Itsenäisyyspäivänä rantapromenadilla

Suomen 106. itsenäisyyspäivää vietettiin viime keskiviikkona 6. joulukuuta 2023. Omalta osaltani juhlistin päivää kävelyllä Turun Ruissalossa, jossa kohteenani oli Kansanpuisto ja Pikku-Pukin rantapromenadi. 

Ruissalon kauniissa maisemissa kelpasi tallustella pikkupakkasessa. Mereltä puhaltanut viimakaan ei ollut ylivoimainen. 

Ylitöihinkin olisin mennyt, mikäli olisi kysytty. Seuraavana päivänä sainkin kuulla tuplapalkkaa nauttineilta ja reilusti pidennettyjä taukoja viettäneiltä työkavereiltani, että "Olis vaan kannattanut tulla". Kuinka lohduttavaa. 

Itsenäisyyspäivälounaan nautin raisiolaisessa kebabpizzeriassa, jonka höyryäviin lihapatoihin olen luottanut jo kymmenisen vuotta. Ravintola on lähiaikoina nostanut hintojaan sen verran paljon, että alkaa olla siinä ja siinä kannattaako ihan pikkunälän kanssa sinne mennä. Mutta koska syöpöttelyyn sisältyy juomatkin, menee homma yhä plussan puolelle. 

Aterioinnin päätteeksi oli aikaa selata kännykkää. Iltalehdessä silmään osui Juuso Taipale-nimisen kirjoittajan kolumni otsikolla "Näkökulma: Edwin Laineen Tuntematon sotilas joutaa pois tv:stä". Koska pidin lukemastani, päätin linkittää jutun Facebookiin.  

Taipale kirjoittaa, että "2000-luvulla on perinteeksi muodostunut Laineen Tuntemattoman esittäminen televisiossa. Se on klassikkoelokuva, jota ajan hammas on purrut pahasti ja että tarjolla olisi parempikin elokuva, joka on Aku Louhimiehen ohjaama uusin Tuntematon sotilas".

Mielestäni kirjoitus oli asiallinen ja olen siitä samaa mieltä. Jutun voi lukea linkistä https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/b8be5f86-0c79-42d9-a35f-be9c8387cc3e 

Hämmästykseni oli suuri, kun linkkini alle alkoi ripeään tahtiin ilmestyä kirjoitusta vastustavia kommentteja. Osasin toki odottaa, että varmaan etenkin kiihkeimmät perussuomalaistuttuni tarttuvat aiheeseen. Mutta kun joukkoon yhtyivät vihervasemmistoa äänestävät yliopistoihmisetkin Edvin Laine-hehkutuksineen, olin todella kummissani.  

Facebook-linkin alle kirjoitettiin muun muassa, että "Enkö saa katsoa vanhoja suomifilmejä?", "Iltalehden voisi lakkauttaa" ja kerrottiin kuinka sodassa traumatisoitunut isoisä teki 70-luvulla itsemurhan. 

Osittain kiihkoa selittänee Iltalehden käyttämä otsikointi. Sen perusteella saattoi saada käsityksen, että Tuntematonta sotilasta ei kannattaisi näyttää itsenäisyyspäivänä. Klikkaamalla jutun auki olisi jokainen lukutaitoinen saanut tietää, että kyseessä on näkemys, jonka mukaan Louhimiehen Tuntematon on parempi elokuva kuin Laineen Tuntematon. Siksi juuri se kannattaisi näyttää televisiossa itsenäisyyspäivänä. Näköjään medialukutaito on yhä melkoisen ylivoimaista monille! 

Louhimiehen Tuntematon sotilas

Väinö Linnan vuonna 1954 ilmestyneestä romaanista Tuntematon sotilas tehty kolmas elokuvaversio sai ensi-iltansa viime viikon perjantaina 27. lokakuuta.

Elokuva pohjautuu Linnan kirjasta vuonna 2000 julkaistuun sensuroimattomaan versioon Sotaromaani. Se kertoo jatkosodasta, joka käytiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä 25.6.1941-19.9.1944.

Avausviikonloppunaan Aku Louhimiehen ohjaama elokuva sai peräti 121 827 katsojaa. Se on kotimaisen elokuvan paras avaustulos kautta aikojen. Noin 50 000 ihmistä on kuulemma nähnyt leffan ennakkonäytöksissä.

Kannoin korteni kekoon ja kävin lauantaina 28. lokakuuta Turun Kinopalatissa katsomassa Tuntemattoman. Valtava sali oli käytännössä täynnä, vain ensimmäisessä rivissä näytti olevan jokunen vapaa paikka. Porukkaa jättimäiseen tilaan mahtuu muistaakseni viisi ja puoli sataa. Seinän takana oli menossa vastaava näytös ja yläkerran pienememmässä salissa englanniksi tekstitetty versio.

