Brittiläisen levy-yhtiön julkaisema Wrong Address on mielestäni parhaimpia suomalaislevyjä vuosiin. Hittiä hitin perään. Harmi vaan, ettei menestys ollut juuri minkäänlaista. Ehkä jossain internetin musiikkisivuilla levyä hehkutettiin, mutta muuten orkesterin suosio oli melkein yhtä tyhjän kanssa. Levy on takuuvarma nakki esimerkiksi Journeyn, Magnumin tai H.e.a.t:in faneille.
Nyt vuosien jälkeen on pöydällä Prayerin kakkoslevy. Danger In The Dark on musiikillisesti hyvin samanlainen kuin seitsemän vuoden takainen edeltäjänsä. Ei tosin lähimainkaan yhtä hyvä, mutta asia voi korjaantua luukuttamalla kiekkoa hullunlailla. Tosin yleensä jo pari ensimmäistä soittokertaa antavat kokeneelle kuuntelijalle sen verran osviittaa, ettei moiseen tarvitse ryhtyä ainakaan väkisin.
Prayerin takana on Tapani "Tanna" Tikkanen. Noin viisikymppinen mies sai 80-luvun alussa jonkinmoista kuuluisuutta pudasjärveläisen IC-Rockin riveissä, mutta harva koko bändiä enää muistaa. Kaltaiseni musiikkifriikit sen sijaan saattavatkin.
Tapani "Tanna" Tikkanen
80-luvun loppupuolella Tikkanen oli Tanna -yhtyeen pääjehu. Suomeksi laulettua, jonkinmoista suomirockin ja hard rockia sekoitusta esittänyt kokoonpano oli semisuosittu silloisen Dingo -hysterian jälkimainingeissa. Bändi kiersi Suosikki -lehden Rock-kuningaskiertueella housebändinä ja sitä kautta paljon potentiaalisia kuuntelijoita.
Käsittääkseni Prayer ei ole tehnyt koskaan ainuttakaan keikkaa. Voin toki olla väärässäkin. Bändin voinee laskea treenikämppä- ja studiobändiksi.
Sääli, ettei näin lahjakas kaveri kuin Tapani Tikkanen ole jäänyt tuon paremmin kansakunnan muistiin. Monilla Prayerin kappaleilla kun olisi potkua vaikka mihin. Tai ainakin 25 vuotta sitten olisi ollut, mutta nyt kohtalona lienee jäädä marginaaliin.
