Pave Maijanen - Elämän nälkä

Viime tammikuussa 70-vuotiaana ALS-tautiin menehtyneen muusikko Pave Maijasen elämänkertakirja Pave Maijanen - Elämän nälkä löytyi pari viikkoa sitten Kaarinan Piispanristin Tokmannilta huokeaa 6,95 euron hintaan. Opus näyttää olevan monissa kirjakaupoissa kolmenkympin tienoilla, joten hyvä kun satuin huomaamaan sen. 

Tommi Saarelan kirjoittama Elämän nälkä ilmestyi huhtikuun 13. päivä kuluvaa vuotta. Maijanen kuoli kirjanteon loppuvaiheessa, mutta tarvittavat haastattelut ehdittiin tallentaa ennen sitä.

Kirja on paksu kuin tiiliskivi. Saarelan teksti on sujuvaa ja kustannustoimittaminenkin on sujunut hyvin kun turhaa toistoa ei esiinny. 

Lappeenrannasta kotoisin olleen Maijasen vaiheisiin mahtui vaikka mitä. Musiikin sekatyöläinen ja multi-instrumentalisti ehti moneen mukaan.

Aloitin lukemisen vuodesta 1980. Tuolloin Pave tuotti Hurriganesin 10/80-levyä Tukholmassa ja julkaisi ensimmäisen varsinaisen oman bändinsä albumin Pave's Mistakes. Molemmat kiekot ovat olleet hyllyssä vuosikymmeniä, mutta jälkimmäistä en ollut kuunnellut sitten 80-luvun. Nyt kirjan parissa sekin tuli tehtyä. 

Kirjan kuvituksesta osui silmään Pave Maijanen & Palava sydän-orkesterin kiertuemainos syksyltä 1985. Joulukuussa orkesteri esiintyi Kalannin urheilutalolla. Tuolloin näin Paven ensimmäisen kerran. Itse keikasta ei ole jäänyt muuta mieleen kuin että bändi soitti Mistakes-yhtyeen vuonna 1981 tehdyn Pidä huolta-hitin. 

Maijanen oli aloittanut ammattimuusikon uransa reilua vuosikymmentä aiemmin Pepe & Paradise-yhtyeen basistina, mutta uuteen aaltoon kallellaan oleva Pidä huolta ja samanniminen albumi toivat kaivattua menestystä.

Suursuosio Pavelle koitti 80-luvun puolivälissä, jolloin soolouralle osui useampikin hittikappale. Samoihin aikoihin hän tuotti megamenestyneen Dingon kolme albumia Nimeni on Dingo, Kerjäläisten valtakunta ja Pyhä klaani.

Dingon tehdessä paluun vuonna 1994 Maijanen soitti Via Finlandia-levyllä kosketinsoittimia ja oli keikoilla yhtyeen viides jäsen. Satuin näkemään tältä kokoonpanolta ainakin kaksi keikkaa, joista toinen oli legendaarisessa DownTownissa Turussa ja toinen saman kaupungin Messukeskuksessa järjestetyssä olutfestivaalissa. 

Pave Maijasen suosiossa oli nousuja ja laskuja. Vuonna 1992 hän edusti Suomea Euroviisuissa, eikä jumbosija kappaleella Yamma-Yamma ainakaan parantanut asemia. 

Ibizalle tekemäni lomamatka osui noihin aikoihin. Eräs ruotsalainen yritti kovasti vitsailla tuolla ajankohtaisella aiheella, mutta hänen surkea Yamma-Yamma-imitointinsa ei naurattanut ainakaan minua. 

Kovimmillaan Pave-huuma oli vuosituhannen vaihteen tienoilla, jolloin Kirkan, Pepe Willbergin, Hectorin ja Maijasen muodostama Mestarit areenalla veti jopa Helsingin Olympiastadionin täyteen. 

Päinvastoin kuin olisi voinut luulla, ei Mestarien noste ollutkaan Maijasen kohdalla pysyvää. Mies ryhtyi tekemään trubaduurikeikkoja kun bänditoiminta ei enää kannattanut, eivätkä levytkään myyneet toivotulla tavalla. 

Viimeisinä vuosinaan Maijanen sai uralleen uutta potkua osallistuttuaan supersuositun Vain elämää-ohjelman neljännelle kaudelle vuonna 2015. 

Pave Maijasesta oli monta mielipidettä vielä viime vuonna, mutta viimeistään miehen kuoleman jälkeen en ole soraääniä kuullut. Näin käy yleensä kun muusikko siirtyy ajasta ikuisuuteen. 

Monien Maijas-vastaisuus lienee kummunnut taiteilijan 80-luvun iskelmällisestä tuotannosta, hittibiiseistä kuten Ai ai ai,  Lähtsitkö ja Jano. En itsekään pahemmin pidä ensin mainitusta kappaleesta, koska se on tarttuvuudessaan ärsyttävä renkutus.

Viimeisen kerran näin Pave Maijasen livenä Ruisrockissa vuonna 2016. Tuolloin hän esiintyi puolityhjällä telttalavalla Underground Rock Orchestran riveissä yhdessä M.A. Nummisen, Pedro Hietasen, Jukka Orman, Antero Jakoilan ja Sami Kuoppamäen kanssa. 

Kaksikymppisille suunnaltulla rap- ja popfestivaalilla soittelu ei tehnyt minuun suurta vaikutusta.  Varmasti vielä vähemmän nykyisiin ruisrokkaajiin, jotka tuskin edes tiesivät keitä Pave Maijanen tai M.A. Numminen ovat.