Etenkin Tuntemattoman sotilaan ensimmäinen, Edvin Laineen vuonna 1955 ohjaama versio on suomalaisille lähes pyhä. Olen katsonut sen viimeksi kokonaan joskus pikkupoikana, vaikka elokuvaa näytetäänkin melkein joka itsenäisyyspäivä televisiossa. Pätkiä sieltä täältä on toki tullut nähtyä useinkin. Olen kokenut elokuvan liian pitkäksi ja puuduttavaksi.

Kakkosversio, vuonna 1985 valmistunut Rauni Mollbergin Tuntematon sotilas on sekin jäänyt jotenkin paitsioon. Jonkinlainen muistikuva on, että leffa katsottiin armeija-aikana omatoimisena sunnuntaiviihteenä vuonna 1990.

Koska en ole Linnan kirjaakaan lukenut, pystyin katsomaan Louhimiehen Tuntematonta käytännössä aivan uutena elokuvana, ilman taakkaa aiemmista versioista. Toki sotilaiden sukunimet ja jotkut tunnetut repliikit tiesin, mutta muuten en juurikaan osannut verrata tätä edeltäjiinsä. Sain elokuvasta varmasti aikalailla erilaisen kokemuksen kuin ne, jotka vahtasivat valkokangasta vanhat Tuntemattomat mielessä vilkkuen.

Louhimiehen Tuntematon on hyvin kuvattu, leikattu ja pääosin näyteltykin. Sodankäynti ja taistelukohtaukset ovat täysin kansainvälistä tasoa - luodit vinkuvat, kraanaatit räjähtelevät ja veri lentää kuten genren leffoissa pitääkin. Seitsemän miljoonan euron budjetti on tämän mahdollistanut.

Henkilöistä eniten esillä oleva Eero Ahon esittämä Rokka on kylmäverinen tappaja, jonka hempeää puolta näytetään välillä kotirintamalla Lyytinsä kainalossa.

Melko vaatimattoman roolin tekevän Paula Vesalan (Lyyti) ja Ahon saunakohtaus on ollut esillä mediassa yllättävän paljon. Jotenkin luulisi sotaleokuvassa aivan eri asiat kiinnostavan. Jopa eräs kaverini kyseli innoissaan puhelimessa, että "Oliko Vesalalla hyvä kroppa?". Kun vastasin kieltävästi, kuului luurin toisesta päästä ihmettelevää mutinaa ja hymähtelyä.

Elokuvan kuuluisimmat näyttelijät ovat tyhjänpäiväisinä koomikkoina mainetta niittäneet Aku Hirviniemi (Hietanen) ja Jussi Vatanen (Koskela). Muissa päärooleissa ovat minulle aiemmin täysin tuntemattomat Hannes Suominen (Vanhala) ja Johannes Holopainen (Kariluoto). Kaikki tekevät kelpo roolisuoritukset. Etenkin viimeksi mainittu, jolle voi povata ruusuista tulevaisuutta alalla.

Louhimiehen elokuva kestää kolmisen tuntia, kuten aikaisemmatkin Tuntemattomat. Ehkä perinne näin vaatii, mutta leffasta olisi voinut kivuttomasti pätkäistä vaikka 45 minuuttia pois, niin kyseessä olisi huomattavasti katsojaystävällisempi tapaus. Vaikka kuvaus- ja leikkaustyyli ovatkin nykypäivää, itse tarinasta ei ole uskallettu karsia.

Uusi Tuntematon on saanut pääasiassa ylistäviä arvosteluja. Jonkinmoinen kohu nousi, kun Helsingin Sanomien Juho Typpö antoi elokuvalle vaivaiset kaksi tähteä viidestä.

Hänen mukaansa uusi Tuntematon ei osaa perustella olemassaoloaan, eikä ole tarpeeksi rohkea. Elokuvassa ei myöskään oteta tarpeeksi kantaa Suomessa nousussa olevaa äärioikeistolaisuutta vastaan. Se on tavanomaista suomalaisen elokuvan mieskuvausta sekä turvallinen, riskitön ja kaikkia miellyttämään pyrkivä Suomi 100 -juhlakuvaelma.

En tunne Typpöä tai tiedä hänestä yhtään mitään. Arvionsa perusteella kaveri on tyypillinen pääkaupunkiseudun punavihreässä kuplassa elelevä henkilö. Hänen kanssaan minulla on varmaan aika vähän yhteistä. Onneksi.