Äitienpäivänä 11. toukokuuta sää helli Turun seudulla. Toista se on tätä kirjoittaessani; kesän tulo näyttää kaukaiselta kun taivaalta tippuu rakeita kuten eilen. Mutta eiköhän se tästä vielä.
Yhteen aikaan kävin Turun Ruissalon Saaronniemessä suunnilleen kerran viikossa, parhaimmillaan kolmekin. Tämän vuoden puolella tahti on laantunut huomattavasti. Syyttävä sormi osoittaa jälleen sääolosuhteita - surkealla kelillä ei viitsi lähteä Ruissaloon ihmettelemään.
Lähinnä talvikautta varten olemassa oleva Saaronniemen sauna on ilmeisesti hiljentynyt toukokuun alussa. Ainakaan pulikoijia ei rampannut laiturin ja löylyhuoneen väliä kuten yleensä viikonloppuisin.
En tiedä viettävätkö Lähi-Idästä tai entisistä itäblokin maista tulleet ihmiset äitienpäivää samaan aikaan kuin kantasuomalaiset vai viettävätkö ollenkaan. Tulipaikat näyttivät olevan ahkerassa käytössä ja ehkäpä siinä äitejäkin samalla muistettiin.
En ole vieläkään sulattanut sitä, että eläkeläisnaiset käyvät potkimassa upeita kivilatomuksia kumoon. Tämä selvisi muutama vuosi sitten Facebookin Ruissalon ystavät-ryhmästä, jossa eräs profiilikuvastaan päätelleen reippaasti isoäiti-iän ylittänyt rouva kehua retosteli kuinka hän sai viimeisillä voimillaan kaadettua kivitornin.
En ollut uskoa lukemaani. Olin kuvitellut pikkulasten niitä kaatelevan, enkä suinkaan vanhojen mummojen. Kyllä elämä osaa joskus olla ihmeellistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti