tiistai 12. toukokuuta 2020

Kolkannokka 9. toukokuuta

Viime lauantain luontoelämykset eivät rajoittuneet pelkästään Järvelän kosteikkoon Littoisissa. Seurueemme käväisi myös Turun Ruissalossa.

Ajatuksenani oli, että kevään mittaan pariin otteeseen huomaamani rantakäärmeet saattaisivat olla taas vakiopaikallaan ja että Matti Vikström sekä Fredi Forsen luikertelijat näkisivät. Mutta eipä kärmeksistä löytynyt havaintoja kun niitä etsimme.

Reissu Ruissaloon ei kuitenkaan ollut turha. Kolkannokassa, tai vähän henkilöstä riippuen Kolkanniemessä, oli lähes kesäinen tunnelma.




Epäviralliselta nakurannalta löytyi seudun tuulettomin paikka. Sen myös huomasi väenpaljoudesta.

Mahdollisia ekshibionisteja en bongannut kuin yhden, hänkin osin kaislavallin takana piilossa. En ymmärrä lainkaan miten jotkut voivat hyppiä ulkosalla Aatamin asussa. Mutta kai heillekin täytyy joku kokoontumispaikka olla.

Mikäli Kolkannokassa olisi naisia muodikkaasti posliinipimperoineen tai edes retromaisesti kunnon tuheron kera, saattaisi alueelle tulla aikamoinen yleisöryntäys uteliaiden heteromiesten taholta. Mutta letkut pitkänä rannoilla oleilevat ikämiehet karkoittavat takuuvarmasti vähäisetkin uteliaat.




Soittelin tuossa pari tuntia sitten eräälle kaverille, suurelle Ruissalon ystävälle. Hän oli kuulemma niin ikään ollut lauantaina Kolkannokassa ja istunut siellä tuntikaupalla nauttien vähän virvokkeitakin. Tänä aikana oli näkynyt useita rantakäärmeitä kurkkimassa kivien väleistä.

Sain pari hyvää kuvaa meriharakoista ja uroshaahkoista. Eikä kai tuo ylin kuvakaan tuulessa heiluvista kaisloista pöllömpi ole.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti