Paimion luontopolkua kiertämässä

Paimion keskustasta noin kuuden kilometrin päässä Iso-Heikoisissa sijaitsee luontopolku. Monipuolisessa maastossa mutkitteleva lenkki on kaupungin infon mukaan neljä kilometriä pitkä, vaikka tuntuukin rutkasti pitemmältä.

Polun alkupisteessä on merkillinen kivinen rakennus. Se on jäänne luontopolun alueella toimineesta turveperkuutehtaasta. Talon sisällä on pieni näyttely aiheesta.

Luontopolun alkupätkä etenee helpossa maastossa, jossa on pääosin suota ja lampia. Paikalta on aikoinaan nostettu turvetta oikein vaan urakalla ja työn jäljet näkyvät siellä yhä.

Leppoisa kävely vaihtuu vaikeammaksi reitin puolivälin tienoilla. Alkaa nousu korkealle mäelle, jossa on näkötorni ja tulentekopaikka. Turve jalkojen alla muuttuu kovaksi kallioksi, joka on sateella takuulla vaarallisen liukasta.

Noin 90 metriin merenpinnasta nousevan kukkulan nimi on Kuhankuono. Sitä ei pidä sekoittaa seitsemän kunnan rajakiveen ja alueeseen Kurjenrahkan kansallispuistossa Turun toisella puolella.

Tornin takana on komea pirunpelto ja outo kiviveistämön jäännös. Siellä on infokyltin mukaan nakuteltu käsin kivipaaseja noin vuonna 1910.

Maasto on tämän jälkeen muisto vain helposta ja leppoisasta kävelystä. Kalliot ja kivet tekevät kulkemisesta perin haastavaa. Huonokinttuisilla ei ole mitään asiaa polulle.

Reitin loppupäässä on parikin kummallisuutta. Yhteenkasvaneet männyt, 80-luvun lopulla tehty Korpelan korsu ja kaupan päälle vielä kääpiökuusi.

Kellotin syyskuussa kiertämämme reitin melkein minuutilleen kahteen tuntiin. Maasto on sen verran haastavaa, että aikaa kuluu enemmän kuin neljän kilometrin lenkille voisi kuvitella.