Teneriffaa muistellessa

Tällä viikolla tuli kuluneeksi kahdeksan vuotta edellisestä Teneriffan reissusta. Eipä niin, ettenkö muutenkin muistaisi ulkomaanmatkojeni ajankohtia, mutta mukava kun Facebookin Muistot-osio niistä jaksaa kertoa. 

Tammikuun 2017 reissu oli kohdallani toinen, joka suuntautui Kanarian saariin kuululuvalle Teneriffalle. Mukana meitä oli kymmenen hengen porukka, matkanjohtajana Matti Viki Vikström. 

Tarkempi kohdepaikkamme oli Puerto de la Cruz, joka on Teide-tulivuoren pohjoispuolella sijaitseva hieman yli kolmenkymmenen tuhannen asukkaan kaupunki ja yksi Kanarian saarten suosituimmista matkakohteista. 

Vaikka en ole mikään auringonpalvoja, jäi viikosta mieleen, ettei ainakaan tarvinnut lämpötilan puolesta hikoilla. Yhtenäkin päivänä oli +14 ja vesisade. 

Retkellä Teneriffan eteläosiin, totesimme Sunttu Sundellin kanssa, että jos tänne vielä joku päivä tulemme, on hotellin oltava siellä, eikä saaren pohjoisosassa. Kylmä olutkin nimittäin tuntui taivaalliselta aurinkovarjon alla Los Christianoksen kolmenkymmenen asteen lämmössä.  

Ensimmäisen kerran matkailin Puerto de la Cruzissa alkuvuodesta 2011. Tuolloin lomaviikko sujui katastrofaalisesti. Olin todella helpottunut lentokoneen laskeuduttua takaisin kotimaan kamaralle.

Mitään kammoa matkakohdetta kohtaan ei kuitenkaan tullut, vaikka heti ensimmäisenä iltana huonekaverini alkoi tehdä itsemurhan hyppäämällä hotellin parvekkeelta. Humalainen, 140 kiloinen mies vaappumassa huteralla kaiteella ei ole paras mahdollinen yhdistelmä. 

Onneksi tämä tuoreempi reissu meni mutkattomasti. Hotellimme Catalonia Las Vegas oli tosin aika kolkko sinänsä loistavasta sijainnistaan huolimatta. All inclusive-juomien hakukin oli kuin Kelan tiskillä jonotus, vaikka luulisi homman sujuneen tuosta vaan. 

Viikon aikana tuli nähtyä yhtä sun toista. Retkiä oli ehkä turhankin paljon; eläintarha Loro Pargue kaupungin kupeessa, vaikeammin tavoitettava Mascan vuoristokylä, Teiden kansallispuiston reissu ja kaupanpäälliseksi vielä kymmenen tunnin saarikierros Suntun kanssa. 

Matkaseurueesta kaksi on nyttemmin poissa. Aulis sairasteli jo reissumme aikoihin, mutta eli vielä jonkun vuoden. Jouska vaihtoi hiippakuntaa muutama vuosi sitten. 

Teneriffalla osa 1 - Puerto de la Cruz

Tammikuun neljäs viikko kului lomalla Espanjaan kuuluvalla Kanarian saarten Teneriffalla. Reissussa oli mukana peräti kymmenen hengen kokoonpano, joka oli osapuilleen sama kuin kahtena edellisenäkin talvena. Tammikuussa 2015 matka suuntautui Gran Canarian Playa del Ingelesiin ja viime talvena Fuerteventuran Corralejoon.

Puerto de la Cruz sijaitsee Orotovan laaksossa Teneriffan pohjoisrannalla. Matkaa saaren pääkaupunkiin Santa Cruz de Tenerifeen on 37 kilometriä. Kaupungissa on noin 32 000 asukasta ja pääelinkeino on turismi. Cruz on nykyään yksi Kanariansaarten suosituimpia matkakohteita.

Vuoteen 1772 saakka kaupunki oli nimeltään Puerto de la Orotava (Orotavan satama) ja se oli läheisen Orotavan kylän hallinnassa. Puerto de la Orotava oli aluksi vain pieni kalastajakylä, joka kasvoi hiljalleen paikallisen kaupankäynnin, erityisesti sokerin ja viinin myynnin vilkastuessa. Kylästä tuli kuitenkin koko Teneriffan merkittävin satama vuonna 1706, kun siihen asti tärkein satama, Garachico, tuhoutui täysin tulivuorenpurkauksessa.

Kun Cruz hiljalleen kasvoi ja kehittyi, se lopulta itsenäistyi hallinnollisesti Orotavasta ja sai nimekseen Puerto de la Cruz (Cruzin satama, käännettynä "ristin satama").

