Aurajoen koskikierros 30. marraskuuta

Viime lauantaina suuntasin Harri Nato Leinon kanssa kohti Aurajoen koskia. Mukanamme ei suinkaan ollut kanoottia tai virveliä, vaan kamerat. Muutaman tunnin kierroksen jälkeen saldona oli neljä eri kuohuntapaikkaa Aurajoen varrelta.

Aamutuimaan oli mukava pikku pakkanen. Mittari oli jonkun matkaa miinuksen puolella ja ilma kirkas. Aurinko tunki varovasti esiin, muttei kertaakaan innostunut paistamaan kunnolla. Valoa kumminkin riitti hyvin kuvaamiseen.

Puolenpäivän jälkeen taivas pimeni ja alkoi tihkusade, mutta siinä vaiheessa nautimme kebabpizzeria Victoryn puffetpöydän antimia Raision keskustassa.

Valokuvaamisen kannalta ilma oli oikeastaan varsin mainio. Pakkasen jäädyttämät koskien reunoilla rehottavat pensaat ja kasvit näyttivät hienoilta. Jääpaloista muodostui jänniä kuvioita, joita yritin parhaani mukaan tallentaa.

Ensimmäinen etappi oli lähimpänä. Halistenkoski Turun Halisten kaupunginosassa on Aurajoen yhdestoista ja alin koski.

Halistenkosken vieressä on vuodesta 1923 sijainnut vesilaitos, jonka raakavesitarpeisiin koski on padottu. Laitos ottaa Halistenkosken padosta 45 000 kuutiota vettä päivittäin. Kosken kohdalla Aurajoki laskee seitsemän metriä sadan metrin matkalla.

Halisista matka jatkui Liedon asemalle, jossa sijaitsee Nautelankoski. Siellä tulee muutaman kerran vuodessa käväistyä muutenkin. Paikka on todella komea ja kuvauksellinen. Eri vuodenaikoina veden virtaus vaihtelee, joten tuskin kahta aivan samanlaista näkymää on omalle kohdalle sattunut.

Nautelankoski eli Kukkarkoski on Aurajoen kahdeksas koski. Se on noin 600 metrin pituinen ja sen putouskorkeus on 17 metriä. Täten se on Aurajoen pisin koski.

Nautelassa on aikoinaan sijainnut kolme myllyä. Vanhin maininta myllystä on 1400-luvulta. Kosken rannalla sijaitsee yhä 1806 rakennettu mylly, joka oli silloisen Nautelan kartanon omistajan rakennuttama. Se lopetti toimintansa 1960-luvulla, mutta on sikäli yhä toimintakuntoinen, että siellä voi jauhaa voi jauhaa viljaa yhdellä kiviparilla. Lisäksi mylly tuottaa lähellä olevan museon sähkön.

Nautelankoski on ollut virkistyskalastuskohde vuodesta 1993. Sen ympäristössä kulkee myös luontopolku.

Hypöistenkoski Auran keskustan tuntumassa oli minulle aikaisemmin tuntematon. Leino oli kyllä paikasta maininnut ja suositellut siellä käymään, mutta nyt matka taittuikin yhdessä.

Kosken sijainti on yllättävän lähellä asutusta ja liikennettä, mutta siitä huolimatta paikka on kuin täysin korvessa. Ulkopuolistä ääntä ei kuulunut mistään, jopa melkein vierestä vauhdilla hurauttanut juna oli jäädä huomaamatta. Vain yksi reippailija näkyi koiransa kanssa kosken vierustan polulla.

Hypöistenkoskella Aurajoen pinta putoaa 250 metrin matkalla 3,6 metriä. Keskimäärin koskessa virtaa vettä noin 3,6 kuutiometriä sekunnissa. Virtaus ei nyt ollut parhaimmillaan, Leino kun kertoi nähneensä sen paljon vuolaampankin.

Koskella on aikoinaan ollut teollisuutta. Myllyn lisäksi siellä ovat vaikuttaneet meijeri sekä lusikka- ja tilketehdas. Vanhaa laidunaitausta näkyi kaatuneena rautatiesillan lähellä. Siitä päätellen eläimiä ei ole ainakaan viimeiseen kymmeneen vuoteen tuotu sinne heinää rouskuttamaan.

Aurajoen ulkoilureitistöön kuuluva luontopolku kulkee alueella. Se ei ole järin pitkä, mutta luullakseni ainakin kesäaikaan komea. Polku menee tiheän kuusikon läpi, jonne paikallinen nuoriso on rakentanut majantynkiä. Tai näin ainakin oletan, koska ennen muinoin tuli itsekin vastaavia rakennustaidonnäytteitä tehtyä Kustavin metsissä.

Koskikierroksemme päättyi Auran ja Riihikosken rajamailla olevalle Kuuskoskelle. En löytänyt paikasta oikein minkäälaista informaatiota, joten kuvat kertokoon oleellisen.

Ainakin mylly Kuuskoskella on ollut. Jäänteitä sellaisesta oli yhä havaittavissa. Maantien toisella puolella sijaitsee juhlapaikka, jossa todennäköisesti on mahdollisuus pyörähdellä parketilla orkesterin tahtiin. Miesmäisen kokoinen parkkipaikka viittaisi siihen, että ainakin ennen vanhaan se on ollut suosittu menomesta.

Jossain Kuuskosken lähistöllä asuu myös hammaslääkärini, jonka Turun toimipisteessä olen käynyt monttuani avaamassa vajaat kymmenen vuotta. Turun kaupungin hammashuoltojonossa kesti peräti 15 kuukautta kunnes tuli lappu, jonka mukaan saisin ostopalvelupotilaana valita jonkun yksityishammaslääkärin. En ole sen jälkeen muualla käynytkään, vaikka kaupungin hoitohinnoilla palvelua ei saanutkaan kuin vuoden.

Koskireissu osoitti jälleen, että kyllä maakuntamatkailu avartaa. Olisi varmasti ollut ainakin mielialallisesti köyhempi viikonloppu ilman tätä. Nämäkin kohteet ovat helposti saavutettavissa, joten kannattanee joskus käydä vaikka sunnuntaiajelulla.