nimensä salolaiselta Vaavi-yhtyeeltä napannut ja kotimaiseen alan musiikkiin keskittynyt festivaali on sen verran simppeli, että lavoja tarvitaan vain yksi. Silmämäärin katsottuna alue on varsin pieni, mutta hyvin sinne tuntuu mahtuvan satoja musiikin ja nostalgian nälkäisiä. Tuskin tulevaisuudessakaan on tarvetta isommalle paikalle, ellei sitten bändejä aleta tuomaan ulkomailta asti. 

Osallistuin karkeloihin lauantaina 10. elokuuta. Periaatteessa olisin voinut mennä heilumaan punkin tahdissa jo päivää aikaisemminkin, mutta lauantaina puolen päivän aikoihin sattui olemaan eräs tilaisuus, jonne ei kehdannut mennä kuin skarppina. 




Lauantain bändeistä mainittakoon Kadotetut, joka on 80-luvun puolivälistä nimenä tuttu. En päässyt siihen kiinni vieläkään, vaikka orkesteri varmasti parhaansa yrittikin.

Vilppulassa 70-luvun lopulla koottu Rattus on ulkomaita myöten arvostusta nauttiva bändi, jossa vaikuttaa vielä alkuaikojen rumpali. Kitaristi ja basisti ovat nuorempaa polvea. Musiikki tuntui olevan nyt enemmän metallia kuin hardcore punkkia ja minun makuuni hivenen liian rankkaa.

Nahkasuut on Eläkeläisten sivuprojekti, joka soittaa Kumikamelin kahden ensimmäisen albumin kappaleita alkuperäiskokoonpanossa. Ehkä hieman mutkikasta ymmärtää. Orkesteri ei ikävä kyllä sopinut lainkaan tähän ajankohtaan - tilalla olisi voinut olla päivän kello 13.30 päivän aloittanut Loretta Problem

Vanhan koulukunnan bändeillä jatkettiin kun Appendix asteli lavalle. Porissa 80-luvun alussa perustetun yhtyeen joku saattaa tuntea Olli Lindholmin kautta, koska hän lauloi bändissä sen alkuaikoina. Nyt ei Ollia muisteltu, vaan orkesteri paiskasi hienon keikan innostuneelle yleisölle.




Odotin tamperelaisorkesteri Pyhiä nukkeja kuin kuuta nousevaa. Tässä vaiheessa ehtoota olivat alkoholijuomatkin jo nousseet tehokkaasti kaaliin. Meininki oli mitä mahtavin. 

Harmikseni Pyhät nuket tuotti pienoisen pettymyksen soittamalla hienoja 80-luvun puolivälin post punk-kappaleitaan rankkoina, lähes heviversioina. Uudelleen sovitetut biisit toimivat varmasti sinänsä hyvin, mutta näin suuri muutos tuli aivan puun takaa. 

Uudessa-Seelannissa vuonna 1981 perustettu Desperate Measures oli Punk ja Yäkin ainoa ulkomainen kiinnitys. Laulaja Eugene Butcherin toimesta Englannissa uudella kokoonpanolla koottu yhtye oli varsin piristävä urbaanissa kesäillassa. Eugenekin osoittautui mukavaksi mieheksi, kun vaihdoin pari sanaa hänen kanssaan. 

Illan päätti Pelle Miljoona & Pispala Punks, joka esiintyi Punk ja Yäkissä viime vuonnakin. Ilmeisesti suosio oli niin kova, että se päätettiin buukata heti perään uudelleen. Minulle tällainen järjestely sopi hyvin, koska kokoonpano on äärettömän kova ja biisivalinnat Pellen hienoa 70-luvun lopun tuotantoa. 

Keikan loppupuolella alkoi rankasti ripotella. Koko päiväksi oli luvattu pelkkää sadetta, mutta onneksi sitä ei tullut kuin kymmenisen minuuttia iltapäivällä ja nyt vasta lopuksi. Eipä juurikaan menoa haitannut. 




Festivaalin matalasta esiintymislavasta sateli kovasti kritiikkiä. Kokonsa puolesta se ei varmaan ollut ongelma, mutta muhkuraisen nupukivipihan perällä ollut kaareva tila jäi pahasti katveeseen, eivätkä ainakaan lyhyet ihmiset nähneet ollenkaan mitä siellä tapahtuu. 

Punk ja Yäkin yleisössä suoritettiin mahdollisesti seksiakti, josta iltapäivälehdet seuraavalla viikolla uutisoivat. Kukaan järjestäjistä tai minunkaan tutuistani ei ollut moista spektaakkelia nähnyt, joten kyseessä lienee uutisankka. Mikäli noin pienellä alueella olisi nussittu kunnolla tai jopa usean henkilön toimesta, olisi uutinen takuulla levinnyt kulovalkean lailla jo ennen lehdistön siihen tarttumista. 

Punk ja Yäk on oikein mukava pienehkö tapahtuma ja ajankohta elokuun alkupuolella erinomainen. Varmasti tulee osallistuttua vastaisuudessakin.