Olen kerran aikaisemmin käynyt Teneriffalla. Tammikuussa 2011 tehty reissu ei mennyt ihan putkeen minusta riippumattomista syistä, mutta saari ja Puerto de la Cruz tekivät lähtemättömän vaikutuksen.

Tällä kertaa ei sentään ollut ongelmia kanssamatkustajien kanssa. All inclusive -hotellin "ilmainen" alkoholi sen sijaan hurahti nuppiin niin tehokkaasti, että lomaviikon alku vierähti pitkälti sen pauloissa. Niinpä Puerto de la Cruzin laajempi koluaminen jäi harmittavasti hotellimme aula- ja terassibaarien varjoon.

Jonkun mielestä asian pitäisi lomaillessa ollakin juuri näin, mutta minua se on nyt jälkikäteen vähän harmittanut. Olisi meinaan ollut järkevämpääkin käyttöä niille päiville. On toki hienompaa humaltua Teneriffalla kuin vaikkapa Taivassalossa.

Alkuhuumasta toivuttuani yritin nähdä mahdollisimman paljon saaren luontoa ja kulttuuria erilaisilla retkillä. Tässä onnistuinkin melko hyvin, vaikka päivät lopulta vähän kesken loppuivatkin.

Hotellimme oli keskeisellä paikalla lähellä rantaa. Catalonia Las Vegas on neljän tähden pytinki, jossa erään matkalaisemme tietojen mukaan asukkaiden keski-ikä olisi ollut 70 vuoden kieppeillä. Vähintään näin olikin, mutta pistäisin sellaiset viisi vuotta lisää oman havainnointi perusteella. Olin varmasti yksi nuorimmista koko rakennuksessa.

Pääosin hotellivieraat vaikuttivat olevan brittiläisiä. Saksaa ja ruotsia kuulin myös jonkun verran puhuttavan. Seurueemme lisäksi muita suomalaisia ei ollut kuin kourallinen, joista äänekkäin oli muutaman päivän jälkeemme paikalle pöllähtänyt kuopiolaismies vuoden 1972 Lasse Viren -juttuineen.

Hotel Catalonia Las Vegas osoittautui alkuihastuksen jälkeen vähän kolkoksi marmori- ja kivirakennukseksi. All inclusive -rannekkeen haltijoitakin käsiteltiin välillä jotenkin otsa rypyssä. Tarjoilu ei pelannut lainkaan kuten vaikkapa vuosi sitten Fuerteventuralla. Siellä riitti kun vaappui kohti baaritiskiä, jolloin Manolito alkoi välittömästi suihkutella lasiin toisesta kraanasta vodkaa ja toisesta Colaa. Catalonia Las Vegasissa tuli välillä mieleen, että ollaanko tässä jossain Kelan tiskillä jonottamassa.

Keskeisellä paikalla olevan hotellimme edessä metelöi öisin mitä merkillisimpiä kulkueita, joista tosin noin viidentoista rumpalin ryhmä oli varsin pätevä. Asia olisi takuulla ollut päinvastoin, mikäli olisin yrittänyt nukkua moisessa metelissä parinkymmenen metrin päässä sijainneessa huoneessa.

Lomaviikkomme säätä ei voi oikein hyvällä tahdollakaan kutsua lempeäksi. Vaikka olen kaikkea muuta kuin helleihminen, oli pääosin pilvisessä Cruzissa turhan viileää jopa minun makuuni. Pari päivänä satelikin jonkun verran. Aurinkoisempaa olisi siis saanut olla. Mutta hyvä puoli oli se, ettei aurinkorasvaa tarvinnut tahkoa nahkaan kertaakaan.

Cruzissa on tietojeni mukaan muutamakin monien hienostelijaturistien inhoama suomibaari. Omalta osaltani niissä ramppaaminen jäi valitettavasti vain yhteen. Reilu meininki -niminen kapakka vaikutti oikein viihtyisältä, mutta sijaintinsa sen verran kaukana all inclusive -hotellistamme, ettei siellä tullut uudelleen piipahdettua.

Kaupungin rantakadun varrella on tutun oloisia rakennelmia muureineen ja palmuineen. Vasta Teneriffa -matkakuvakirjan ostettuani tajusin, että kyseessä on kuuluisan lanzarotelaistaiteilijan Cesar Manriquen aikaansaannos. Lago Martianez -kompleksi on 30 000 neliömetrin laajuinen ravintoloiden, puutarhojen ja uima-altaiden muodostama kokonaisuus. Saman taiteilijan suunnitelemia näköalapaikkoja ja turistikohteita ihastelin Lanzaroten saarella talvella 2013.