Villa Horsholmissa

Matka-Matti Vikström järjesti kesäkuun ensimmäisenä lauantaina illanvieton Kustavin Horsholmissa sijaitsevalla perikunnan mökillä. Vieraat olivat pääosin viime tammikuisen Teneriffan matkan osanottajia.

Päivä alkoi pysähdyksellä Taivassalossa. Ensin kohteena oli 1850 valmistunut  kivinen, yksiaukkoinen holvisilta Muntin silta Kustavintien eli Seututie 192:n varrella ennen "graniitinlujan silakkapitäjän" keskustaa.

Muntin silta yhdisti rakentamisajankohtanaan saaressa sijainneen Koiviston kylän mantereen puolella olleeseen Taivassaloon kapean Muntin salmen yli. Nyttemmin se on suurelta osin umpeutunut.

Silta hyväksyttiin museosillaksi vuonna 1982. Se kuuluu Saariston Rengastien nähtävyyksiin sekä Museoviraston inventoimiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.

Muntin sillalta matka jatkui Lassen bussilla Taivassalon keskustaan. Matin sekä matkalla mukana olleen Jouskan vanha kaveri Ari otti seurueen vastaan tontillaan. Samalla koettiin erikoinen valo-, tai pitäisikö sanoa haloilmiö, jollaista kukaan porukasta ei ollut aikaisemmin nähnyt. Näytti kuin sateenkaari olisi ollut auringon ympärillä.

Horsholmin saaressa Kustavissa Teneriffan matkan muistelu jäi hiukan vähäiseksi, koska Villa Horsholmin tontilla oli paljon muutakin aktiviteettia. Mitä nyt Hannu Toivosen väsäämiä mainioita matkakirjoja katseltiin innokkaasti. Oma kopioni on hyllyssä ja olen ahkerasti sitä vierailleni esitellyt.

Horsholmi, jota paikalliset mielestäni sanovat Horsholmaksi, kuuluu lapsuuden maisemiini. Olen nähnyt saaren merenlahden toiselta puolelta Klipunkarista lukemattomia kertoja kuin myös Vartsalan suunnasta.

Olipa taas mukava päivä hyvässä seurassa. Ehkä ensi vuonna taas.

Horsholmissa juhlimassa ja muistelemassa

Viime viikon lauantaina ohjelmistossa oli reissu Kustaviin Horsholmin saareen. Alue on minulle  tuttu jo 45 vuoden ajalta, mutta jotain uuttakin sentään löytyi. Saaren nimi onkin virallisesti Horsholmi, eikä Horsholma, joksi sitä olen kaikki nämä vuodet luullut.

Vaikka päivä oli Turussa hieman sateinen, ei Kustavia lähestyttäessä tippunut pisaraakaan. Toisaalta ei myöskään aurinko paistellut. Meri oli harvinaisen tyyni.

Suoraa päätä Kustaviin ei menty, sillä matkanjohtajana toimineen Matti Vikströmin ideasta poikkesimme Taivassalossa Repojen luona. Olin nähnyt pariskunnan kerran aikaisemmin, Lokalahdella Karjurockissa heinäkuussa 2011.

Kustavin keskustan lähellä sijaitsevassa Horsholmissa asettauduimme Vikströmin perikunnan mökille. Siellä muisteltiin tammikuista Fuerteventuran reissua. Mukana Kustavissa oli suurin osa tuosta matkaseurueestamme, joka käsitti kaikkiaan peräti kaksitoista henkilöä. Onnistuneesta lomastamme voi lukea blogistani helmikuun 2016 kohdalta, josta löytyy tarinaa niin Portugalin sotalaivasta kuin Lobosin saarestakin.

Mökkipaikka Horsholmissa osoittautui oikein mukavaksi metsäiseksi rinnetontiksi, jossa oli kustavilaisittain huomattavan pitkiä ja komeita mäntyjä. Saaren toisella puolella, Ströömin meriväylän varrella, on erilaista maastoa. Siellä rantakalliota riittää.

Horsholmissa vietettiin erittäin hauska päivä. Runsaasta tarjoiluista johtuen en enää loppuehtoosta muistakaan paljon muuta kuin satunnaisia välähdyksiä.