Turun Sanomissa oli eilen erään suomalaistiskijukan kolumni, jossa hän mietti Jouko Turkan ohjaamaa televisiosarjaa Kiimaiset poliisit.
Keväällä 1993 esitettyä viisiosaista ohjelmaa tuli itsekin katseltua muutaman jakson verran. Sarja oli todella heikkotasoinen kaikin puolin, alusta loppuun ala-arvoista roskaa. Se oli ehkä vielä huonompi kuin Turkan ohjaustyöt keskimäärin, mikä on saavutus sinänsä.
Taisto Reimaluoto kiimaisena poliisina
Muistan jakson, jossa näyttelijä Merja Larivaara uiskenteli nakuna rantavedessä sen mitä kuolaamiselta, konttaamiselta ja korinaltaan ehti. Eräs silloinen tuttava Nakkilasta oli käärmeissään kun ei ollut lähetysaikana television ääressä. Olisi kuulemma ehdottomasti pitänyt nähdä moinen kaunotar ilman rihman kiertämää.
Jouko Turkka ja Andy McCoy
Nyttemmin Larivaara on kieltänyt Kiimaisten poliisien esittämisen uudelleen, eikä sitä ole saatavilla dvd:nä tai missään muussakaan muodossa. Aika suuri valta näyttelijällä tuntuu olevan tällaisessa asiassa. Tai en ainakaan tiedä toista vastaavaa tapausta.
Tuskin Kiimaiset poliisit on muillekaan siinä näytelleille mikään suuri ylpeyden aihe.
Nakkilasta 80-luvun alkupuolella Tukholmaan muuttanut hevibändi OZ tekee paluuta. Työn alla on uusi albumi Burning Leather ja muutamia keikkoja pitkin kesää. Yhtye esiintyi viime viikonloppuna Etelä-Ruotsin Sweden Rockissa. Keikka oli ainakin Youtube -pätkien ja paikalla olleiden tuttujeni mukaan erittäin kova.
OZ ei ikinä noussut kulttinimeä kummemmaksi. Bändi teki 80-luvulla muutaman älppärin, mutta suosiota ja keikkoja ei pahemmin siunaantunut. 1987 OZin piti saada iso levytyssopimus, mutta jostain syystä homma kaatui. Yhtye yritti vielä 90-luvun alussa uutta tulemista, mutta 1991 ilmestynyt Roll The Dice -levy jäi sen viimeiseksi.
Monet muistavat OZin pelkästään Third Warning -levyn kansikuvasta. Siinä laulaja Ape de Martinez (oli myös nimellä Ape De Martini) alias Tapani Hämäläinen pitää kourassaan vesuria. Apen lisäksi 80-luvun OZ-ukkeleita nykykokoonpanossa ovat rumpali Mark Ruffneck (Pekka Mark) ja Jay C. Blade (Jukka Lewis). Hän on nykyään paremmin tunnettu Yö-yhtyeen basistina, jossa hän on soittanut 90-luvun lopulta asti.
Syksyllä ilmestyvän uutuusalbumin tuottaa Entombedista ja Hellacoptersista tuttu Nicke Andersson. Levyllä soittavat Martinezin, Bladen ja Ruffneckin lisäksi suomalaiskitaristit Costello Hautamäki (Popeda, Hanoi Rocks) ja Markku Petander (Yö, Popeda). OZin keikkakokoonpano on mennyt uusiksi. Hautamäen ja Petanderin tilalla ovat ruotsalaiskitaristit. Hautamäki ei ehdi keikoille Popeda -kiireittensä takia ja Petanderilla on murtunut jalka, koska hän harjoitteli Eddie Van Halen -tyylisiä hyppyjä liian innokkaasti. Siinä sitä oikean elämän Spinal Tapia!
Suosikkilevyni OZin tuotannosta on 1983 ilmestynyt Fire In The Brain. Noin puolen tunnin mittainen kiekko on ytimekäs hevipläjäys, jossa bändi esittää 80-luvun alulle tyypillistä melko simppeliä hevirokkia. Vertailukohteita voi hakea niin NWOTBHMin (eli brittiläisen uuden aallon heavy metallin) parista kuin saksalaisesta Acceptistakin.
Yön laulaja, Porista lähtöisin oleva Olli Lindholm, kertoi minulle helmikuussa 2003 helsinkiläisessä hotellihuoneessa, että aikoinaan OZin laulaja Ape riehui ja haastoi riittaa nuorison suosimalla tanssipaikalla Köyliön Lallintalolla. "Ei siellä uskaltanut käydä sen takia", Lindholm muisteli. Käsittääkseni Olli tarkoitti aikoja, jolloin hän kävi Lalliksella bändejä katsomassa. Aikoja ennen Yön 1983 alkanutta suosiota.
Paljon on vettä virrannut Köyliönjärvessä noista ajoista. Jay C. Bladekin on soittanut bassoa Yössä jo 13 vuotta. Satakuntalaispitäjä Nakkila tuntui varmasti vajaat kolmekymmentä vuotta sitten ahdistavalta paikkakunnalta aloitteleville hevimuusikoille. Niinpä OZ siirtyikin lahden toiselle puolelle Ruotsiin luomaan uraa. Tiedä sitten miten Tukholma otti "riehuvat" suomalaiset vastaan. Asiasta varmaan saadaan parempaa tietoa tulevaisuudessa, jolloin helsinkiläisen harrastajatoimittaja Lauri Ylitalon kirja 80-luvun suomihevistä pitäisi ilmestyä.
OZ Sweden Rock Festivalin lavalla kesäkuussa 2011.
Keväällä 2011 ilmestynyt promovideo Dominator -kappaleesta.
