Taiteiden yössä

Turussa vietettiin torstaina 13. elokuuta Taiteiden yötä. Katselin ohjelmiston läpi netistä, enkä löytänyt sieltä mitään kiinnostavaa. Ilmeisesti monet muut löysivät, sillä käsittääkseni tällainenkin tapahtuma kerää väkeä. Itse pidän koko Taiteiden yötä melko turhana hömpötyksenä.

Facebookista huomasin tapahtumailmoituksen, jonka mukaan kuvataiteilija Mauri Kososen teos Window Of The Sun eli Ikkuna auringoon julkistetaan kello 23 Turku Energian kaasukellon ympäristössä. Koska tapahtumapaikka sattuu olemaan melkein kotioveni edessä, päätin mennä paikalle. Lisäksi myös muusikkona kunnostautunut Kosonen on puolituttuni.

Vuonna 1937 rakennnettu kaasukellon kaasupallo on alun perin rakennettu kotitalouskaasun säiliöksi. Sitä on käytetty kotitalouskaasun korkeapainesäiliönä 1970-luvulle saakka. Pallon halkaisija on 11 metriä ja siihen mahtui aikoinaan 3 500 m³ kaasua. Kaasupallo on koottu käsin niittaamalla yhteen 24 samanmuotoista teräslevyä.

Taideteos on yksi Energiateollisuus ry:n, Humanistisen ammattikorkeakoulun ja muutamien kaukolämpöyritysten järjestämän ideakilpailun voittajatöistä. Vuonna 2014 järjestetyn kilpailun tarkoituksena oli keksiä tapoja ottaa kaukolämpöön liittyviä kiinteitä kohteita taiteelliseen käyttöön. Turun voittajateoksen suunnitteli kuvataiteilija Kosonen, joka rekrytoitiin Turku Energiaan kesätöihin taideteoksen toteuttamiseksi.

Kaasupalloon heijastettiin muokattua Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallituksen (NASA) SDO-satelliitin kuvaamaa videokuvaa kaukaisimmasta lämmön ja valon lähteestämme eli auringosta. Videon projisointi oli teknisesti mahdollista toteuttaa vain puolipallon alalle, ei siis pallon ympäri. Kaasupallon alusta verhottiin antiikinpunaisella kuorikatteella, joka muodostaa pallolle meteoriitin tulihännän. En huomannut häntää itse tapahtumassa, mutta pari päivää aikaisemmin ohikävellessäni kiinnitin huomiota punaiseen maastoon. 

Tilaisuus keräsi paljon väkeä. Paikalla oli arviolta satoja uteliaita. Komeaa nähtävää Ikkuna auringoon olikin. Teos kuulemma pyörii tarvittaessa edelleenkin. Turku Energian sivulta pitäisi löytyä lisäinfoa.

Vilperin Perikunta Puutorilla

Pitkänlinjan turkulaisyhtye Vilperin Perikunta esiintyi torstaina 15. elokuuta kotikaupunginsa Puutorilla. Tapahtuma liittyi samaan aikaan viettyyn Taiteiden yöhön.

Käsitykseni Taiteiden yöstä on lähinnä sellainen, että silloin runoilijat, kirjailijat ja muut taiteilijat tapaavat toisiaan ja juodaan paljon viinaa. Sitä he tekevät yleensä muutenkin, mutta silloin koko kaupungin keskusta on virallisesti valjastettu heidän temmellyskentäkseen. Minulle se on varsin yhdentekevä tapahtuma, jossa kumminkin on jotain valopilkkuja toisinaan.

Nyt sellainen oli Vilperin Perikunta Puutorilla. Orkesteri ei takuulla nauti korkeakulttuuripiireissä minkäänlaista arvostusta, mutta kansa tykkää. 90-luvun alussa koottu yhtye oli ensimmäisinä vuosinaan todella suosittu, mutta menestyksen hiipumisen ja soittajien vanhenemisen myötä keikkoja on nykyään rauhalliseen tahtiin muutama vuodessa.

Eräs tuttavani laulaa usein Vilperien kappaleita ja hokee jotain tiettyä fraasia kyllästymiseen saakka. Kun olen itse kuullut ne jo yli 20 vuotta sitten, en millään jaksaisi kuunnella moista jankkaamista. Vielä kun epävireisen laulun päälle kajahtaa kunnon röyhtäys tai moottoripyörän käynnistysääntä muistuttava pieru, on leikki toisinaan aika kaukana. Näitä hänenkin suosikkikappaleitaan tuli Puutorilla aimo annos.

Käännösbiisien joukossa Vilpereillä on monia helmiä, joiden sanat eivät aina ole pelkkää hauskanpitoa. Men At Workin Down Under -käännös Tervetuloa länteen,  Andrej esimerkiksi on hyvinkin vakava sanoitus. Samalla se oli bändin ensimmäinen hitti.

Tunnetuimpien joukossa ovat myös Piirimyyjä (Easy Livin'), Turkulainen Helsingissä (Englishman In New York), Kävelee kuin ruåtsalainen (Walk Liker An Egyptian) ja Juostaan pois (Runaway Boys). Omiin suosikkeihini kuuluvaa Älä tee must faijaa (Light My Fire) en muista Puutorilla harmi kyllä kuulleeni.

Tapahtuma-alue oli täynnä porukkaa. Portsarit joutuivat rajoittamaan sisäänpääsyäkin, koska Ravintola Puutorin vessan ympärille koottu tapahtuma oli niin suosittu. Oluenmyynti takkuili pahemman kerran, mutta pitkän jonottamisen jälkeen ohrapirtelöä sai varmasti jokainen.

Vilperin Perikunnan keikasta jäi hyvä fiilis. Ehkä punaviinin lipittäminen baskeri vinossa jossain hienommasta kulttuuri-illassa olisi ollut aivan toisenlainen kokemus, mutta minulle tämä kelpasi minulle vallan mainiosti.