Kökarissa osa 5 - Linnoitusten rauniot Kalenissa

Eräs Kökarin matkan mielenkiintoisimmista ja komeimmista paikoista löytyi Kalenista, aivan merivartiostoaseman välittömästä läheisyydestä. Ryhmäämme kiinnosti vanhojen sotilaspatterien jäännökset ylhäällä kallion päällä.

Kalenin alueelta Kökarin länsirannalta avautuu huikeat näkymät länteen ja pohjoiseen. Harmaan peruskallion notkelmissa on rehevää saaristokasvillisuutta. Jopa pronssikaudella eläneiden hylkeenpyytäjien toimista on löydetty merkkejä. Alueella kulkee luontopolku, jonne Kaj Ahlroth sujahtikin välittömästi geokätköjä etsimään.

Venäläiset perustivat vuonna 1915 Kalenin Vålbergille radio- ja valtonta-aseman. Vuotta myöhemmin alkoivat Turun ja Ahvenanmaan saaristoasemaan kuuluneen rannikkopatterin rakennustyöt.

Syksyyn 1917 mennessä se oli jo osittain käyttövalmiina. Patteriin kuului kolme 120 mm:n kaksipiippuista tykkiä betonivallin suojassa. Tykkien takana oli 130 miehelle mitoitettu kasarmi. Patterista Sandvikin satamaan johti kapea rautatie, jota pitkin tavaraa siirrettiin hevosvoimin. Rakennustyöt loppuivat tammikuussa 1918 ja se jäi keskeneräiseksi.

Suomi, Ruotsi ja Saksa sopivat samana vuonna Ahvenanmaan linnakkeiden purkamisesta. Kökarin rannikkopatteri purettiin 1919. Suomen laivasto otti haltuunsa tykistövarustuksen, rakennukset myytiin ja betonirakenteet räjäytettiin.

Talvisodan alussa Kökar miehitettiin toisen kerran. Joulukuun toinen päivä 1939 Kökariin saapui satakunta suomalaissotilasta. Kolme 152 mm:n kanuunaa asennettiin väliaikaisille telineille vanhan patterin paikalle. Venäläiset pommikoneet lensivät säännöllisesti Kökarin yli, ei aseita kuitenkaan käytetty.

Talvisodan päätyttyä maaliskussa 1940 Kökariin päätettiin rakentaa pysyvä linnake. Työt pysähtyivät heinäkuussa, kun Neuvostoliitto vaati Ahvenanmaan demilitarisointia. Aseet ja parakit siirrettiin Turun saaristoon Alskärin saareen, jonne perustettiin väliaikainen linnake. Keskeneräiset rakenteet räjäytettiin lokakuussa 1940.

Jatkosodan alkaessa 1941 Kökar miehitettiin kolmannen kerran 25 vuoden sisällä. Alskäristä tuotiin aseistus takaisin ja seuraavina vuosina paikalle rakennettiin pysyvä linnake. Siihen kuului kolmisenkymmentä rakennusta, tulenjohtotorni, kolme 152 mm:n kanuunaa, bunkkeri ja useita kiinteitä konekiväärin jalustoja.

Rakennushankkeista suurin oli 50 metriä pitkä tunneli, jossa oli lämmitys- ja tuuletushuone, asuintilat 120 miehelle ja tulenjohtokeskus. Sivutunnelissa oli kenttäsairaala ja erillinen leikkaussali ja kahdeksanpaikkainen vuodeosasto.

Aseleposopimuksessa syyskuussa 1944 Suomi ja Neuvostoliitto sopivat jälleen Ahvenanmaan demilitarisoimisesta ja Kökarin linnake purettiin. Rakennukset räjäytettiin keväällä 1945.

 

Ahvenanmaalla osa 6 - Såliksen patteri

Viiden vuorokauden Ahvenanmaan reissulla löytyi paljon uutta maakunnan historiasta. Enpä nimittäin tiennyt Såliksen patterinkaan olemassaolosta ennen kuin matkanjohtajamme ja ahkera geokätkömies Kaj Ahlroth parkkeerasi autonsa tien poskeen parkkipaikalle.

Såliksen patteri oli venäläinen rannikkopatteri vuosina 1916-1918. Patteri oli osa puolustuslinjaa, joka kattoi merialueet Ahvenanmaalta Hiidenmaalle ja Saarenmaalle. Sen tarkoituksena oli sulkea Suomenlahti viholliselta ja valvoa Perämeren liikennettä.

Ahvenanmaalla oli kaikkiaan kymmenen rannikkopatteria. Venäläinen varuskunta käsitti enimmillään 8000 miestä. Såliksen patteri oli ainoa joka osallistui taisteluihin. Se sai tehtäväkseen ampua valkoisia joukkoja kohti, jotka olivat tulleet Ahvenanmaan Godbyyn helmikuussa 1918.

Viimeiset venäläisjoukot lähtivät Ahvenanmaalta maaliskuussa 1918. Såliksen tykit purettiin ruotsalaisten toimesta 1919 ja kiinteät puolustusrakenteet räjäytettiin pian sen jälkeen.

Se on jälkipolvia ajatellen sääli, sillä 800 metriä pitkän mukulakivitien päässä on pelkkää kivikasaa pitkin poikin. Ennen siellä sijaitsivat kasarmialue ja rannikkopatteri, joka rakennettiin 40 metriä korkan Sålis-vuoren laelle.

Mukulakivitie on aikoinaan ollut peräti seitsemän metriä leveä sotilastie, mutta sen laidat hajoitettiin kun koko patteri purettiin. Totaalisesti tuhottu patteri näkyy parhaiten tornista käsin, josta voi myös tuijotella merelle.

Patteri N-74 oli osa ketjua, joka muodostui kymmenestä kiinteästä rannikkopatterista Ahvenanmaalla. Ne saattoivat olla hieman erilaisia yksityiskohdiltaan, mutta kaikkien aseistukseen kuului kahdesta kuuteen tykkiä, joiden kaliiberit olivat 120 mm, 152 mm tai 205 mm.

Såliksen patteriin kuului kolme 152 mm Canet-rannikkotykkiä. Kaksi oikeanpuolista tykkiä vuosimalliltaan 1903 oli asennettu laivalavetille ja varustettu 20 mm panssarisuojuksilla. Niiden ampuma-ala oli 360 astetta. Tykkien kantomatka oli 13,5 kilometriä, pienemmällä osumistarkkuudella jopa 18 kilometriä.

Tykkejä suojasi 75 metriä pitkä betonista valettu ja kivimurskalla täytetty suojavalli, joka oli peitetty louhituilla graniittilohkareilla. Patterin takana kulki kallioon räjäytetty neljä metriä leveä yhteyshauta. Patterin oikealla puolella oli kuusi metriä syvä räjäytetty hauta, josta oli tarkoitus tehdä pommisuoja.

Tykkien ja tulenjohdon välinen yhteydenpito hoitui puhetorvilla. Kauemmaksi tapahtuvaa tulenjohtoa varten oli laajamittainen kenttäpuhelinjärjestelmä.