Luolamiehenä Lempäälässä osa 2

Pirunlinna on Lempäälän Kuljussa Paistinkulmalla sijaitseva muinaislinna, joka on peräisin luultavasti merovingiajan lopulta (noin 800 jaa). Linna sijaitsee alavan suomaan keskellä louhikkoisella kukkulalla, jonka pohjoisrinne muodostuu jyrkästä luonnonkalliosta. Muuten vuoren rinteet ovat loivempia ja näihin kohtiin on rakennettu vuoren lakea kiertävä kaarenmuotoinen yli 100 metriä pitkä kivivalli. Vielä noin 100 vuotta sitten kivivalli oli miehen korkuinen, mutta nykyisin se on matalampi, koska siitä on aikojen kuluessa vieritetty pois kiviä. Vallissa on etelän, idän ja lännen suunnalla portit. Eteläportti on vain yksinkertainen aukko vallissa, itäportilla vallien päät kääntyvät ulospäin ja länsiportilla vallin kummallakin puolella on alun perin ollut käytävä.

 

Pirunlinnan laen koilliskulmassa vuoren pohjoisjyrkänteellä sijaitsee 2–3 metriä pitkä ja leveä Pirunkirkoksi tai Pirunpesäksi kutsuttu kallioluola josta on löydetty kivikaudelta peräisin olevia piikivisiä nuolenkärkiä. Luolassa on sen perusteella päätelty asutun kivikaudella. Vuoren itäpäässä oli vielä 1750-luvulla kaivo ja myös linnavuoren pohjoispuolella sijaitseva Linnajärvi ulottui aikoinaan ennen järven pinnan laskua vuoren juurelle saakka. Pirunlinnan alueella on tehty tutkimuksia vuosina 1929 ja 1935–1936.

 

Kun Pirunlinnan alkuperäinen käyttötarkoitus unohtui alettiin sitä kansan keskuudessa pitää pirujen rakentamana ja heidän asuinpaikkanaan. Tämän perusteella myös linnavuori ja vuorella oleva luola saivat nimensä. Joidenkin tulkintojen mukaan Kuljun Pirunlinna on ollut osa muinaista linnaketjua, jonka keskuspaikkana oli Sääksmäen Rapolan linna. Muita oletetun ketjun muinaislinnoja olivat Siuron Linnavuori, Vesilahden Valkkisten, HattulanTenholan, Aulangon, Vanajan Linnanpään ja Mantereenlinnan sekä Janakkalan Hakoisten ja Unikkolinnan vuoret. (Wikipedia)

 

 

Ideaparkissa syöty lounas ei kauan ehtinyt mahassa muhia, kun jo oli seuraavan kohteen vuoro. Kyseessä oli Pirunlinna, joka on alan piireissä legendaarisessa maineessa. Tai näin ainakin olen käsittänyt. Tuttu arkeologikin hehkutti paikkaa puhelimessa, vaikka joutui tunnustamaan, ettei hän ole siellä vielä itse ehtinyt käymään.

Pirunlinna sijaitsee erittäin hankalassa maastossa. Pieneltä metsätieltä sinne on linnuntietä matkaa ehkä puolisen kilometriä, mutta maa jalkojen alla kuin suoraan helvetistä. Muhkuraisia kiviä, ojia, risukkoa, kaatuneita puita ja kaikkea mahdollista, mikä haittaa kävelyä. Sellaisessa ympäristössä saa olla varsin tarkkana, ettei kompuroi. Kun vielä maa oli märkää syyssateiden jäljiltä, oli syytä talsia varovaisesti. 

Harri Nato Leino löysi Pirunlinnan suhteellisen helposti. Minkäänlaisia opasteita ei näkynyt missään, mutta laaja hakkuuaukea ei ananut montaa vaihtioehtoa paikan sijainnille. Sankan metsikön keskellä häämötti jotain isoa, jonka oli pakko olla etsimämme paikka. 

Perin merkillistä, ettei tällaista muinaiskohdetta ole mihinkään kyltteihin merkitty. Luulisi retkeilijöiden olevan kiinnostunut paikasta. Maasto Pirunlinnan ympäristössä on tosiaan niin hankalaa, ettei tuonne ehkä kannata turvallisuussyistä yksin lähteä palloilemaan. 

 

 

Pirunlinnan kivivallia.

 

Yleiskuvia Pirunlinnasta oli lähes mahdotonta saada. Alue on sen verran laaja ja metsikön peitossa. Myöskään korkeuseroja en saanut kunnolla kameralla tallennettua. Kuvissani paikka näyttääkin melko vaatimattomalta todellisuuteen verrattuna. 

Ihmeteltyä aikamme Pirunlinnan laella, ryhtyi Leino etsimään luolaa. Valitettavasti se löytyi vaikeamman kautta ja jäi siksi minulta käymättä. Olin jo laskeutunut takaisin vuoren alle, kun Leino löysi etsimänsä. Helpoin paikka kiivetä takaisin ylös löytyi sekin ja saimme näköyhteyden toisiimme. Leino huuteli luola-aukon suulla.

Ajattelin, että jos ähellän jyrkkää rinnettä ylös, joko liukastun ja kaadun, mutta joka tapauksessa perille päästyäni olen kuin uitettu koira. Nimittäin hiestä märkä. Jäi siis luola allekirjoittaneelta käymättä. 

Jos tuolla joskus uudestaan käyn, niin ainakin silloin tiedän, että luolaan pääsee helpommallakin. Tällaisella kelillä tottumattoman ei kannatanut leikkiä terveydellään. 

 

 

Pirunlinnan luola sijaistee jyrkän vuorenrinteen laella. 

 

Koko Pirunlinnan lähistöllä olomme ajan oli sateen uhka. Taivas ei kumminkaan revennyt. Hyvä niin, sillä tuskin mikään olisi ollut vittumaisempaa kuin rämpiä sateessa moisessa maastossa. En edes muista koska olen noin hankalassa paikassa liikkunut. 

Päivä oli oikein mielenkiintoinen. Tuli nähtyä uusia maisemia ja mielenkiintoisia paikkoja. Muutama hirvikärpänen tarttui mukaan Pirunlinnasta, mutta eipä niistäkään suurta haittaa ollut. 

 

 

Harri Leino Pirunlinnan laella.

 

 

 

Luolamiehenä Lempäälässä osa 1

Lauantaina 6. lokakuuta piti lähteä Rauman edustalle Kylmäpihlajan majakalle. Mutta kuinkas kävikään! Veneyrittäjältä tuli vuorokautta ennen tekstiviesti, jonka mukaan tuuliennuste on liian kova ja matka perutaan.

Näin varmasti olikin. Mieleen juolahti sellainenkin vaihtoehto, ettei matkalle ollut tarpeeksi ilmoittautujia, jolloin peruutus hoidettiin tällä tavoin.

Mutta yhtä kaikki, perjantaina 5.10. oli sellainen sade ja myrsky, että heikompaa hirvitti. Lauantain kelistä Rauman suunnalla en tiedä, mutta ainakin Turussa ja Pirkanmaalla oli jo huomattavasti parempi ilma.

Kylmäpihlajan reissu olisi ollut osa Majakoiden taistoa. Moisen tapahtuman huomasin alkuviikosta netistä. Siihen kuuluivat Isokarin, Kylmäpihlajan ja Säpin majakkasaaret. Lintubongausta oppaan johdolla ja ruskan katselua.

Kylmäpihlajan majakka heinäkuussa 2011.

Säpistä olin alunperin kiiinnostunut. Tiistaiaamuinen soitto Metsähallitukseen tuotti kuitenkin sellaisen tuloksen, että luurin toisessa päässä ollut naishenkilö kertoi reissun olevan loppuunmyyty. Ensi kesänä sitten.

Varasin samalla kakkossijalla olleen Kylmäpihlajan reissun. Tavallaan kumminkin hyvä, että se peruuntui, koska olen käynyt saarella kaksi kertaa aikaisemmin. Hyvä siksikin, että peruutuksen takia tuli suunnaksi sisämaa ja aivan erilainen miljöö kuin mitä Raumanmeri olisi tarjonnut.

Retkipaikka.fi -blogiin kirjoittava turkulainen asianharrastaja Harri Nato Leino ehdotti Pirkanmaan luolia korvaavaksi päiväreissuksi. No, mikä ettei!

Harri Nato Leino tutkii opastalua Lempäälässä.

