Finbyn jatulintarha Nauvossa

Jatulintarha on suomalaiseen kansanperinteeseen pohjaava nimitys eri puolilla Eurooppaa esiintyvälle kivistä kootulle labyrinttikuviolle eli kiertokäytävälle. Muista labyrinttikuvioista poiketen jatulintarhassa ei yleensä ole umpikujia. Jatulintarhan kehien välissä kulkevaa mutkittelevaa polkua pitkin voi kävellä kuvion reunalta keskustaan.

Suuri osa Suomen jatulintarhoista, jotka poikkeuksetta sijaitsevat rannikolla tai saaristossa, lienee keskiaikaisia tai myöhäisempiä, vanhimmat ehkäpä jo esihistorialliselta ajalta. Jatulintarhat ovat saattaneet liittyä johonkin rituaaliin, mutta varmaa tietoa tästä ei ole. Jatulintarhojen tekijöiksi on suomalaisessa kansanperinteessä väitetty jatuli-jättiläisiä. On myös ollut tapana ”syyttää” oudon rakennelman tekijöiksi naapurikylän väkeä, omiin nimiin työtä kun ei ole otettu.

Jatulintarhoista on käytetty myös nimityksiä ”jättiläisen tie” ja ”jätinpolku”, ”Laiska-Jaakon rinki” ja ”Pietarin leikki”. Jatulintarhoja on myös kutsuttu Jerusalemiksi ja Niniveksi, sillä tarhojen läpi kulkemista on voitu pitää vertauskuvallisena matkana näihin tarunomaisiin paikkoihin.

Jatulintarhoja esiintyy Suomen lisäksi Ruotsissa sekä rannikolla että sisämaassa, Viron rannikolla, Norjassa, Kuolan niemimaalla ja Vienanmeren saarilla. Muualla Pohjois-Euroopassa on käytetty nimityksiä Trelleborg, Trinneborgs slott, Trondheim ja Babylon. Ruotsinkielisiä nimiä ovat jungfrudans ”neitsyttanssi”, ”neidon tanssi”, Trojaborg ”troijanlinna” ja rundborg ”pyöreä linna”. Britteinsaarilla on turpeesta rakennetuista samanlaisista labyrinttikuvioista käytetty nimitystä Troy Town ja Caerdroia, Saksassa Trojaburg. (Wikipedia)

 

Sunnuntaisella Nauvon reissulla poikkesimme myös katsomassa Finbyn jatulintarhaa. Se sijaitsee melkein Nauvon keskustassa, josta jonkun matkaa päätietä Korppooseen päin ja sitten vasemmalle. Mielisin tietä muutama sata metriä, jolloin ollaankin jo perillä.

Auton voi epävirallisesti jättää parkkiin vaikka roskapönttöjen kohdalle. Nyt vaan sattui käymään niin, että siinä oli valmiiksi jo yksi auto. Se oli hieman huolimattomasti jätetty keskelle lyhyttä parkkeerauskohtaa. Tovin siinä pohdiskeltuani, päätin jättää kaaran toisen taakse. Jos joku mökkiläinen juuri sinä aikana toisi roskapussinsa säiliöön, mahtuisi hän siihen vaivatta pikkuautonsa kanssa.

Eipä sitten muuta kuin ylös rinnettä reippain askelin. Jatulintarha nimittäin sijaitsee tuosta kohdasta katsottuna suoraan ylöspäin jyrkän metsämäen päällä.

Kuinka suuri todennäköisyys on, että roska-auto tulisi sunnuntaina iltapäivällä kello 14 tyhjentämään pönttöjä? Nauvossa? Ja että joku muukin autoileva porukka olisi samaan aikaan katsomassa jatulintarhaa? Nyt tietenkin kävi näin.

Roskakuski ei tulosuunnastaan mahtunut autonsa kanssa parkkeeramaan roskisten lähelle. Äijä tööttäili hulluna ja kaasujalka kävi hermostuneesti kuin Vatasella. Ei auttanut muu kuin laskeutua pikaisesti jyrkkää rinnettä takaisin alas ja päästää hänet toimenkuvansa pariin.

Absurdia...

Sunttu mittatikkuna Finbyn jatulintarhassa.

Auton siirrettyäni reippailin uudelleen ylös korkeuksiin. Jatulintarha oli tarkalleen muutaman kymmenen metriä oikealle roskisten kohdalta. Sinne olisi myös päässyt ilman hurjaa nousua, mikäli olisi tajunnut tepastella roskapönttöjen luota lähtevää pikkutietä pari sataa metriä eteenpäin ja sitten vasemmalle.

Jatulintarha oli vaikuttavan näköinen. Mystysyyttä lisää, ettei tiedetä kuka sen on rakentanut ja koska. On hienoa, että kivimuodostelma on säästynyt vandaaleilta. Helpostihan tälläisen rakennelman sekoittaisi vaikka joku ajattelematon nuorisoporukka.

Jatulintarhan läheltä löytyi myös vanha mylly. Urheasti se seisoi pystyssä, vaikka viimeisestä käyttökerrasta on varmasti jo kymmeniä vuosia.