Brittiläisen levy-yhtiön julkaisema Wrong Address on mielestäni parhaimpia suomalaislevyjä vuosiin. Hittiä hitin perään. Harmi vaan, ettei menestys ollut juuri minkäänlaista. Ehkä jossain internetin musiikkisivuilla levyä hehkutettiin, mutta muuten orkesterin suosio oli melkein yhtä tyhjän kanssa. Levy on takuuvarma nakki esimerkiksi Journeyn, Magnumin tai H.e.a.t:in faneille.
Nyt vuosien jälkeen on pöydällä Prayerin kakkoslevy. Danger In The Dark on musiikillisesti hyvin samanlainen kuin seitsemän vuoden takainen edeltäjänsä. Ei tosin lähimainkaan yhtä hyvä, mutta asia voi korjaantua luukuttamalla kiekkoa hullunlailla. Tosin yleensä jo pari ensimmäistä soittokertaa antavat kokeneelle kuuntelijalle sen verran osviittaa, ettei moiseen tarvitse ryhtyä ainakaan väkisin.
Prayerin takana on Tapani "Tanna" Tikkanen. Noin viisikymppinen mies sai 80-luvun alussa jonkinmoista kuuluisuutta pudasjärveläisen IC-Rockin riveissä, mutta harva koko bändiä enää muistaa. Kaltaiseni musiikkifriikit sen sijaan saattavatkin.
Tapani "Tanna" Tikkanen
80-luvun loppupuolella Tikkanen oli Tanna -yhtyeen pääjehu. Suomeksi laulettua, jonkinmoista suomirockin ja hard rockia sekoitusta esittänyt kokoonpano oli semisuosittu silloisen Dingo -hysterian jälkimainingeissa. Bändi kiersi Suosikki -lehden Rock-kuningaskiertueella housebändinä ja sitä kautta paljon potentiaalisia kuuntelijoita.
Käsittääkseni Prayer ei ole tehnyt koskaan ainuttakaan keikkaa. Voin toki olla väärässäkin. Bändin voinee laskea treenikämppä- ja studiobändiksi.
Sääli, ettei näin lahjakas kaveri kuin Tapani Tikkanen ole jäänyt tuon paremmin kansakunnan muistiin. Monilla Prayerin kappaleilla kun olisi potkua vaikka mihin. Tai ainakin 25 vuotta sitten olisi ollut, mutta nyt kohtalona lienee jäädä marginaaliin.
Moni nykyorkesteri olisi ollut kovempi sana 80-luvulla. Jotkut 80-luvun orkesterit ovat kovemmassa maineessa kuin nykyiset verrokkinsa lähinnä, koska olivat silloin olemassa. Eivät niinkään paremman musiikin vuoksi.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi.
VastaaPoistaVarmasti asia on hyvin pitkälti juuri noin. Jos analyysisi liittyy tämän blogin viimeiseen kappaleeseen, niin totean, että Tikkanen kyllä vaikutti 80-luvullakin. Ikävä kyllä hän ei silloin tehnyt näin laadukasta musiikkia kuin viime vuosina.
Prayer teki pari keikkaa edellisen levyn yhteydessä Pohjoisessa, sittemmin tosin on ollut hiljaista.
VastaaPoistaTannan levyt eivät itse asiassa ole kovinkaan kaukana Prayeristä. Etenkin Live-levy, Onnensoturi ja 90-luvun puolella ilmestynyt Eedenistä itään täyttävät voimasointuineen ja melodioineen aor-hard rockin tunnusmerkit. Varsinkin Thin Lizzy -diggailu kuuluu läpi kitaroissa, kuten Prayerinkin levyillä. Vain kieli on suomi.
Olipas mukava uutinen, että vanhat jaksaa heilua ja levyä pukata.
VastaaPoistaKyselin uuden lätyn perään jo 4 vuotta sitten levy-yhtiöstä, turhaan. Täytyy hankkia nyt levy jostain. Hieman harmittaa Prayerin piilossa pysyminen, vaikka tekivät niin hienosti soitetun ja tuotetun levyn kuin Wrong Address. HYVÄ " Tanna".
Kappas vaan. Multa mennyt ohi koko bändi. Mutta Tannaa tuli digattua ja kerran juuri tuolla kiertueella Mikkelissä nähtyä. Prayeriin täytyy tutustua mahdollisimman pian. Kiitokset vinkistä!
VastaaPoistaT: Mika L.
Kyllä se on ns. varma nakki sinulle, Mika!
VastaaPoistaLöysin vasta nyt blogikirjoituksesi, mutta KIITOS hienosta jutusta! Oon ihan samaa mieltä, IC Rock (löytyy vinyylinä) ja Tanna (heh, löytyy vinyylinä + CD) oli hienoja bändejä. Olin hyppiä yläpystyyn, kun huomasin spotifysta vihdoin löytyvän myös Tannaa. Täytyykin tsekata olisko siellä jopa IC Rockia. Hienoa että Tikkasen poika on jatkanut omalla linjalla, ne jotka polkee suomalaisen valtavirran ulkopuolella jää usein pimentoon. Uskonpa että ulkomailla on Prayerin kaltaisille bändeille enemmän ymmärrystä. Mukavaa kesää sulle ja terveisiä Tannan ja IC Rockin kaiffareille, missä lie sitten viilettävätkin.
VastaaPoista