tiistai 12. huhtikuuta 2016

Askalankoskelta Juntolankoskelle osa 1

Paimionjoki on Varsinais-Suomessa virtaava 110 kilometriä pitkä joki. Se on Saaristomereen laskevista joista suurin sekä valuma-alueeltaan että virtaamaltaan ja se laskee Paimionlahteen. Lounais-Suomen vesistöalueista Paimionjoki on neljänneksi suurin.

Paimionjoen alaosan varrella Paimion keskustan pohjoispuolella on lounaisen viljelyseudun jokilaakso, Paimionjokilaakso, joka on 156 hehtaarin natura 2000-alue ja muodostaa ydinosan Paimionjokilaaksonvaltakunnallisesti arvokkaasta maisema-alueesta.

Jokilaakso on noin seitsemän kilometriä pitkä ja laaksossa on edustavia rinneniittyjä, joista tärkeimmät sijaitsevat Askalan voimalaitoksen eli Askalankosken kohdalla kummallakin puolella jokea. Paimionjokilaakson viljelysmaisema on suomen vanhimpia kulttuurimaisemia.

Sunnuntaina 3. huhtikuuta oli aika suunnata auto kohti Paimiota. Olen käynyt lähivuosina useinkin paikkakunnan voimalaitoksilla, Juntolankoskella ja Askalankoskella. Mukana ollut Hyttisen Miika näki paikat nyt ensimmäistä kertaa. Etenkin Askalankoski kolahti hänelle siihen malliin, että kesällä olisi päästävä paikalle uudelleen hinnalla millä hyvänsä.


Huhtikuun alussa Askalankosken maisemat olivat varsin verrattuna alueen kesäkuntoon. Suomalaisittain seutu on kumminmin mihin vuodenaikaan tahansa varmasti erilainen mihin on tottunut.

Askalankosken perinnemaisemaa on kunnostettu parinkymmenen vuoden ajan, esimerkiksi niittotalkoilla. Paimion seudun ympäristöyhdistys hoitaa Askalankosken kulttuuriympäristöä. Kosken rannalla sijaitseva sahanomistajan, sittemmin voimalanhoitajan talo on yhdistyksen hallussa.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti