Punk ja Yäk-festareilla

Elokuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna Turun Taiteen talon sisäpihalla järjestettiin Punk ja Yäk-festivaali kolmannen kerran. 

Helsinkiläisen Stupido Productions Oy:n puuhaama tapahtuma tuntuu vakiinnuttaneen asemansa kesän musiikkitarjonnassa. Festivaali siirtyi tänä vuonna viikon pari myöhempään ajankohtaan kuin aiemmin. Tämä oli pelkästään hyvä veto, koska loppukesällä ei ole samanlaista pippaloruuhkaa kuin vielä elokuun alussa. 

Turun historiallisessa keskustassa lähellä Tuomiokirkkoa järjestettävä Punk ja Yäk on löytänyt soppensa kivitalojen sisäpihalta. Ensisilmäykseltä aluetta luulisi epäkäytännölliseksi. Sitä se kuperan nupukivityksensä puolesta onkin, eikä kokokaan herätä valtavia festarifiiliksiä. Mutta kummasti se sopii tämän suuruusluokan tapahtumaan. 

Itse päätin jo hyvissä ajoin, että minulle riittää kaksipäiväisen festivaalin perjantai. Siinä kiinnosti eritoten Dave Treganna Band. Sukunimensä Tregunnasta Tregannaksi muuttanut brittibasisti on soitellut vuosikymmenten varrella muun muassa legendaarisissa orkestereissa Sham 69 ja Lords Of The New Church. 

Treganna on tullut tutuksi myös yhteistyöstään Andy McCoyn kanssa. 80-luvun puolivälissä Hanoi Rocksin hajottua McCoy perusti The Cherry Bombzin, jonka loppuaikojen basistina Treganna oli. 90-luvun alussa hän vaikutti Andyn kanssa Los Angelesissa Shooting Gallery-yhtyeessä. 

Nykyään Treganna asustelee tietojeni mukaan Pohjois-Karjalassa suomalaisen vaimonsa kanssa. Brittiläiseltä suurkaupungin kasvatilta melko yllättävä veto, mutta ilman sitä häntä tuskin olisi nähty elokuussa Turussa. Taustabändinä Tregannalla oli tamperelainen Pispala Punks, joka soittelee vaihtelevasti myös Pelle Miljoonan taustalla. 

Dave Treganna Bandin settilista koostui pääosin Sham 69:n ja Lords Of The New Churchin klassikkokappaleista. Vokalisteina keikalla olivat asiansa loistavasti hoitaneet Pete Honkamäki ja Marko Säärelä. Jäätävän kovaa settiä pimenevässä kesäillassa.

Lauantain muista esiintyjistä mainittakoon rovaniemeläinen Jalla Jalla, joka on pitkän tauon jälkeen koonnut rivinsä. Jalla Jallan keikan loppupuolella brittiläinen punkveteraani TV Smith kävi laulaa luikauttamassa pari biisiä ennen omaa keikkaansa.  

Kotkan Karhulasta alun perin ponnistanut Ypö-Viis on myös tehnyt paluun, ainakin Punk ja Yäkin ajaksi. Mari pogoaa yksi ensimmäistä punkbiiseistä, jonka aikoinaan 70-luvun lopulla radiosta kuulin. Vaivaiset 46 vuotta myöhemmin tuli todistettua se livenä. 

Ypö-Viis kuulosti yllättävän paljon siitä myöhemmin jalostuneelta Pojat-yhtyeeltä. Ei vähiten kahden saman jäsenensä takia, vaan myös musiikillisesti. Tätä en ollut ennen huomannut. 

Jos Ruisrockia syystäkin kritisoidaan siitä, että nuoriso ei tiedä siellä esiintyvistä bändeistä tuon taivaallista, oli ilmiö osin havaittavissa myös punkfestareilla. 

Eräs tuttu nimittäin totesi, ettei hän tiedä Punk ja Yäkin esiintyjistä yhtään mitään, mutta "Siellä on kiva tavata punkkareita ja vanhoja tuttuja". Hän myös kyseli "Koska Pää Kii soittaa?". Pää Kii ei ollut koko tapahtumassa mukana, mutta pienen mietinnän jälkeen ehdotin Saa Kiljua-yhtyettä.

Turun punkfestareilla

Turun Taiteen talon sisäpihalla järjestettiin elokuun 9.- ja 10. päivä punk-musiikille omistettu festivaali Punk ja Yäk. Viime vuonna alkunsa saanut tapahtuma on jo nyt saavuttanut vankan suosion keräten yhteen alan harrastajia ympäri maata. 

Nimensä salolaiselta Vaavi-yhtyeeltä napannut ja kotimaiseen alan musiikkiin keskittynyt festivaali on sen verran simppeli, että lavoja tarvitaan vain yksi. Silmämäärin katsottuna alue on varsin pieni, mutta hyvin sinne tuntuu mahtuvan satoja musiikin ja nostalgian nälkäisiä. Tuskin tulevaisuudessakaan on tarvetta isommalle paikalle, ellei sitten bändejä aleta tuomaan ulkomailta asti. 

Osallistuin karkeloihin lauantaina 10. elokuuta. Periaatteessa olisin voinut mennä heilumaan punkin tahdissa jo päivää aikaisemminkin, mutta lauantaina puolen päivän aikoihin sattui olemaan eräs tilaisuus, jonne ei kehdannut mennä kuin skarppina. 

Lauantain bändeistä mainittakoon Kadotetut, joka on 80-luvun puolivälistä nimenä tuttu. En päässyt siihen kiinni vieläkään, vaikka orkesteri varmasti parhaansa yrittikin.

Vilppulassa 70-luvun lopulla koottu Rattus on ulkomaita myöten arvostusta nauttiva bändi, jossa vaikuttaa vielä alkuaikojen rumpali. Kitaristi ja basisti ovat nuorempaa polvea. Musiikki tuntui olevan nyt enemmän metallia kuin hardcore punkkia ja minun makuuni hivenen liian rankkaa.

Nahkasuut on Eläkeläisten sivuprojekti, joka soittaa Kumikamelin kahden ensimmäisen albumin kappaleita alkuperäiskokoonpanossa. Ehkä hieman mutkikasta ymmärtää. Orkesteri ei ikävä kyllä sopinut lainkaan tähän ajankohtaan - tilalla olisi voinut olla päivän kello 13.30 päivän aloittanut Loretta Problem. 

Vanhan koulukunnan bändeillä jatkettiin kun Appendix asteli lavalle. Porissa 80-luvun alussa perustetun yhtyeen joku saattaa tuntea Yön Olli Lindholmin kautta, koska hän lauloi bändissä sen alkuaikoina. Nyt ei Ollia muisteltu, vaan orkesteri paiskasi hienon keikan innostuneelle yleisölle.

Odotin tamperelaisorkesteri Pyhiä nukkeja kuin kuuta nousevaa. Tässä vaiheessa ehtoota olivat alkoholijuomatkin jo nousseet tehokkaasti kaaliin. Meininki oli mitä mahtavin. 

Harmikseni Pyhät nuket tuotti pienoisen pettymyksen soittamalla hienoja 80-luvun puolivälin post punk-kappaleitaan rankkoina, lähes heviversioina. Uudelleen sovitetut biisit toimivat varmasti sinänsä hyvin, mutta näin suuri muutos tuli aivan puun takaa. 

Uudessa-Seelannissa vuonna 1981 perustettu Desperate Measures oli Punk ja Yäkin ainoa ulkomainen kiinnitys. Laulaja Eugene Butcherin toimesta Englannissa uudella kokoonpanolla koottu yhtye oli varsin piristävä urbaanissa kesäillassa. Eugenekin osoittautui mukavaksi mieheksi, kun vaihdoin pari sanaa hänen kanssaan. 

Illan päätti Pelle Miljoona & Pispala Punks, joka esiintyi Punk ja Yäkissä viime vuonnakin. Ilmeisesti suosio oli niin kova, että se päätettiin buukata heti perään uudelleen. Minulle tällainen järjestely sopi hyvin, koska kokoonpano on äärettömän kova ja biisivalinnat Pellen hienoa 70-luvun lopun tuotantoa. 

Keikan loppupuolella alkoi rankasti ripotella. Koko päiväksi oli luvattu pelkkää sadetta, mutta onneksi sitä ei tullut kuin kymmenisen minuuttia iltapäivällä ja nyt vasta lopuksi. Eipä juurikaan menoa haitannut. 

Festivaalin matalasta esiintymislavasta sateli kovasti kritiikkiä. Kokonsa puolesta se ei varmaan ollut ongelma, mutta muhkuraisen nupukivipihan perällä ollut kaareva tila jäi pahasti katveeseen, eivätkä ainakaan lyhyet ihmiset nähneet ollenkaan mitä siellä tapahtuu. 

Punk ja Yäkin yleisössä suoritettiin mahdollisesti seksiakti, josta iltapäivälehdet seuraavalla viikolla uutisoivat. Kukaan järjestäjistä tai minunkaan tutuistani ei ollut moista spektaakkelia nähnyt, joten kyseessä lienee uutisankka. Mikäli noin pienellä alueella olisi nussittu kunnolla tai jopa usean henkilön toimesta, olisi uutinen takuulla levinnyt kulovalkean lailla jo ennen lehdistön siihen tarttumista. 

Punk ja Yäk on oikein mukava pienehkö tapahtuma ja ajankohta elokuun alkupuolella erinomainen. Varmasti tulee osallistuttua vastaisuudessakin.