Antiikinaikainen osa kaupungista on saarella, joka on yhdistetty mantereeseen keinotekoisella kannaksella. Kaupungin väkiluku on 10 500.
Jo ennen viikon 40 Sunny Beachin reissua oli päivänselvää, että Nessebarissa pitää käydä. Se olikin koko viikon ainoa kulttuurielämys. Tämä siksi, ettei muuta ollut tarjolla, kun retkiäkään ei enää järjestetty sesongin ollessa lopuillaan.
Nessebariin pääsi sekä bussilla että veneellä. Jälkimmäinen vaihtoehto oli parempi ainakin käyntipäivänämme. Meri oli nimittäin rasvatyyni ja lämpötila +27.
Sunny Beacin rannan ainoa laituri oli parhaat päivänsä nähnyt. Suomessa moinen rutku kiellettäisiin samantien, mutta etelelässä ei olla niin turhan tarkkoja.
Katselin kauhusta kankeana laiturin metallirakenteita. Korroosio oli siinä pisteessä, että koko viritys voi retkahtaa hetkenä minä hyvänsä. Tämä ei kumminkaan tuntunut muita huolestuttavan, vaan laiturilla oli melkoinen vilinä.
Neljän kilometrin venematka maksoi kymmenen levaa eli noin viisi euroa. Mielelläni olisin ollut paatissa kauemminkin kun näin hieno ilmakin oli.
Vesibussissa oli lisäksemme paljon suomalaisia. Samoja naamoja tuli myöhemmin vastaan lentokentällä.
Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva Nessebar oli vähän vilkkaampi paikka kuin lähes autio Sunny Beach. Ei mikään ihme, että tällainen kiinnostaa turisteja.
Vanhankaupungin päädyssä oli pieni idyllinen ranta. Kirkko- ja rauniokierroksen päätteeksi oli mukava istuskella laiturilla ja katsella merelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti