Näitä ohjelmia minäkin olen seurannut mielenkiinnolla. Idän suunnassa tavoitteenani on joskus päästä edes Viipuriin asti. Kiinnostaisi nähdä Neuvostoliiton Suomelta valloittamaa Karjalaa laajemmaltikin, mutta eipä sinne uskalla omatoimisesti lähteä. Mitä olen katsellut Karjalan seuramatkojen esitteitä, ovat ne lähinnä eläkeläisille suunnattuja ja tuhansien eurojen hinnoissa. Joku vetää välistä ja paljon.
Kaksi vuotta sitten ilmestynyt Kauko Röyhkän kirjoittama ja Juha Metson valokuvaama Ville Haapasalo "Et muuten kuitenkaan usko" kertoo näyttelijän 90-luvusta Venäjällä. Opus tarttui mukaani Turun Kirjamessuilta lokakuun alussa. Hinta oli vain kympin, joten moista tarjousta ei voinut sivuuttaa.
Alkuun Röyhkän kirjoitustyyli häiritsi. Hän ei ole nähnyt sen vertaa vaivaa, että olisi kirjoittanut edes omat osuutensa kirjakielellä. "Miten sä pärjäsit, jos sut aina ryöstettiin?". Tällainen tyyli antaa vähän halvan vaikutelman. Tuskin Röyhkällä on viikkoa kauempaa kirjan parissa mennyt.
Metson mustavalkokuvat ovat hienoja. Usein mukana on päähenkilö itse, mutta venäläiseen katukuvaan ja elämänmenoon on päässyt muitakin hahmoja.
Kun Haapsalon näyttelijänopinnot alkoivat Leningradissa Neuvostoliitossa vuonna 1991, pääsi hän kielitaidottomana kouluun ainostaan lukukausimaksujensa takia. Nykyään hän on suosittu julkisuuden henkilö, joka rankattiin eräässä lehdessä "Venäjän kolmanneksi arvokkaimmaksi kasvoksi".
Useaan kertaan ryöstetyksi ja hakatuksi tullut Haapasalo kertoo kirjassa, että näyttelijöillä on tapana anoa sellaisessa tilanteessa "Älkää lyökö kasvoihin". Varmasti mies on maksanut kovan hinnan nykyisestä asemastaan.
