Liesjärven kansallispuistossa

Liesjärven kansallispuisto sijaitsee Kanta-Hämeessä Tammelassa lähellä Uudenmaan ja Varsinais-Suomen rajaa. Se on perustettu 1956, mutta osa puiston alueesta suojeltiin jo 1929. Nykyään puiston pinta-ala on 21 neliökilometriä. Rantaviivaa on lähes 50 kilometriä.

Kansallispuisto on on karua ja harvaan asuttua Tammelan ylänköä. Maaperä on moreenia, jonka takia sitä ei ole raivattu maanviljelykseen kuten ympäröiviä alavia savimaita. Puiston alue on melkein kokonaan sankkaa metsikköä, jossa on soita siellä täällä.

Metsistä noin puolet on tuuheaa kuusimetsää. Alueella on myös matalia harjuja, joista tunnetuin on kahden järven, Kyynärän ja Liesjärven välissä kulkeva kapea Kyynäränharju.

Valtatie 2:n varrella (Vihti-Pori) oleva Liesjärven kansallispuisto on sijaintinsa ja 30 kilometrin merkittyjen polkujensa ansiosta suosittu päiväretkikohde. Puiston polut ovat osa yli 200 kilometrin mittaista Hämeen Ilvesreitistöä, jota pitkin voi tehdä pitempiäkin vaelluksia.

Kansallispuiston nähtävyyksiin kuuluu Korteniemen perinnetila, jossa harjoitetaan maataloutta 1910-luvun tapaan.

Perinnetilan läheisyydessä on parkkialue, joka sai toimia tukikohtanamme, kun pari viikkoa sitten kävimme tutustumassa alueeseen työkaverini, historiafriikki Sunttu Sundellin kanssa.

Korteniemen tilalta lähtee kolme erimittaista rengasreittiä ympäröiviin metsiin. Valitsimme viiden kilometrin pituisen, sinisillä vinoneliöillä merkityn Pohjantikan kierroksen.

Reitti eteni Liesjärven rannan läheisyydessä Pitkäkärkeen, joka on suunnilleen lenkin puolivälissä. Siinä olisi voinut pitää hengähdystauon, mutta koko ranta oli valloitettu ilmeisesti partiolaisten tai koululaisten toimesta. Kymmeniä pälpättäviä ja kauhomalla ruokaa suihinsa ahtavia varhaisteinejä katsellessa tuli olo, että eiköhän vaan jatketa matkaa.

Reitin varrella riitti vanhoja metsiä ihmeteltäväksi. En tainnut ole ennen näin umpimetsässä käynytkään. Lukemattomat lahopuut korostivat korpivaikutelmaa.

Pienehkö ongelma oli heikossa hapessa olleet pitkospuut. Sai aika varovasti kävellä. Mielessä kummitteli vielä taannoinen kaatumiseni Teijon kansallispuistossa, enkä halunnut kokea sitä uudelleen. Tätä kirjoittaessani raavin viimeiset rupipaakut polvestani, eikä käsivarsikaan ole vielä entisellään. Tapahtuneesta on tänään aikaa tasan neljä viikkoa.

Pohjantikan kierroksella vain osa myrskyn kaatamista rungoista korjattu syrjemmälle. Esteitä tulikin polulla vastaan tuon tuosta. Helpommin niistä pääsi ali kuin yli jopa näinkin kankea mies. Siinä olisi puistomestarille hommia.

Luontopoluilla ja metsän rauhassa on yleensä mukava kulkea, eikä Liesjärvi tehnyt poikkeusta. Olipa taas vähän erilaista miljöötä tarjolla.