Leinolla oli printattuna muutamakin eri paperi, joissa kohteet olivat. Ensimmäinen etappi oli Lempäälän keskustan liepeillä sijainnut parkkipaikka, jossa oli Pyhän Birgitan polun infotaulut. Koska kyseiseltä paikalta ei ollut kuin kulku läheiseen rantaan, jossa pari ukkelia oli onkimassa, päätimme jättää peräti 50 kilometriä pitkän polun ainakin toistaiseksi siihen.

Pyhän Birgitan polku sivusi ainakin jossain määrin myös seuraavaa paikkaa, joksi valitsimme Hirvi-Simunan luolan. Tarkempi sijainti oli Lempäälän Höytämössä.

Kartan ja gps:n perusteella paikalle osui suht koht hyvin. Kun vielä kun kyselimme ulkoilijoilta tarkempia ohjeita, helpottui homma selvästi. Gps:ään ei tarkkoja koodrinaatteja löytynyt.

Jälkeenpäin selvisi, että paikka, jossa kävimme onkin nimeltään Hirvi-Simunan kivi. Varsinainen Hirvi-Simunan luola sijaitsee kohteesta 300 metriä kaakkoon. Ilmeisesti käsiteet ja nimet ovat monilla hukassa, koska mielestäni alla oleva Wikipedian tekstikin viittaa juuri tähän samaan paikkaan.

Polku Hivi-Simunan luolalle.

Hirvi-Simunan luola sijaitsee Lempäälän Höytämössä Lehtivuoren rinteellä. Luola sijaitsee suuren siirtolohkareröykkiön alla ja sinne on useita suuaukkoja. Luola on muodostunut paikalla sijainneen valtavankokoisen siirtolohkareen hajottua kappaleiksi ja sen lähiympäristö on suurten kivilohkareiden peittämää pirunpeltoa. Hirvi-Simunan luola on luonnonsuojelulailla rauhoitettu. Muita vastaavanlaisia suomalaisia luonnonmuodostumia ovat muun muassa Turun Kärsämäessä sijaitseva Pirunpesä, Nokian Sarkolassa sijaitseva Pirunpesäkivi ja Inarin Karhunpesäkivi.

Luola on saanut nimensä 1800-luvun puolivälissä eläneestä Hirvi-Simunasta joka asui luolan lähellä Höytämöjärven tienoilla sijainneessa Paunun mökissä. Hirvi-Simuna hankki elantonsa metsästyksellä ja hänestä on säilynyt paljon tarinoita kansanperinteessä. Hän erikoistui erityisesti lintujen ampumiseen jotka tarinoiden mukaan tulivat itse hänen luokseen ilman hakematta. Sudet hän jätti rauhaan koska kertoman mukaan ne olivat kerran pelastaneet hänet tukalasta tilanteesta. Hirvi-Simunan kerrotaan ampuneen itsensä hänestä nimensä saaneessa luolassa. (Wikipedia)

Auton pystyi jättämään tien päähän, aivan asutuksen viereen. Polku kiviröykkiölle oli muutaman sadan metrin pituinen. Kivikkoista pirunpeltoa pitkin ei ollut häävi kävellä, muttei mitenkään järin vaikeaakaan. Ei ainakaan verrattuna siihen mitä myöhemmin iltapäivällä oli luvassa...

Kuten Wikipedia tuossa yllä tiesi kertoa, Hirvi-Simunan kivi muistuttaa toden totta Turun Kärsämäessä olevaa Pirunpesää.

Valokuvauksellisesti paikka oli hankala, kuten monet kollegansakin. Maisemametsuria tarvittaisiin kovasti, mutta ymmärrettävistä syistä kaikkea ei voi saada. Toivottavasti näistä kuvista välittyy olellinen.

Leino Hirvi-Simunan luolassa sisällä.

 

 

Hirvi-Simunan jälkeen ohjelmassa oli Ideaparkissa käynti. En ollutkaan aiemmin tähän jättimäiseen ostoskeskukseen astellut. Joulukuussa 2006 tosin heitimme porukalla ureat jonnekin päin parkkipaikkaa. Olimme menossa Tampereen Tullikamamille Yngwie Malmsteenin konsertiin ja Ideaparkin valtava p-paikka sai toimia tovin taukoalueena.

Kauppakeskukseen tutusminen jäi hyvin pintapuoliseksi. Tulipahan tällainenkin suurpömpeli sitten nähtyä. Kun nälkä oli tyydytetty, oli aika jatkaa matkaa.