Tommi Läntinen (s. 1959) on turkulaislähtöinen laulaja, joka ponnahti maineeseen 80-luvun lopulla Boycott -yhtyeessä. Sitä ennen hänet tunsivat musiikkialaa vain aktiivisesti seuraavat.
Muistan kun Läntisen ensimmäisen levyttäneen bändin Fabricsin debyyttiälpee Look At This ilmestyi vuonna 1980. Oma musiikkifanitukseni alkoi noihin aikoihin. Kyseinen lp-levy löytyi noin vuotta myöhemmin Turun Kupittaan City Marketin alelaarista kolmen markan hintaan.
Fabrics vuonna 1980. Läntinen toinen vasemmalta.
Boycott on ollut minulle tärkeä orkesteri. Kaksi ensimmäistä albumia ovat todella kovia, loput kaksi ok-osastoa. Debyytin ilmestymisestä tuli syyskuussa kuluneeksi 30 vuotta ja sen kunniaksi levystä julkaistiin uusintapainos niin ikään lp:nä.
Ensimmäisen kerran näin Boycottin livenä Ruisrockissa kesällä 1987. Tuolloin vielä nykymeininkiin verrattuna perin vaatimattomalla festivaalilla ei ollut kuin päälava hiekkarannan päässä ja sirkusteltassa pikkulava puiston puolella. Boycott esiintyi jäkimmäisessä.
Lisäkseni vain harvat, kuten kaverini Mika Penttinen, tunsivat yhtyeen biisejä. Olimme molemmat nauhoittaneet YLEn Keväthärmä -lähetyksestä Boycottin osuuden c-kasetille. Gotta Rock -single oli toki jo ilmestynyt ja samoihin aikoihin näki päivänvalon toinenkin sinkku, My Sharona. Koko levy oli vasta tuloillaan.
Boycottilta näin monta muutakin hienoa keikkaa. Yksi kaikkien aikojen parhaista livekokemuksistani on syksyltä 1987. Yhtye pani haisemaan Köyliön Lallintalon lavalla siihen malliin, etten ole sitä vieläkään unohtanut.
Varsinaista valtavirtamainetta Läntinen sai ensimmäisen sooloalbuminsa julkaisun jälkeen vuonna 1994. Rivakka rokki vaihtui pääosin tylsään iskelmäpoppiin. Tuolloin moni hänen vanha faninsa oli valmis heittämään kirveen kaivoon. Nahanluonti poiki kumminkin uran suurimman suosion ja etenkin naiset kävivät entistäkin kuumempina punatukkaista laulajaa kohtaan.
Livekokemuksista Boycottin jälkeen on mainittava Vantaan Ankkarock kesällä 1998. Läntinen taisi bändeineen olla peräti päälavan viimeinen esiintyjä - ainakin muistan, että valuimme jo metsäpolkua pitkin kohti Korson viehättävää juna-asemaa. Kuulosti aivan helvetin hyvältä kun hänen suurimpiin hitteihinsä lukeutuva Via Dolorosa kajahti ilmoille pimeässä kesäyössä.
Kyseinen kappale on alunperin levytetty vuonna 1986 samannimisen turkulaisyhtyeen toimesta, mutta se sai kymmenisen vuotta myöhemmin uusintakäsittelyn Läntisen soololevyllä. Tuolloin siitä muodostui suuri hitti.
Luin Läntisen kirjan ensimmäisen kerran joskus vuosia sitten. Huomasin oitis, että tekstiä on vähän kaunisteltu ja punakynä viuhunut menneitä muistellessa. Läntisestä ei varsinaisesti yritetä tehdä pyhimystä, mutta nais- ja viinajutut puuttuvat kirjasta kokonaan. Niistä taiteilija kun on ollut tunnettu ainakin rokkipiireissä. Toki on ymmärrettävää, ettei kaikkia seikkailuja ei ole haluttu saattaa esimerkiksi sukulaisten tietoon.
Kirjassa häiritsee alkupuolella olevat nuoruusvuosimuistelojen vuosilukuhyppelyt. En tietenkään tiedä mitä Tommi puuhaili vaikka vuonna 1975, mutta esimerkiksi Thin Lizzyä muistellessa vuosiluvut pomppailevat. Olisin odottanut kirjoittaja Leskisen olevan pedantimpi tekstiä järjestäessään.
Vastaavaa huolimattomuutta ei varmaankaan esiinny jo vuosia tekeillä olleessa Aku-Tuomas Mattilan S.I.G.-kirjassa. Tekijällä kun on sellainen norsun muisti, että kirjassa saatetaan hyvinkin mainita jopa tarkka kellonaikakin milloin Matti Inkinen kävi kaupassa marraskuun 16. päivänä vuonna 1983.
Boycott on nyttemmin muodostettu uudelleen Tommi Läntisen ollessa ainoa alkuperäisjäsen. Yhtyeen paluualbumi ilmestyy lokakuussa. Parin nähdyn musiikkivideon perustella odotettavissa on kunnon rokkilevy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti