Blogipäivittämisessä on ollut pienoinen suvantovaihe johtuen erinäisistä tekijöistä. Jutunaiheet eivät suinkaan ole loppuneet, mutta inspiraation puute ja muut kiireet ovat painaneet päälle. Ainakin tänään asiaan tulee korjaus.
Mittari näytti päivällä peräti kahta astetta plussaa ja lähdin luottavaisin mielin ulkoilemaan Turun Ruissaloon.
Hieman arvelutti millainen liukkaus siellä mahtaa olla. Tänä talvena jäiset kulkuväylät ovat kiusanneet niin kävelijöitä kuin autoilijoita ainakin Varsinais-Suomessa.
Ruissalon Puistotie puolestaan oli osin todella urainen ja veikkaisin matalapohjaisen kaaran voivan ottaa kiinni jääpeitteiseen. Auraamisen jäljiltä tiehen jääneet raidat saivat menopelini vemputtamaan hullun lailla, mutta noin ylipäätään tie ei ollut mahdottomassa kunnossa.
Plussan puolella ollut sää oli käytännössä varmasti reippaasti pakkasella, koska Ruissalon Saaronniemessä oli tajuton viima. Koska nykyään puhutaan "tuntuu kuin-asteikoista", oli veikkaukseni sellaiset miinus kymmenen.
Huomatessani jäällä porukkaa, uskalsin lähteä itsekin vetten päälle. Joukossa oli muutama ronskin kokoinen äijä, joten ajattelin jään kyllä kestävän minutkin. Rapealla lumipeiteellä kävely sujui helposti ja pian olinkin taivaltanut Kolkannokkaan asti.
Brutaalista tuulesta huolimatta tunnin ulkoilu komeissa merimaisemissa oli hieno kokemus. Ruissalo ja Saaronniemi todistivat jälleen, että kahta samanlaista käyntikertaa siellä ei ole.
Lenkin jälkeen suunnittelin meneväni Ruissalon saaren kuuluisimpaan ja legendaarisimpaan kahvilaan Honkapirttiin. Ajatuksena oli käydä vetämässä hernekeittoa ja pannukakkua. Mutta kuten uumoilinkin, oli piha ja parkkipaikka oli aivan piukassa autoja, joten syöpöttely tapahtui mantereen puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti