Vuosaari -elokuva

YLE esitti viime sunnuntaina Aku Louhimiehen 2012 valmistuneen elokuvan Vuosaari. Vain vuorokauden kuluttua se jo uusittiin. Ehdin tuossa välissä katsella omani digiboxista käsin.

Muistan aikoinaan suunnitelleeni Vuosaareen katselua oikein elokuvateatterin pehmeästä penkistä käsin. Jostain syystä sekin vaan jäi, kuten harmittavan usein tuntuu käyvän monille muillekin potentiaalisille leffoille. Uuden Kummelin katsomista olen harkinnut jo ainakin kuukauden. Taitaa sekin olla jo poistunut ohjelmistosta.

Yleensä elokuvat tuntuvat teatterissa paljon paremmilta kuin vaikka vuoden pari sen jälkeen televisiosta nähtynä. En tosin usko, että Vuosaaren kohdalla olisi tapahtunut samaa ilmiötä. Se kun ei järin kummallinen leffa näköjään ollutkaan.

Perinteisesti olen pitänyt Louhimiehen ohjaustöistä. Debyytinsä, Turussa kesällä 1998 kuvattu ja jostain syystä vasta tammikuussa 2000 ensi-iltansa ja valtavan suosion saanut Levottomat, tosin on melko epäonnistunut teos. Mutta siitä lähtien kaveri on petrannut komeasti.

Irtiottoja -tv-sarja 2000-luvun alkuvuosina oli todella hyvä. Samoin samantapainen, niin ikään pikku videokameroilla kuvattu Paha maa (2005) on kerrassaan loistava hieman liian pitkästä kestostaan huolimatta. Eräästä Irtiottojen jaksasta irroitettu ja lisämateriaalilla höystetty Valkoinen kaupunki (2006) on sekin vallan mainiota katsottavaa.

Pahan maan tapaan Vuosaari on koottu lyhyistä, eri henkilöille tapahtuvista jaksoista. Lopussa niitä yritetään punoa yhteen. Episodeissa tapahtuu paljon mielenkiintoistakin. Siitä huolimatta välillä oli pakko käyttää pikakelausta, koska jutut eivät yksinkertaisesti jaksaneet kantaa. Jaksot kuvaavat erisorttisia lähiöihmisiä surkean arkensa keskellä.

Keskeisissä rooleissa nähdään muun muassa Louhimiehen luottohenkilöt Mikko Kouki, Jasper Pääkkönen ja Matleena Kuusniemi. Ensinmainittu lukeutuu maamme parhaimpiin näyttelijöihin. Miehen suoritukset ovat yleensä aina suorastaan loistavia. Kahdesta muusta en samaa sanoisi, mutta tällä kertaa kumpikaan ei päässyt ärsyttämään.

Muissa rooleissa nähdään minulle tuntemattomat Deogracias Masomi, Lenna Kuurmaa, Amanda Pilke ja Laura Birn. Hänen esittämänsä huumehuora sentään jää mieleen, mutta muut hahmot unohtaa samalla kun elokuva loppuu.

Mielenkiintoinen lisä kaartiin on brittinäyttelijä Sean Pertwee, jonka muistan huippuhyvästä Dog Soldiers -elokuvasta (2002). Miehelle olisi voinut samantien antaa paljon suuremmankin roolin kun kerran Suomeen asti oli vaivautunut.

Minulle Vuosaari ei nimenä sano muuta kuin että se on Helsingissä ja siellä on satama. Elokuvan perusteella siitä ei paljon muuta tarvitse tietääkään.

Vares - Kaidan tien kulkijat

6. tammikuuta kuluvaa vuotta ensi-iltansa saanut Vares - kaidan tien kulkijat ei kuulunut alkuperäisiin suunnitelmiini. Lauantain päivänäytöksessä meni kaksi muuta elokuvaa, jotka olivat kiilata sen edelle. Päätin kuitenkin suosia suomalaista. Sehän kannatti.

Olin tätä ennen nähnyt kaksi ensimmäistä Varesta. Niistä Vares- yksityisetsivä (2004) on yksi huonoimmista koskaan Suomessa tehdyistä kokoillanelokuvista. V2 - jäätynyt enkeli (2007) ei sekään mistään parhaimmasta päästä ole, vaikka huima parannus edeltäjäänsä onkin. Näyttelijä Juha Veijosen tähdittämät elokuvat keräsivät kuitenkin katsojia hyvin.

Kesällä 2010 kuvatut kuusi Varesta ovat putkahdelleet teattereihin lyhyen ajan sisällä. Tällä kertaa yksityisetsivä Vares ei seikkailekaan Turussa, vaan lähtee junalla Pohjanmaalle selvittämään nuoren tytön murhaa.

Turku vilahtaa elokuvassa alussa ja lopussa, jolloin Vareksen kantakuppila Apteekki toimii kuvauspaikkana. Kakolan graniittivankila on sekin mukana. Ei tosin omana itsenään, vaan Pohjanmaan lakeuksilla toimivana mielisairaalana. Peruskatsoja tällaista tuskin huomaakaan.

Verrattuna kahteen ensimmäiseen Varekseen, kohoaa Kaidan tien kulkijat aivan uuteen kastiin. Nyt Vares on vakavasti otettava roolihahmo. Elokuvassa ei ole muutenkaan liioin epärealistista ajankuvaa, vaikka muutama hahmo onkin melkoisesti karrikoitu.

Tuoreimmissa Vareksissa, joista Kaidan tien kulkijat on nyt jo peräti neljäs, pääosaa näyttelee Antti Reini. Muukin näyttelijäjoukko on tuttua tuotantoyhtiö Solar Filmsin tekeleistä. Jasper Pääkkönen ei onneksi sentään esiinny tässä elokuvassa.

Peter Franzen esittää hienosti hurahtanutta lahkolaispappia, mutta rooliminänsä jää silti kovin etäiseksi. Toivon Franzenille töitä Hollywoodissa, koska silloin hänen aikataulunsa voisi kiristyä sen verran, ettei miestä vähään aikaan nähtäisi suomalaistuotannoissa.

Näyttelijäpotin korjaa Aake Kalliala. Buurman -nimistä kylähullua esittävä Kalliala on ikävästi jäänyt muistiin Pirkka-Pekka Peteliuksen kanssa tekemistään kehnoista sketsisarjoista. Miehessä on kykyä muuhunkin kuin hokemaan naama nokisena turhanpäiväisiä junttivitsejä.

 

Koko elokuvan ajan mietin. Mietin miten on mahdollista, että Vares - kaidan tien kulkijat on näin hyvä elokuva. Tässä oli nopeita leikkauksia, hyviä kuvakulmia- ja kokoja sekä päteviä näyttelijöitä. Lavastuskin kohdillaan. No, selvisihän syy siihen lopulta. Elokuvaa ei ollutkaan ohjannut Lauri Törhönen, vaan ruotsalainen Anders Engström. Hän on ohjannut muun muassa ruotslaisia Wallander -elokuvia.

Katselin elokuvaa Lauri Törhösen tekeleenä. Olin jo melkein valmis antamaan Laurille anteeksi hänen syntinsä elokuvamaailmaa kohtaan. Eipä tarvinnutkaan.