Sosiaalisessa mediassa kirjoittelu tuotti tulosta melkein heti. Kyselin nimittäin olisiko jollain tuttavalla antaa ilmaislippua tapahtumaan. Kuudentoista euron hintaisen biljetin olisi toki voinut ostaakin, mutta asia hoitui kätevästi näinkin.
YLEnkin uutisoima, luonnollisesti närää muissa myyjissä aiheuttanut halpakirjaosasto veti heti puoleensa. Tungoksessa piti melkein käyttää kyynärpäätaktiikkaa. Ihmiset parveilivat kahden euron kirjapinojen välissä kuin sopulit.
Mukaan lähti kuusi kirjaa, yhteishintana vaivaiset 12 euroa. Rush - 30 vuotta huipulla, Kustavin Katanpää - Seksmiilarin portinvartija, Matkakohteena Saarenmaa, Matkakohteena Viro sekä kauan himoitsemani, takavuosien kohutoimittaja Veikko Ennalan teksteistä kootut tiiliskiven kokoiset Piinapenkki ja maailman meno sekä Elämään tuomittu.
Viitisen vuotta sitten hankin kirjamessuilta Ennalan vanhoista lehtijutuista, kuten 70-luvun Hymy -lehdissä julkaistuista artikkeleista, toimitetun Lasteni isä on veljeni -teoksen. Vihdoin se sai seurakseen kaksi muuta Ennalaa.
Tutkailin kaikki muutkin myyntipöydät läpi noin suurinpiirtein, mutta eipä ollut varaa sijoittaa useita kymppejä himoitsemiini kirjoihin. Esimerkiksi Salakirjojen osastolla olisi ollut Suomen luolat ja Suomen rotkot sekä uusimpana samojen tekijöiden Suomen luonnon pyhät paikat, jotka kaikki tosin pitäisi olla hyllyssä.
Kirjamessuilla vierähti parisen tuntia. Ruoka- ja viinimessutkin olivat samaan aikaan, mutta siihen riitti hallin läpikävely ja pikainen silmäily.
Julkisuuden henkilöitä bongasin useita. Muiden muassa televisiokokit Aki Walhmanin ja Kari Aihisen, entisen piispan ja kansanedustajan Ilkka Kantolan sekä kirjailija- ja kuvataiteilija Mauri Kunnaksen.
Viime kesänä pääsin vihdoin eroon lopuista kirjoista, jotka ovat olleet kaupan yli kymmenen vuotta. Kyseessä oli iniöläisen kirjailijan Eva Lettisen ja isäni, kustavilaisen valokuvaajan Ilmo Jaramon (1937-2007) vuonna 2006 tekemä Saaristolaismuistoja Kustavin vanhojen kertomana -niminen teos.
Yritin ujuttaa julkaisua kirjamessuillekin vuonna 2015, jolloin Kustavilla oli siellä oma osastonsa ja näkyvyyttä mediassa paljon. Kuvittelin, että siellä ne kirjapinot kohoavat reteästi kohti kattoa oikein paraatipaikalla. Hämmästykseni oli suuri, kun alueella kierrellessäni en nähnytkään julkaisua missään. Myöhemmin kuulin, että kirjalaatikot olivat "unohtuneet" ottaa mukaan. Tuolloin vaan olisi ollut oiva tilaisuus päästä kirjoista eroon, etenkin kun ilmoitin hinnan varsin alhaiseksi.
Seuraava yritys myydä kirjoja laajemmin oli kesällä 2016, jolloin minulle oikein soitettiin asiasta. Saaristolaismuistoja Kustavin vanhojen kertomana haluttiin ottaa myyntiin Kustavin Volter Kilpi viikolle. Kun tapahtuman jälkeen tiedustelin myyntiä, sain kuulla, että oli tapahtunut "informaatiokatkos" ja kirjat jääneet kokonaan hakematta. Taas vitutti.
Kun tähän päälle vielä lisätään noihin aikoihin korviini kantautunut täysin perätön juoru, ei oloni ole ollut kovinkaan Kustavi -myönteinen parina viime vuotena. Mutta kai se tästä taas hiljalleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti